Käsittämätön määrä mikroroskaa: Suomen vesistöihin kulkeutuu jätevesien mukana 480 miljardia mikromuovikappaletta vuodessa

Vielä ei tiedetä, miten muoviroska vaikuttaa ihm​​​​​​​iseen. Katso video!

Tarkkaa tietoa siitä, kuinka hyvin jätevedenpuhdistamot todellisuudessa poistavat mikroroskia ja kuinka paljon mikroroskaa päätyy vesistöihin jätevesien mukana, ei ole ollut.

Suomen ympäristökeskuksen tutkijan Julia Talvitien perjantaina tarkastettava väitöskirja on Suomen ensimmäinen mikroroskasta tehty väitöstutkimus.

Mikroroskaksi kutsutaan alle 5 millimetrin kokoista roskaa. Mikroroskat ja erityisesti mikromuovit ovat saaneet viime aikoina paljon huomiota ja herättäneet huolta.

Puhdistamojen läpi pääsee mikromuovia

Tutkimuksen mukaan jätevedenpuhdistamot poistavat läpimitaltaan yli 20 mikrometrin kokoisesta roskasta suurimman osan, noin 99 prosenttia.

– Vesistöihin asti pääsevä prosentti voi silti olla ympäristön kannalta merkittävä asia, koska puhdistamojen kautta kulkee suuri määrä jätevettä, huomauttaa Talvitie.

Tekstiilikuituja ja kosmetiikan muovirakeita

Talvitie arvioi, että Suomen luonnonvesiin kulkeutuu jätevesien mukana vuosittain noin 480 miljardia mikromuovikappaletta, esimerkiksi pieniä tekstiilikuituja ja kosmetiikassa käytettyjä muovirakeita.

Uusilla puhdistustekniikoilla jätevesistä voitaisiin poistaa lähes kaikki mikroroskat. Tehokkaimmaksi menetelmäksi osoittautui membraanisuodatustekniikkaan perustuva membraanibioreaktori, joka poisti 99,9 prosenttia mikroroskista.

Tehokkaammat menetelmät ovat kuitenkin kalliita ja se hidastaa niiden käyttöönottoa.

Mikromuovit leviävät puhdistamolietteen mukana

Talvitie kiinnittäisi seuraavaksi huomion puhdistamolietteisiin.

– Suomessa yleisimpiä ovat aktiivilietepuhdistamot, jotka sitovat mikromuovit ja haitta-aineet lietteeseen. Toisaalta lietteet sisältävät paljon hyödyllisiä ravinteita, jotka olisi hyvä saada hyötykäyttöön.

– Epäilen, että nykyisellään lietteet saattavat olla merkittävä reitti, jonka kautta mikromuovit päätyvät ympäristöön. Pitäisi siis kehittää menetelmiä, joilla mikromuovit saataisiin pois lietteestä.

Talvitien mielestä fleecevaatteet ja kosmetiikan mikromuovit ovat saaneet liikaakin huomiota mikromuovin lähteinä.

– Ne pystytään tutkimuksissa löytämään helposti, mutta ne eivät ole mikromuovin suurimpia lähteitä. Mikromuovi syntyy usein jauhautumalla isommista muoviroskista ja niiden alkuperää on huomattavasti vaikeampi selvittää.

– Fleeceä ja kosmetiikkaa suurempi syyllinen mikromuoviongelmaan on kertakäyttömuovi ja se, että meillä on roskaamisongelma. Roskat päätyvät muualle kuin roskikseen, huomauttaa Talvitie.

Hulevedet voivat olla merkittävä mikromuovin lähde

Mikromuovit päätyvät vesistöihin monia eri reittejä: hule- ja sadevesien mukana, maanparannukseen käytetyn lietteen mukana, ilmalaskeumana, puhdistamojen kautta.

Myös joet ja järvet kuljettavat mikromuoveja mereen, mutta kärsivät samalla itse niiden aiheuttamista ongelmista.

– Seuraava tutkimuskohteeni ovat hule- ja sadevedet. Tarvitsemme tietoa siitä, kuinka suuri mikromuovien lähde ne ovat.

– Norjalaistutkimuksen mukaan autojen renkaat ovat merkittävä mikromuovien lähde. Se oli laskennallinen tutkimus. Nyt haluamme tietää, löytyykö hulevesistä renkaiden mikromuoveja. Jos jonkun alueen sade- ja hulevedet sisältävät paljon mikromuoveja, ne kannattaisi ehkä ohjata puhdistukseen, pohtii Talvitie.