Kun Venäjä ei kerran suostu rauhaan, Euroopan maat eivät luovu pakotteista, päätettiin Pariisissa kuluneella viikolla. Élysée-palatsissa oli paikalla myös presidentti Zelenskyi. Putinin silmitön viha Ukrainan johtajaa kohtaan sai alkunsa samasta paikasta, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Helena Petäistö.
Eurooppalaisten päämiesten yksimielisyys oli torstaina vankka.
Nyt, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump syö Putinin kädestä vaarantamalla Ukrainan ja koko Euroopan kohtalon, muu Eurooppa ei jätä Ukrainaa yksin. Jopa Saksan lepsuileva liittokansleri Olaf Scholz totesi, että Venäjä-pakotteista luopuminen olisi vakava virhe. Britannian pääministeri Keir Starmer puolestaan kannatti entistä kovempia iskuja Venäjän energiakohteisiin, kun Venäjä oli ensin itse ehdottanut energiakohteiden pommittamisen lakkauttamista - selvästi ilman aikomustakaan itse noudattaa sitä.
Zelenskyi sai siis sen tuen, mitä puolustustaan vasta vahvistava Eurooppa kykenee sille tällä hetkellä antamaan, ja siihen vastauksena tuli heti osoitus Putinin pitkästä ja aina vain voimistuvasta vihasta häntä kohtaan. Putinhan on ilmoittanut vaativansa jo pelkän tulitauon vastineeksi Ukrainan hallinnon vaihtumista YK:n suojissa. Mikään ei todellakaan muuttunut Putinin ”erikoisoperaation” alkuperäisistä vaatimuksista.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin itselleen tavoittelema Nobelin rauhanpalkinto loittonee päivä päivältä.
Euroopassa usein tämä vuosisadan Churchilliksi tituleerattu Zelenskyi on tosiasiassa molempien autoritaaristen johtajien, niin Trumpin kuin ennen kaikkea Putinin inhokki, sillä juuri hänen johtamansa Ukraina on lukkona Putinin imperialistisille päämäärille.
Zelenskyi yllätti kaikki Venäjän hyökkäyksen ensimmäisinä hetkinä kieltäytyessään pakenemasta. Sen jälkeen hän on yllättänyt vieläkin enemmän uskomattomalla fyysisellä ja psyykkisellä kestävyydellään valtavan paineen alla.
Ei ihme, että itärajan takana oleva diktaattori on raivoissaan ja pyrkii hänestä eroon kaikin keinoin.
Edessäni on Élysée-palatsissa otettu lehtikuva joulukuulta 2019 tapahtumasta, jonka Zelenskyi varmasti muistaa joka kerta Ranskan presidentinlinnassa käydessään. Juuri siellä presidentti Emmanuel Macronin järjestämässä Minskin rauhanneuvotteluihin liittyvissä nelikantaneuvotteluissa Zelenskyi ja Putin tapasivat ensimmäistä kertaa vuonna 2019 - eikä se tapaaminen sujunut Putinin kaavailujen mukaan.
Kuvassa poistuu Élysée-palatsin lakeijan silmien alla kokouksen virallisesta potretista taustalle asetettujen Ranskan, Saksan, EU:n, Ukrainan ja Venäjän lippujen edestä kaksi siloposkista nuorta poikaa, Zelenskyi ja Macron sekä jo silloin botoksilla tai jollakin muulla mömmöllä kuukasvoiseksi siloteltu Putin. Zelenskyi oli noussut valtaan kahdeksan kuukautta aiemmin, Macron oli ollut Élysée-palatsin valtiaana vasta puoli toista vuotta. Putinin noususta Venäjän presidentiksi oli kulunut jo 20 vuotta.
Zelenskyi ja Putin rauhanneuvotteluissa Pariisissa joulukuussa 2019./All Over Press
Macron oli perinyt tämän Minskin rauhansopimuksiin johtaneen niin sanotun ”Normandian kokoonpanon” edeltäjältään presidentti François Hollandelta, joka keksi vuoden 2014 Normandian maihinnousun muistojuhlissa Normandian rannikolla esitellä toisilleen Donbassiin hyökänneen
Putinin ja Ukrainan silloisen presidentin Petro Poroshenkon. Tapaamisessa oli läsnä myös Saksan liittokansleri Angela Merkel, eli kyseessä oli neljän maan kokoonpano, jolla saatiin aikaan Minskin sopimukset.
Poroshenkon ja Putinin välit pysyivät aina jäisinä. Poroshenkon seuraaja, juristin koulutuksen omaava, mutta koomikkona valtavaa suosiota saavuttanut Zelenskyi vakuutti presidentinvaalikampanjassaan äänestäjille, että hän saisi kyllä Putininkin nauramaan.
Se vaalilupaus jäi Pariisin ensitapaamisessa täyttämättä ja on jäänyt sen jälkeenkin.
Ennen Pariisin matkaa Zelenskyiä briiffannut Ukrainan entinen pääministeri, hyvin Putinin tuntenut Arseni Jatsenuk, varoitti presidenttiä uskomasta sanaakaan siitä, mitä ”se paskiainen” kertoisi. Joka tapauksessa kaikki uskoivat, että kokeneelle KGB-Putinille keltanokka Zelenskyi oli vain yksi suupala nielaistavaksi. Niin uskoi varmasti ennen kaikkea Putin itse.
Toisin kävi. Kaikkien yllätykseksi keltanokka kesti Élysée-palatsin kristallikruunujen alla yhdeksän tunnin neuvottelut antamatta tuumaakaan periksi Putinille, joka vaati Venäjän armeijan miliisien oleskelun sallimista itäisessä Ukrainassa ja paikallisvaalien järjestämistä Donbassissa Moskovan sanelemilla säännöillä.
Yhdeksän tunnin ajan Zelenskyi pakotti käymään läpi neljän neuvottelijan kesken kaikki kohdat Putinin esittämästä paperista. Putin kiehui raivosta ja jätti Zelenskyin lähtiessään kättelemättä. Zelenskyi ei ollutkaan vain suupala, eikä Putinin raivo ole siitä koskaan laantunut, päinvastoin.
Neuvotteluissa Minskin sopimuksista oli mukana myös Saksan liittokansleri Angela Merkel.STELLA Pictures / ddp
Nyt viisi vuotta myöhemmin Putinin ohjukset moukaroivat Ukrainaa, ja Kremlin valtias vaatii yhä Zelenskyin päänahkaa.
Yhteistä Putinille ja Trumpille on se, että molemmat esittävät mitä mielettömimpiä väitteitä. Juuri sellaiset kun nähtävästi menevät jatkuvasti toistettuina yleisölle parhaiten läpi. Tämän yli 80 vuotta vanhan natsien ohjenuoran mukaan Putinin esittämä väite kuuluu, että Zelenskyi on natsi, vaikka onkin juutalainen, kotoisin venäjänkielisestä Itä-Ukrainasta ja jonka isoisä taisteli sodan aikana Neuvostoliiton ratsujoukoissa.
Tällainen epäloogisuus ei häiritse myöskään Trumpin hallitsemassa Valkoisessa talossa, jossa Zelenskyitä nöyryytettiin suorana koko maailman silmien edessä Putinin nauraessa partaansa.
Trumpinkin mielestä Zelensky oli välillä diktaattori, kun Putin oli kerran niin väittänyt. Tosin sitä väitettä eivät amerikkalaiset sentään nielaisseet. Mutta Valkoisen talon farssin jälkeen Kiovassa kiehuu: Ovatko Zelenskyin vanhat vastustajat, entiset pääministerit Julia Timoshenko ja Petro Poroshenko mahdollisesti aktivoineet suhdeverkostoaan Washingtonissa?
Huhuissa saattaa olla perää. Geopolitiikkaan erikoistuneen ranskalaiskirjailija Vincent Crouzet´n mukaan Poroshenkon valtapyrkimyksiä rahoittaisi CIA. Sekä Poroshenkon että Timoshenkon kannatus on kuitenkin niin alhaalla, ettei kummastakaan ole Zelenskyin haastajiksi.
Ainoa, jolla on vahvaa kannatusta Zelenskyin ohella, on Ukrainan nykyinen Lontoon suurlähettiläs, kenraali Valerii Zalushnyi, entinen sotavoimien komentaja, jonka Zelenskyi erotti viime vuonna.
Silmittömässä vihassaan Ukrainan nykyistä ”diktaattoria” kohtaan Putin on vaatinut presidentinvaaleja Ukrainassa, vaikka maassa voimassa oleva sotatilalaki estää sen. Sitä paitsi kaikki Ukrainan poliittiset puolueet ovat samaa mieltä siitä, että vaaleja on mahdoton järjestää, kun kuusi miljoonaa kansalaista on paennut maasta, miljoona miestä on rintamalla, kokonaisia paikkakuntia on tuhottu ja osa maasta on miehitetty.
Kova poliittinen taistelu alkaa varmasti sodan jälkeen, mutta kukaan ei halua antaa Putinille sitä iloa, että maa repeytyisi sodan aikana, kun kaikilla on yhteinen vihollinen. Sitä paitsi ei kenelläkään tullut mieleenkään väittää Winston Curchilliä diktaattoriksi, kun hän jatkoi sodan aikana pääministerinä, vaikkei vaaleja silloin pidetty.
Zelenskyi on tarjonnut eroaan sillä ehdolla, että Ukraina saa luvan liittyä Natoon ja että hän itse saa myös asettua ehdolle.
Ennen Valkoisen talon farssia Zelenskyin kannatus oli vankka 57 prosenttia, mutta sen jälkeen se nousi aina 68 prosenttiin. Ukrainalaisille ei heidän presidenttinsä julkinen nöyryytys selvästikään passannut ollenkaan.
Pariisin rauhanneuvottelujen aikaan joulukuussa 2019 Zelenskyi oli ollut Ukrainan presidenttinä kahdeksan kuukautta.
Zelenskyin vaalilupauksiin kuului aikoinaan myös rauha Donbassissa. Hän halusi oikeasti katkaista Poroshenkon aikana vallinneet kylmät välit Moskovaan ja otti ja soitti Kremliin, vaikka häntä varoitettiin yrityksen epäonnistumisesta. Silloin hänkin luuli vielä voivansa vaikuttaa Putiniin aivan kuin Trump luulee tällä hetkellä.
Putin suostui kymmenien vankien vaihtoon ja muutaman kaapatun aluksen palauttamiseen, josta Zelenskyi rohkaistui niin, että suostui vaaleihin miehitetyillä alueilla Minskin sopimuksen mukaisesti. Mutta Élysée-palatsin ensi tapaamisen jälkeen illuusiot haihtuivat, ja Zelenskyi näki Putinin vedätyksen. Putin kieltäytyi riisumasta joukot aseista Minskin sopimuksen mukaisesti ehtona vaalien järjestämiselle.
Välit Putinin kanssa saivat kuoliniskun, kun Zelenskyi suuttui Putinin kätyrille ja oligarkille, ukrainalaiselle Viktor Medvedtsukille ja määräsi tämän kolme Kremlin propagandaa levittämää tv-kanavaa suljettaviksi.
Lopulta Medvedtsukin valtava omaisuus takavarikoitiin. Putinin vastaus oli 150 000 miehen lähettäminen Ukrainan rajalle.
Zelenskyi ehdotti vielä tapaamista Donbassissa. Putinin vastaus oli armeijan täysmittainen hyökkäys Ukrainaan.
Jos Putin ajatteli kaatavansa Zelenskyn Kiovassa ja häätävänsä tämän maasta lyhyessä ajassa, se toive kariutui nopeasti, kun pakotien sijasta Zelenskyi pyysi amerikkalaisilta ammuksia.
Kirjassaan The Showman amerikan-ukrainalainen kirjailija Simon Shuster kertoo, että kun kaikki meni Putinin kaavailut menivät Ukrainassa pieleen, Zelenskyi uskoi vielä mahdollisuuteen saada Kremlin diktaattori järkiinsä.
Istanbulissa käydyissä neuvotteluissa Ukraina suostui luopumaan vaatimuksestaan liittyä Natoon. Neuvottelut jatkuivat vielä Butshan verilöylyn jälkeenkin, sillä siinä vaiheessa Zelenskyi yhä uskoi, ettei Putin tiedä asioiden oikeaa laitaa ja hirvittäviä raakuuksia, joita hänen joukkonsa ovat Ukrainassa tehneet.
Riittäisi, kun hän näkisi Butshan joukkohaudat, niin sota loppuisi.
Ukrainalaiset kaikkien yllätykseksi onnistuivat häätämään jo pääkaupunki Kiovan tuntumaan päässeet venäläisjoukot. Myöhemmin, onnistuneiden sotatoimien jälkeen Zelenskyi määräsi voimansa tunnossa, ettei ainakaan Putinin kanssa koskaan neuvoteltaisi, vaan Kremlissä pitäisi vallan vaihtua.
Nyt suhdanteet ovat muuttuneet.
Venäläiset ovat päässeet etenemään ja Trump painostaa sodan lopettamiseen.
Zelenskyin on pitänyt suostua tulitauon hyväksymiseen ilman turvatakuita.
Siitäkin huolimatta, että jokainen tietää, etteivät Putinin kanssa tehdyt sopimukset ole koskaan pitäneet. Sekin nähtiin jo Poroshenkon aikana: Putin lupasi humanitaarisen käytävän Ukrainan saarroksiin joutuneille sotilaille, mutta sillä käytävällä heidät ammuttiin tai otettiin vangeiksi.
Pariisin rauhanneuvottelujen jälkeen Putin kiehui raivosta ja jätti Zelenskyin lähtiessään kättelemättä.
Vihanpidon kierrokset ovat aina vain nousseet, ja Trumpin valtaan nousu on tehnyt Zelenskyin tilanteen aina vain tukalammaksi. Moskovan ja Washingtonin puristuksessa hänen on pitänyt suostua amerikkalaisten vaatimuksiin.
Kotimaassaan Zelenskyin suosio on huipussaan, sillä 68 prosenttia ukrainalaista kertoo olevansa ylpeä hänestä. Ukrainalaisten miesten pukeutuminen pukuun on ollut siviilissäkin epäsuosiossa sen jälkeen, kun presidenttiä läksytettiin huonosta pukeutumisesta Valkoisessa talossa.
Jos alkujaan venäjänkielisteen Zelenskyiin kohdistui alussa epäluuloja, nyt suurin osa ukrainalaisista näkee enää vain hänet tarpeeksi kykeneväiseksi vastustamaan Putinia.
Vihan kierteen viimeisin ilmenemä kuultiin kuluneella viikolla, kun Zelenskyi totesi Putinin kuolevan pian. Hän ei ole varmasti ainoa, joka sitä toivoo, mutta mitä hän kryptisillä sanoillaan oikeasti tarkoitti, sitä tuskin kukaan tietää vielä.
