Jo raskausaikana Heidi ja hänen avopuolisonsa päättivät, että jos heidän lapsensa näyttäisi syntyessään Mallalta, hän tulisi saamaan tämän nimen. Tammikuun 15. päivä tummatukkainen Malla syntyi enkelinä.
Huomenna 14.5. on Heidin ensimmäinen äitienpäivä. Vaikka naisella ei ole yhtään elävää lasta, hän kokee tulleensa äidiksi sinä päivänä, kun hänen tyttärensä syntyi. Hän oli äiti jo silloin, kun kantoi lastaan kohdussa. Heidi elää nyt sellaista äitiyttä, joka hänelle on annettu.
– Se oli elämäni paras asia. Tekisin sen kaiken uudelleen; olisin yhdeksän kuukautta raskaana ja voisin pahoin sen koko ajan, jotta saisin olla edes pienen hetken oman lapseni kanssa. Vaikka saisin uudestaan kuolleen lapsen syliini, Heidi kertoo.
Vaikka lapsi ei saanutkaan elää kohdun ulkopuolella, äidin ja lapsen yhteinen yhdeksän kuukauden mittainen matka on asia, jota kukaan ei voi ottaa heiltä pois.
Huoli puolisosta valtasi mielen
Laskettua aikaa edeltävä päivä oli ollut täysin normaali tammikuinen päivä, eikä Heidi ollut tuntenut olossaan mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Illalla häntä alkoi kuitenkin mietityttää lapsen liikkumattomuus; vaikka päivällä liikkeitä ei tuntuisi, illalla oli yleensä toisin. Heidi lähti avopuolisonsa kanssa Kätilöopistolle tarkistuttamaan asian.
Perjantain ja lauantain välisenä yönä pariskunta sai kuulla, että heidän lapsensa oli menehtynyt kohtuun.
Koko tilanne tuli stressitöntä raskausaikaa viettäneelle Heidille shokkina. Hän ei osannut olla huolissaan mistään, ja vielä sairaalaan mennessäänkin hän ajatteli, että onneksi on sairaalakassi jo kotona pakattuna, jos reissu päättyisi hätäsektioon. Mikään ei valmistanut häntä siihen tietoon, että jokin voisi olla vialla. Siihen, että hän joutuisi lähtemään sairaalasta ilman vauvaa.
