Halosen pankkinimitykset ovat jo ikivihreitä

Ennen yllättäen puhjennutta sisäministeriön kansliapäällikkökiistaa avoimeen valtioelinten yhteenottoon on jouduttu Tarja Halosen presidenttikaudella vain pari kertaa. Episodit ovat kuitenkin saavuttaneet poliittisessa lähihistoriassa jo usein siteerattavan klassikon aseman.

Tuore presidentti näytti hallitukselle kaapin paikkaa jo syksyllä 2000, kun Suomen Pankin johtokuntaa ryhdyttiin täydentämään poliitikoilla Matti Korhosen kuoltua.

Eduskunnan pankkivaltuusto tarjosi pankkiin alivaltiosihteeri Johnny Åkerholmia ja keskustan kansanedustajaa Mauri Pekkarista. Esittelevänä ministerinä toiminut Suvi-Anne Siimes (vas.) vaihtoi kuitenkin omassa esityksessään Pekkarisen Suomen Pankin asiantuntijaan Anne Brunilaan.

Kun valtioneuvosto ei saanut aikaan yksimielistä esitystä, Halonen käytti valtaansa ja nimitti pankkiin yllätysnimen, tohtori Sinikka Salon.

Näytelmä toistui heti seuraavana syksynä vieläkin dramaattisemmin, kun Esko Ollila alkoi eläköityä johtokunnasta. Nyt pankkiin pyrkivät pankkivaltuuston ja riitaisen hallituksen ajamina nimipoliitikot Esko Aho (kesk.) ja Ilkka Kanerva (kok.).

Paketti Aho-Kanerva ei kelvannut Haloselle, joka olisi suostunut nimittämään vain Ahon. Kanervan syrjäyttäminen ei puolestaan käynyt kokoomuksen puheenjohtajalle Ville Itälälle. Lopputulemana oli, että Halonen nimitti pankkiin Pentti Hakkaraisen, jota myös Siimes oli ajanut johtokuntaan Kanervan sijaan.

Kömpelöltä farssilta näyttäneistä tapahtumista jäi arpia henkilöiden ja valtioelinten välisiin suhteisiin. Kansa kuitenkin hurrasi presidentille, jolla oli kanttia puolustaa naisia ja asiantuntijoita ja nöyryyttää puolueita ja rahakkaisiin virkoihin toisiaan nostamassa olleita poliitikkoja.

(MTV3-STT)