Kun ostat puhelimen tai verenpainemittarin, mietitkö, että se on räätälöity juuri sinun tarpeisiisi? – Tuote ei ole yksi kiinteä esine, vaan laaja kokonaisuus, jonka ympärille kuuluu laajennettuja tuotteen osia, kuten päivitettävyys ja käyttöohjeet, kertoo Jorma Savolainen, Desigence Oy:n toimitusjohtaja.
Kohderyhmä, kuten tietynikäiset miehet tai naiset, ovat mukana tuotteen suunnitteluprosessin alusta lähtien. Se, millä tavalla tuotteen tai palvelun eri ominaisuuksia täytyy ottaa huomioon, riippuu esimerkiksi tuotekategoriasta.
Pohjimmiltaan kyse on yrityksen strategiasta: miksi yritys on olemassa, ja kenelle se tuotteitaan ja palveluitaan tarjoaa?
– Kun tiedetään, kenelle jotain ollaan tekemässä, tekeminen on myös tehokasta. Siinä ei oikeastaan voi oikaista, jos siis aikoo saada aikaiseksi hyvän tuotteen, kertoo Jorma Savolainen, Desigence Oy:n toimitusjohtaja.
Oikaisemisella tarkoitetaan sitä, että tuotteen suunnittelun tai tarpeen lähtökohdat ovat epäselvät.
– Mitä tarkemmin tiedetään, minkä tyyppiset motiivit kohderyhmällä on ostaa asioita, sitä helpompi on päästä maaliin. Voidaan ajatella vaikka lastenhoitoon liittyvää modernia elektroniikkaa, kuten itkuhälyttimiä. Kyllähän niiden täytyy puhutella vanhempia aika paljon, ja osua täsmällisesti koettuun tarpeeseen. Jokainen haluaa lapselleen vain parasta. Tässä korostuvat varsinkin naispuoliset uraa luovat henkilöt, ja heidänkään aikansa ei riitä kaikkeen. Tosin miehet ovat tulossa ahkerasti mukaan. Se on elävä tilanne.
Sama tuote puhuu eri ihmisille eri tavoin
Samalla tuotteella pitää onnistua puhuttelemaan useita erilaisia ihmisiä. Esimerkiksi terveydenhoitotuote suunnitellaan eri tavalla, jos se tulee terveydenhuollon ammattilaisen sijaan tavallisen kuluttajan käyttöön.
– Hoitohenkilökunnan tehtävä on saada asiat hoidettua tehokkaasti. Potilaan taas tulee kokea saavansa parasta mahdollista hoitoa. Jos on kyse itsehoidon tuotteista, helppokäyttöisyys ja yksinkertaisuus ovat kaikista tärkeimpiä. Jos ajatellaan toisesta suunnasta, tekninen varmuus, virheiden välttämiseen liittyvät asiat ja tulosten luotettavuus ovat kaikista merkityksellisimpiä asioita, Savolainen kuvaa.
Esimerkiksi käyttöohjeet suunnitellaan eri tavalla laitteen kotikäyttäjälle ja sen mahdolliselle asentajalle.
– Tästä näkökulmasta tuote ei ole yksi kiinteä esine, vaan laaja kokonaisuus, jonka ympärille kuuluu niin sanottuja laajennettuja tuotteen osia, kuten päivitettävyys ja käyttöohjeet.
Perinteinen esimerkki huonosta suunnittelusta
Kun kuluttaja kaupassa valikoi itselleen tietyn sähköhammasharjan tai kihartimen, ymmärtääkö hän ostavansa juuri itselleen profiloidun tuotteen?
– Se on hyvä kysymys! Toivottavasti ymmärtää. Jos tätä ymmärrystä ei synny, on oikaistu jossain kohtaa, Savolainen sanoo.
Huonosta suunnittelusta löytyy useita esimerkkejä. Perinteinen esimerkki huonosta käytettävyydestä on television kaukosäädin.
– Siinä on aivan liikaa nappuloita. Aiemmin kuluttajalla oli videot, CD-soitin sekä muita lisälaitteita, joita saattoi käyttää samalla kaukosäätimellä. Ja näppäinten määrä vain lisääntyi. Toinen vaihtoehto oli, että rivissä oli 4-5 kaukosäädintä. Aina, kun yritti jotakin tehdä, on väärä säädin kädessä, Savolainen kuvailee.
Nykyisin esimerkiksi televisioissa on useita ominaisuuksia, joilla ei ole mitään tekemistä television perinteisen tarkoituksen, ohjelmien katsomisen, kanssa. Muutoksen selittäminen erityisesti vanhemmalle väestölle on haasteellista. Lisäksi äänen ja kuvan katselun standardit muuttuvat usein.
– Välillä käytössä on HD ja välillä vähän vähemmän HD. Kun standardit yhtäkkiä vaihtuvat taloyhtiössä, vanhat laitteet eivät enää käykään, ja taas tarvitaan uusia purkkeja kotiin. Nyt on käynnissä kauhea rumba.
Lue myös:
Minkä meikkituotteen voi ostaa nuorelle tytölle lahjaksi? Asiantuntija vinkkaa
Kustannustoimittaja vinkkaa: Tällainen käsikirjoitus julkaistaan
Maria Aarnio, maria.aarnio(at)mtv.fi