Hyvässä riidassa ei haluta voittaa, kostaa tai päästä niskan päälle. Riitaan suhtautuminen riippuu siitä, miten lapsuudenkodissa on riidelty. – Suhteessa käy helposti niin, että hyvinkin pian luiskahtaa tiettyyn rooliin. Jos et alun perinkään ole oma itsesi suhteessa, huomaat yhtäkkiä, ettei sinulla ole paljon liikkumatilaa, toimittaja ja deittivalmentaja Mia Halonen kuvaa.
– Hyvä riita on sellainen, joka puhdistaa ilmaa, kumpikin tulee kuulluksi ja riita lisää jollain lailla ymmärrystä toisen näkökulmasta: ai, en tajunnut, että olit käsittänyt sen noin, en käsittänyt, että tämä on ollut sulle näin tärkeä asia, toimittaja ja deittivalmentaja Mia Halonen kuvaa.
Hyvässä riidassa ei haluta voittaa, kostaa tai päästä niskan päälle. Rakasta ihmistä ei haluta haavoittaa, eikä riidan osapuoli mieti, mihin heikkoon kohtaan toista tönäisisi sanoillaan. Ääntä ei tarvitse korottaa – toisaalta kovaa ääntä ei saisi pelästyä.
– Suomalaiset hirveän helposti pelästyvät sitä, jos vähän ääni kohoaa ja sanottaisiin napakalla äänensävyllä. Se on vain tilanteeseen liittyvää, ei sitä niin tarvitse pelästyä, Halonen sanoo.
Riitaan suhtautuminen riippuu siitä, miten lapsuudenkodissa on riidelty. Ihminen hakee malleja kotoaan.
– Ehkä on kotona tottunut siihen, että räiskyy, on menoa ja meininkiä. Tottunut siihen, että se on vain puhetta ja silti rakkaus jatkuu. Silloin ihminen ei ota riitaa niin traagisen vakavasti kuin joku, joka on hissunkissun-perheestä ja ensimmäistä kohtaa kertaa räiskyvän ihmisen. Se voi olla vaikea tilanne: herranjumala, onko tämä tässä nyt kun se tuolla tavoin sanoi, miten se noin huusi? Halonen kuvailee.
