Fasistit tekevät paluuta Italiassa – ääniä tulee EU:hun ja pakolaisiin kyllästyneiltä nuorilta miehiltä

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy nuoriin miehiin. Nimenomaan heitä on paljon Pantheonin edessä Rooman Piazza della Rotondalla, kun fasistipuolue Casa Pound valmistelee yhtä viimeisistä vaalitilaisuuksistaan.

Kyllä, armon vuonna 2018 Hitlerin liittolaisen Benito Mussolinin aatteelliset perilliset pitävät vaalitilaisuutta ikuisen kaupungin ehkä hienoimmalla paikalla. Kaikessa rauhassa.

Eivätkä nuoret miehet mitenkään kiistä kytkentää, vaikka Mussolini linjattiin Italiassa pitkän akateemisen kiistelyn jälkeen 2000-luvulla virallisesti väkivaltaiseksi diktaattoriksi, joka oli natsien liittolaisena toteuttamassa myös juutalaisten kansanmurhaa.

Kaikki eivät olleet linjauksesta samaa mieltä. Mussolinin rikoksia on Italiassa yritetty sodan jälkeen suhteellistaa välillä hyvinkin aktiivisesti.

”Menneisyydestä hyviä ratkaisuja”

”Kyllä me kuulumme aatteellisesti fasistien perisilliin. Siitä on nyt kulunut aikaa. Nyt meidän pitää katsoa menneisyyteen ja etsiä sieltä ratkaisuja tähän päivään”, Casa Poundin kärkiehdokas ja puheenjohtaja Simone di Stefano sanoo MTV Uutisille Pantheonin edustalla Roomassa.

Ratkaisumalleja on tosiaan haettu Mussolinilta. Kansakunta on Casa Poundille kaikki kaikessa, mutta samaan aikaan mukana on merkillinen sekoitus valtiokapitalismia ja avointa sosialismia.

Di Stefano ei halua, että puolue lokeroidaan osaksi Italian keskustaoikeistoa. Hän tekee selvän oikeistoliberaaliin talousajatteluun, jota esimerkiksi Margaret Thatcher edusti.

Italiassa luultiin pitkään, että fasismi on kitketty lopullisesti. Pieniä ääriryhmiä on ollut aina, mutta niillä ei ole ollut mitään suurempaa poliittista merkitystä.

Nyt näyttää vahvasti siltä, että Casa Pound ylittää kolmen prosentin äänikynnyksen.

– Se on meidän ensisijainen tavoitteemme, mutta kaiken saamamme julkisuuden perusteella osuus voi olla myös selvästi suurempi, Di Stefano ennustaa.

Pakolaiskriisi sataa laariin

Casa Pound hyötyy pakolaiskriisistä samalla tavalla kuin niin ikään fasistiperinteellä ratsastava Italian veljet ja äärioikeistolainen kansallismielinen Pohjoisen Liiga, tai nykyisin lyhyesti vain Liiga.

Italiaan on neljässä vuodessa tullut lähes 650 000 turvapaikanhakijaa. Ulkomaalaisten osuus väestöstä on edelleen suhteellisen pieni, kun sitä verrataan esimerkiksi Saksaan tai Ranskaan. Viime vuosina määrä on kuitenkin kasvanut nopeasti ja hallitsemattomasti. Maahan on tullut erityisesti afrikkalaisia Välimeren yli.

– Näiden viime vuosina tulleiden pitää palata takaisin, koska heillä ei ole täällä mitään tulevaisuutta täällä. Ne maahanmuuttajat, jotka ovat asuneet 10 vuotta, joilla on työsopimukset ja jotka maksavat veronsa voivat tietysti jäädä, Di Stefano linjaa puolueensa ulkomaalaispolitiikkaa.

Käytännössä kyse on uuden oikeiston ”etnopluralismista”, jolla se haluaa vastata läntisten teollisuusmaiden monikulttuurisuuteen. Erilaisia etnisiä kulttuureita voi Italian fasistien mukaan olla, mutta ei yhden maan sisällä.

Di Stefanon ratkaisua siihen, miten pakolaisvirta saadaan pysähtymään, voi kutsua ”kolonialistiseksi” Mussolinin hengessä.

– Meidän pitää mennä Nigeriaan, Senegaliin ja Gambiaan rakentamaan teitä, vesijärjestelmiä ja siltoja. Työvoimana toimivat kaikki ne, jotka ovat nyt täällä vastaanottokeskuksissa, Di Stefano selittää.

Ei hallitukseen, joka tottelee Brysseliä

Liigan johtaja Matteo Salvini on jo antanut ymmärtää, että Casa Poundin kanssa voidaan neuvotella, jos keskustaoikeiston äänimäärä ei riitä hallituksen muodostamiseen. Poliittisesti Salvinilla ja Di Stefanolla olisi paljon yhteistä, mutta Casa Poundin johtaja torjuu tarjouksen varsinkin, jos mukana on Silvio Berlusconin Forza Italia.

– Me emme ole mukana missään hallituksessa, mikä ottaa vastaan käskyjä Euroopan unionilta, hän sanoo.

Casa Poundin ohjelman kulmakiviä on Italian oman talouden suojeleminen ulkomaiselta invaasiolta. Omintakeista sosialismia edustaa se, että valtion pitäisi taata kaikille mahdollisuus asua omassa asunnossa.

Puolueen nimi tulee lähellä Rooman rautatieasemaa sijaitsevasta Casa Pound -talosta. Se on nimetty yhdysvaltalaisen kirjailija Ezra Poundin mukaan. Hän oli Mussolinin ihailija ja asui yli 30 vuotta Italiassa.

Di Stefano kannattajineen valtasi talon 2000 luvun alussa ja toteutti siten puolueen ohjelmaa: ”Jokaisen pitää olla herra omassa talossaan.”

Väkivalta ei ole ratkaisu

Yhdessä asiassa Di Stefano ja hänen liikkeensä tekevät pesäeron Mussoliniin. Ainakin vielä. Ihmisiä ei kuulemma ole tarkoitus hallita väkivallalla ja pelolla, kuten Il Duce mustapaitoineen teki.

Pakolaisista tuli Italian vaalikamppailun avainteema sen jälkeen, kun äärioikeistoa kannattanut nuori mies haavoitti ampumalla useita mustia maahanmuuttajia Maceratan pikkukaupungissa.

Mies antautui usean tunnin välikohtauksen jälkeen poliisille ja kertoi halunneensa kostaa nigerialaiselle, joka murhasi nuoren italialaisnaisen ja paloitteli tämän ruumiin matkalaukkuun.

Di Stefano tuomitsi väkivallan. Muutama päivä Maceratan tapahtumien jälkeen hän kuitenkin korosti, että ”kaistapäät” ottavat oikeuden omiin käsiinsä, jos pakolaiskriisi ei ole hallinnassa.