Hei, me säädetään parkkivalvontalaki

Tämä täyttää kaikki klassikkosketsin ainekset: Oikeusministeriksi Krista Kosonen, perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaksi Aku Hirviniemi ja KKO:n presidentiksi Iina Kuustonen... Sorry näyttelijät, ei ole tarkoitus loukata.

Tapahtumat tähän mennessä - lyhyt kertaus

Yksityinen pysäköintivalvonta alkoi 2004 ja yleistyi nopeasti. Firmoja on syntynyt kymmenittäin ja osan tausta on varsin harmaa (Katso esimerkiksi 45 min juttu 2.2.2011: Parkkibisnes kuumentaa tunteita). Firmojen bisnes on kiinni valvontamaksujen määrästä, joten toiminta on ollut aktiivista.

Yksi kansalainen haastoi ParkCom –nimisen firman valvontamaksusta oikeuteen. Vuonna 2007 käräjäoikeus ja vuonna 2008 hovioikeus katsoivat, ettei autoilijan tarvinnut maksaa sakkoa.

Samaan aikaan tilanteeseen oli herätty oikeusministeriössä, jossa oli vuonna 2008 päätetty, että yksityisestä pysäköinninvalvonnasta pitää säätää laki. Toki työryhmää ei saatu heti perustettua, kun piti odottaa sakkolain valmistelua. Työryhmä koottiin 2009.

Oikeusjuttu eteni korkeimpaan oikeuteen. Vuonna 2010 KKO oli alempien oikeusasteiden kanssa eri mieltä. Kun käräjäoikeus ja hovioikeus olivat katsoneet, että maksujen antamisessa on kyse julkisen vallan käytöstä, niin KKO teki päätöksen sopimusoikeuden perusteella. Maan omistajalla on valta määrätä alueensa käytöstä. Selvää tämä ei toki ollut korkeimmassa oikeudessakaan - päätös syntyi äänin 3-2.

Oikeusministeriöstä julistettiin, että epäselvä tilanne korjaantuisi uudella lailla. Hallitus antoi esityksen, mutta se tyssäsi perustuslakivaliokuntaan. Talvella 2011 perustuslakivaliokunta oli yllättäen KKO:n kanssa eri mieltä ja katsoi, että parkkisakottaminen on julkisen vallan käyttöä.

Kansalaiset eivät oikein vieläkään tienneet pitääkö nämä valvontamaksut maksaa vai ei.

Ministeriössä ryhdyttiin valmistelemaan lakia uudestaan. Esitys annettiin toukokuussa 2012 ja nyt on päästy perustuslakivaliokunnan lausuntoon.

Ja se vasta onkin herkkua.

Perustuslakivaliokunta käsittelee yksityiskohtaisesti lakiehdotusta, joka sinänsä laittaisi parkkifirmat virkamiesten pikkuapulaisen hommiin, mutta todellisuus paljastuu valiokunnan viimeisessä kohdassa. Se kuuluu näin.

"Sopimusvapaus

Julkinen hallintotehtävä voidaan perustuslain 124 §:n mukaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla. Julkisen hallintotehtävän hoitaminen ei siten kuulu sopimusvapauden piiriin. Muu kuin viranomainen ei voi ryhtyä omasta aloitteestaan hoitamaan tällaista tehtävää sopimuksen perusteella. Hallituksen esityksellä ei siten puututa sopimusvapauteen.

Valiokunta korostaa sitä, että kiinteistön omistajalla ja haltijalla on lähtökohtaisesti oikeus määrätä omistamansa tai hallitsemansa alueen käytöstä, mukaan lukien pysäköinti. Hän voi sopia pysäköinnin ehdoista ja perittävästä korvauksesta.

Tällaiseen yksityisoikeudelliseen sopimukseen voidaan sisällyttää myös sopimusrikkomuksesta aiheutuvia seuraamuksia koskevia sopimusehtoja."

Tuossa siis valiokunta pyörtää täysin oman vanhan kantansa julkisen vallan käytöstä ja antaa nykyisille parkkivalvontafirmoille oikeutuksen jatkaa toimintaansa. Kanta on siis sama kuin KKO:lla kolme vuotta sitten. Kun parkkipaikalla on kyltit, niin pysäköimällä syntyy sopimus, jonka rikkomisesta pitää maksaa. Tältä se ainakin näyttää.

Koko lailla ei siis tule olemaan yhtään mitään merkitystä, koska yksityiset parkkifirmat jatkavat toimintaan nimenomaan tämän lausuman perusteella.

Siis pelkkä ohilaki. Se ei koske sitä asiaa,  jonka takia lakia ryhdyttiin säätämään. Tai ainakin jättää tilanteen vähintään epäselväksi.

Näyttää siltä, että yksityistä pysäköinninvalvontaa tekevät yritykset eivät kuulu yksityisestä pysäköinnin valvonnasta annetun lain piiriin.

Oikeusoppineet kiistelevät jo emeritusprofessori Jyrki Virolaisen blogissa, mitä tämä lausuma tarkoittaa.

En ole tainnut koskaan kirota tässä blogissa, mutta nyt sen teen: Helv***ti, mitä pelleilyä. Ei voi olla näin vaikeaa.

Ei naurata enää. Näille lainvalmistelijoille ja –säätäjille sekä tuomareille maksetaan palkkaa verovaroista. Nyt tätä on pyöritetty seitsemän (7!) vuotta.

Seuraavaksi asia siirtyy lakivaliokunnalle. Sen puheenjohtajaksi sopisi varmaan Jukka Rasila...