Miten suomalaisessa vanhustenhoidossa voidaan taata laadukas hoiva sitä tarvitseville? Vaikka toisin voisi luulla, vastaus ei löydy ainakaan kannustamalla työntekijöitä pelkällä rahalla, vastaa 70 vuotta täyttävä talousnobelisti, taloustieteen professori Bengt Holmström yhdysvaltalaisesta MIT-huippuyliopistosta.
Urallaan Holmström on tutkinut finanssikriisien ja rahoitusjärjestelmien lisäksi pitkän kaavan kautta sitä, miten erilaiset kannustimet vaikuttavat ihmisiin.
Hän on huomannut, että lisärahan tarjoaminen harvemmin saa aikaan sitä, mitä toivotaan.
– Tämä vanhustenhoidon homma ei todennäköisesti ratkea sillä, että nostettaisiin hirveästi palkkoja. Se, että nostetaan palkkoja, jotta saadaan riittävästi ihmisiä, on okei. Mutta jos alettaisiin maksaa jotain bonuksia, se saattaa purra omaan nilkkaan.
Ihminen kaipaa arvostusta
Johonkin suoritukseen sidottu rahabonus on Holmströmin mukaan niin voimakas viesti, että sen tuoma ulkoinen motivaatio voi ohittaa ihmisen sisäisen halun tehdä hyvää.
Samalla laadun tai omistautuneen hoidon kaltaiset arvokkaat, tärkeät ja vaikeasti mitattavat asiat voivat jäädä kustannussäästöjen kaltaisten, helposti mitattavien asioiden varjoon.
– Ihmisten peruskannustimiin kuuluu se, että he haluavat tehdä hyvää työtä, jota arvostetaan, Holmström sanoo.
Arvostuksen ja hyväksynnän kaltaiset kannustimet eivät ole ilmeisiä samalla tavalla kuin bonuseurot, mutta Holmströmin mukaan ne selittävät paljon siitä, mitä yrityksissä tapahtuu.