Muovien määrää ja kulkeutumista Suomen vesialueille on tutkittu monella eri menetelmällä: laskemalla rantojen roskia, sukeltamalla ja keräämällä haavilla näytteitä merenrannalta tai pohjasedimentistä.
Rantaroskaseurantaa on tehty useilla eri tutkimusrannoilla. Tulosten mukaan luonnontilaisten rantojen roskista jopa 85 prosenttia on muovia.
Yllättäen muoviroskan suhteellinen osuus on hieman pienempi kaupunkirannoilla. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että kevyt muovi kelluu pitkiäkin matkoja. Sen sijaan painavampi roska uppoaa. Siksi luonnontilaisemmilla rannoilla on enemmän kelluvaa muoviroskaa.
Huomattava osuus rantojen roskista on peräisin turisteilta ja rannankäyttäjiltä. Muita rantaroskien lähteitä tai reittejä ovat vene- ja laivaliikenne, kaupunkien valumavedet eli joet ja hulevedet, rakentaminen, kalastus ja laiton jätteen dumppaaminen.
Rannikkovesien roskien määrää tutkittiin sukeltamalla vuonna 2016. Kaikesta havaitusta roskasta 28 prosenttia oli muovia. Seuraavaksi eniten löytyi metallia (17%) ja puuta (14%). Tutkimuksen mukaan retkeily ja vapaa-ajan vietto luontokohteissa voi tuottaa suuriakin määriä roskaa, joka päätyy tuulen, sateen tai eläinten kuljettamina mereen tai merenpohjaan.
