Uutisaamussa vieraillut tietokirjailija Hanna Jensen kertoi, miten muistisairaus muuttaa vanhemman ja lapsen suhdetta.
Heinäkuussa 2015, kesken iltapäiväkahvien, Hanna Jensenin äiti kertoi aikuiselle tyttärelleen pysäyttävän uutisen. Toimelias äiti oli käynyt neurologilla huomattuaan tulleensa saamattomaksi. Tutkimuksissa oli paljastunut, ettei kyseessä ollut tavanomainen innottomuus.
Äiti oli sairastunut Alzheimeriin.
Vain muutama vuosi aiemmin Jensenin isä oli kuollut samaiseen, parantumattomaan tautiin. Edessä oli uusintakierros muistisairautta, kuten Jensenin uuden Äitini muistina – toinen kierros -kirjan nimi kertoo. Kyseessä on hänen toinen muistisairauksia käsittelevä tietokirjansa. Molemmissa inspiraationa on toiminut oman vanhemman sairastuminen.
Perheelle sairastumiset ovat tulleet yllätyksinä.
– Molemmilla kerroilla veljen kanssa ihmeteltiin, miten tämä edes voi tulla yllätyksenä. Lohdutettiin itseämme sitten sillä, että meidän perheessä on varmaan vaan aika korkea toleranssi oudolle käyttäytymiselle, Jensen toteaa ironisesti.
Lue myös: Tämä merkki kertoo kohonneesta Alzheimer-riskistä jo kolmekymppisellä
Sukellus muistisairaan maailmaan
Isän sairastumisen aiheuttaman shokin jälkeen Jensenin oli helpompi suhtautua äidin sairastumiseen. Hän muisti geriatri Harriet Finne-Soverin lohduttavat sanat: "Kyseessä ei ole kuolemantuomio vaan uuden elämän alku."
Jensen pyrkii näkemään muistisairauden muidenkin kuin surullisten linssien läpi.
– Jos tähän sairauteen kykenisi suhtautumaan myös kiinnostuneena, mikä voi kuulostaa radikaalilta ja varmasti jonkun mielestä jopa törkeältä, se helpottaa, Jensen sanoo.
– Jos ihminen vaikka toistaa jotakin, voi ajatella, että jos viestit eivät hermosoluissa kulje kuin ennen, niin ilman muuta se näkyy jossain.
Sen sijaan, että Jensen yrittäisi vetää 1950-luvulle kadonnutta äitiään takaisin tähän päivään, tytär sukeltaa vanhempansa kanssa tämän lapsuudenmaisemiin. Muistisairaan kokemuksia vahvistavassa validaatiomenetelmässä maailmaa katsotaan sairastuneen silmin tämän järkeä kyseenalaistamatta.
– Validaatiomenetelmä on oikeastaan ihan talonpoikaisjärkistä toisen ihmisen arvostamista, että toisen ihmisen ei tarvitse koko ajan menettää kasvojaan tai häntä ei korjata koko ajan, Jensen sanoo.
Samalla omaisen kokema ärtymys voi vähentyä.
Lue myös: Tältä näyttää maailma muistisairaan silmin – tietokirjailija kertoo, miten omainen voi jopa hidastaa parantumattoman taudin etenemistä
Edelleen äiti ja tytär
Jensenin läheinen suhde äitiinsä ei ole Alzheimerista kärsinyt. Suhde ei ole muuttunut pelkäksi hoitosuhteeksi vaan se tuo molemmille osapuolilleen jotain. Menneenä viikonloppuna he viettivät yhdessä aikaa mäntyjä ihastellen, sohvalla löhöten ja naapureita ikkunasta kytäten. Jensen oppii edelleen asioita äidiltään.
Joskus sanotaan, että muistisairaus on omaisten tauti. Jensen ymmärtää sanonnan, mutta haluaa kääntää ajatusta myös toiseen suuntaan. Hän uskoo, että mitä enemmän perheessä keskitytään muihin asioihin kuin itse muistisairauteen, sen parempi. Hyvä elämä voi jatkua, vaikka ihminen ei olisi täysin terve.
– Hyvää elämää voi olla monenlaista. Muistisairaan kohdalla ei voi tavoitella harmonista täydellistä entistä elämää, mutta ei tarvitsekaan.
Lue myös: Nämä luonteenpiirteet ovat yhteydessä dementiaa aiheuttaviin aivomuutoksiin – tutkijat selittävät, miksi
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!
Alla olevalla videolla kerrotaan, millaiset oireet voivat kertoa muistisairaudesta.
6:07