Helena Petäistön kolumni: Korona teki Italialle saman kuin jos Suomesta palaisivat kaikki metsät poroksi – nyt velkainen maa hakee pelastajaa Super-Mariosta

Onnistuuko ”Super-Mario” jättimäisessä urakassaan, sitä jännittää nyt koko muu Eurooppa melkein henkeään pidättäen. Selvää kuitenkin on, ettei kukaan muu olisi voinut sopia häntä paremmin suureen tehtävään ja että kaikesta päättäen Draghi itse on päättänyt panna kaiken voitavansa peliin. Shakinpelaajalta ja puolimaratoonarilta voi odottaa tarvittavaa kestävyyttä.

Kävi savotassa miten hyvänsä, Draghille on ihan pakko nostaa hattua, sillä pitkän ja ansiokkaan uransa ja ennen kaikkea ällistyttävän euron pelastamisoperaationsa jälkeen briljantti talousmies olisi voinut täysin palvelleena ja hyvällä omalla tunnolla pysyä jalopuiden ympäröimän Toscanan talonsa puutarhan uumenissa ja pitää esitelmiä etänä ympäri maailmaa. Varsinkin, kun tiettävästi ainoa homma, jota hän vielä saattoi ajatella, olisi ollut huomattavasti kevyempi ”maan isän” rooli tasavallan presidenttinä ilman pääministerille lankeavaa valtavaa vastuuta keskellä historiallisen vakavaa kriisiä.

Pandemia palautti konkarit töihin

Mutta onneksi pandemia on saanut Euroopassa kokeneita heppuja uudelleen liikkeelle. Suomessa vastuun tiukassa paikassa otti valtionvarainministeri Matti Vanhanen, vaikkeivät hänen henkilökohtaiset päämääränsä olleet varmasti enää sinne päinkään. Draghin harteille sälytetty raskas paino ja sen suuret riskit ovat sitä luokkaa, että vaatinee jo syvää velvollisuudentuntoa ei vain Italiaa, vaan koko Eurooppaa kohtaan lähteä sirkukseen mukaan.

Sillä jos suuri Italia kaatuu, kaatuu myös Euroopan unioni: ”Ilman Italiaa ei ole Eurooppaa. Mutta ulkona Euroopasta ei ole myöskään Italiaa. Ei ole olemassa mitään yksinäistä suvereniteettia,” moukaroi Draghi puheessaan Italian senaatissa keskiviikkona esitellessään pelastusohjelmaansa.

– En ole koskaan koko pitkän työelämäni aikana kokenut tällaista hetkeä, jossa minulle on sälytetty yhtä paljon voimakasta tunnetta ja suurta velvollisuutta.

Se on paljon sanottu mieheltä, joka oli Euroopan keskuspankin johdossa niinä tuulisina aikoina, jolloin yhteisvaluutta euro oli kaatua kokonaan Kreikan kriisiin; mieheltä, joka lopulta kansainvälisten ekonomistien suuren enemmistön mukaan oli juuri se, jonka taitava ja rohkea toiminta pelasti euron. Mutta nyt hän siis tuntee puheesta päätellen olevansa vielä aina vain enemmän silmäkkäin kohtalon hetkien kanssa.

Draghin keskiviikkoinen kielenkäyttö ei ollut enää keskuspankkiirin puhetta, jolloin jokaista pilkkua saa varoa pörssikurssien ja markkinavoimien syynissä, vaan selkeää puhetta ohjelman sisällöstä, päämääristä ja tilanteen vakavuudesta niin, että jokainen italialainen poliitikko ja kansalainen varmasti ymmärtää, mistä on kyse. Taloustieteen tohtori Draghi on paitsi Rooman Sapienzan yliopiston, myös Yhdysvaltain huippuyliopiston, Bostonissa sijaitsevan Massachusetts Institute of Technologyn kasvatti ja aivan ensimmäinen MIT:issä tohtorintutkinnon hankkinut italialainen.

Ei enää huonoa velkaa, Italia

Jo aiemmin viime vuonna Riminissä pitämässä esityksessään Draghi teroitti italialaisille selvin sanoin, että on olemassa kahdenlaista, sekä huonoa että hyvää velkaa, eikä Italialla ole enää varaa hyödyttömän, huonon velan ottoon. Tuskinpa hän näitä sanoja lausuessaan osasi aavistaa, millaisen puun ja kuoren väliin hän pian joutuisi: Toisaalta Brysselin ja EU:n muiden jäsenmaiden tarkan seurannan alle ja toisaalta oman maansa usein huolettomaan menoon tottuneiden kansalaisten ja keskenään huonosti yhteen sovitettavien poliittisten puolueiden ristituleen.

Tämänkertaisen hallituskriisin aiheutti entinen pääministeri ja Euroopan suuri puolestapuhuja Matteo Renzi, jonka EU-parlamentissa aikoinaan pitämä puhe on yksi parhaita kuulemiani lajissaan. Nyt Renzi perusteli yllättävää tekoaan sillä, että edellisen hallituksen laatima elvytysohjelma oli aivan liian heikko ja puutteellinen. Hän vaati parempaa. Renzin toive toteutui, sillä hän ilmoitti heti jalkapallotermein, että Draghi on kentän paras pelaaja.

Draghin laatima elvytysohjelman päämäärä on Italian rakenteellinen uudistaminen, joka ei ole koskaan onnistunut, sekä uusi, tulevaisuuteen tähtäävä strateginen uudistaminen. Ohjelmasta löytyy syvä tuloverouudistus sekä julkishallinnon ja oikeuslaitoksen uudistaminen. EU:n vaatimaan vihertämiseen uusi hallitus vastaa ohjelmalla, jolla Italia siirtyy mahdollisimman nopeasti uusiutuvien energiamuotojen käyttöön.

Ei ole ehkä ihan tavanomaista entiselle pankkiirille lainata paavin sanoja, mutta hartaana katolisena Draghi teki senkin ja toisti paavi Fransiskuksen viimevuotiset sanat: "Luonnonkatastrofit ovat maapallon vastaus siihen, että olemme kohdelleet sitä huonosti". Rehellisen miehen maineessa oleva Draghi tähdensi myös sitä, että julkisten varojen väärinkäyttö ja tuhlaus on epäoikeudenmukaista tulevia sukupolvia kohtaan. 

Kolme ydinajatusta

Ohjelmansa taustalla olevista johtavista ajatuksista Draghi otti esille kolme, jotka koko hallituskoalition on sisäistettävä: Hänen hallituksensa työskentelee todellakin tulevien sukupolvien hyväksi tuhlaamatta energiaa, joka kuuluu jälkipolville. Koko hallitus hyväksyy euron peruuttamattomuuden ja syvenevän Euroopan integraation. Hallitus on vakuuttunut siitä, että Italia kuuluu eurooppalaiseen kohtalonyhteyteen.

Nämä kaikki ovat huomionarvoisia muistutuksia siksi, että uuteen ”kansallisen yhtenäisyyden hallitukseen” kuuluvat lähes kaikki puolueet, siis myös EU:ta tähän asti vastustaneet populistipuolueet Lega ja Viiden tähden liike. Helppoa ei tällaisen kokoonpanon kanssa ole eikä tule, sillä jo nyt Legan nokkamies Matteo Salvini möläytti, että peruuttamatonta ei ole mikään muu kuin kuolema. Draghi tähdensi voimakkaasti sitä, ettei tällä hetkellä valinnan mahdollisuutta ole, vaan kansallinen yhtenäisyys on välttämättömyys.

Sen vakuuttamisessa Draghilla on etua siitä, ettei hän ole oikealta eikä vasemmalta. Hän toimi aikoinaan kymmenen vuotta Italian valtionvarainministeriön kansliapäällikkönä niin oikeisto- kuin vasemmistohallitusten arvostettuna luottomiehenä. Eräs hänen opettajistaan Rooman yliopistossa oli ollut Italian tunnetuin keynesiläisyyden edustaja, professori Federico Caffè. Niiltä ajoilta lienee perua hänen oma määrittelynsä sosiaaliliberaali tarkoittaen sitä, että on otettava yhtä aikaa huomioon sekä yhteiskunnan heikoista huolehtiminen että yritystoiminnan edellytysten takaaminen. Sellainen linjanveto helpottaa kansallisen yhtenäisyyden hallituksen johtamista.  

Italia on veloistaan huolimatta EU:n nettomaksaja

Suomessa kuulee jatkuvaa valitusta siitä, miten Italia on EU:n elvytyspaketin suurin hyötyjä, kun sille on merkitty 209 miljardia euroa. Mutta valtionvarainministeri Vanhanen teki MTV:n perjantaisessa kolumnissaan tärkeän muistutuksen: Italia saa paketista avustuksina 79 miljardia euroa. Mutta kun siitä vähennetään Italian maksuosuus EU:lle eli 48 miljardia, jää jäljelle vain 30 miljardia. Loput osuudestaan Italia ottaa siis lainana, mikä on aivan eri asia.

Nettomaksajan kohtalostaan jatkuvasti marisevan Suomen olisi syytä muistaa myös se, että EU:n perustajavaltio Italia on aina ollut ja on EU:n nettomaksaja. Vanhanen täsmentää, että EU:n uudessa seitsemän vuoden rahoituskehyksessä Italian nettomaksuosuus on 35 miljardia euroa. Myös Italian kokonaisveroaste on Suomen kanssa samaa suuruusluokkaa. Italialaista veronmaksajaa ei kannata missään tapauksessa kadehtia, sillä kun valtionhallinto toimii huonosti, ei verorahoilleen saa edes vastinetta, vaan italialainen joutuu maksamaan itse paljon sellaista, jonka suomalainen saa itsestäänselvyytenä valtionkassasta.

Sekin olisi tärkeää pitää mielessä, miten suuressa paineessa ja mukisematta Italia hoiti Välimeren yli tullutta maahan muuttovirtaa vuosikaudet, kunnes populistit nousivat maassa valtaan. En oikein usko, että meiltä Suomesta olisi sellaista kestokykyä koskaan löytynyt.

Voisi myös kokeilla sellaista ajatusleikkiä, että Suomessa tuhoutuisi maan vihreä kulta, kun kaikki metsät palaisivat porona taivaan tuuliin. Kun koronavirus teki stopin matkailulle, hävisi Italialta samoin kuin muiltakin etelänmailta niiden keskeinen elinkeinoala, matkailu. Ja on varmasti Suomenkin onni, että omassa maanosassa on lämpimiä matkakohteita, ettei tarvitse lähteä valtamerten taakse aurinkoa etsimään.

Maajussi Luciuksen esimerkillä

Rooman historiasta löytyy ajalta 500 vuotta eKr sankari nimeltä Lucius Quinctuis Cincinnatius, entinen konsuli, joka oli vetäytynyt aktiivielämästä mailleen Rooman rajojen ulkopuolelle. Mutta kun Roomassa syttyi vakavia sosiaalisia levottomuuksia ja ulkopuolisia hyökkääjiä tunkeutui alueelle, lähdettiin kaivattua entistä konsulia hakemaan apuun. Tämä suostuikin lopulta hölläämään kottikärryn kahvasta ja lähtemään väliaikaisesti Rooman itsevaltiaaksi hallitsijaksi. Hän sai tilanteen rauhoitetuksi runsaassa kahdessa viikossa ja palasi tyytyväisenä maajussin hommiinsa  -  ja nousi uhrautuvaisuutensa ja vaatimattomuutensa ansiosta arvostetuksi legendaksi Italian kollektiiviseen muistiin.

Koko Euroopan edun nimissä on toivottava, että Draghi yltäisi samaan niiden kahden vuoden aikana, jotka hän on itselleen antanut luotsata Italiaa uuteen, valoisampaan tulevaisuuteen. Niin että Italia selviäisi vaikeasta pandemiastaan ja löytäisi taas tunnetun elämänilonsa, josta me raskassoutuisemmat pohjoismaalaisetkin aina nautimme lomamatkoillamme.

Hallituskoalition takia herää kuitenkin pakostakin kysymys, onko tämä pelkkää toiveajattelua. Se nähtäneen hyvinkin pian. Mutta sitten, kun erinomainen Draghi-kortti on katsottu, alkavat vitsit olla vähissä.