Poliisi ei resurssisyistä enää pitkään aikaan ole kyennyt tekemään kaikkia sille kuuluvia tehtäviä, ja tämä näyttää olevan poliittisesti hyväksytty tilanne. Samalla eriarvoisuus maan eri osissa poliisipalvelujen saatavuudessa on kasvanut ja kasvaa edelleen, kirjoittaa entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero MTV Uutisten kolumnissaan.
Paraikaa on lausunnolla laki reservipoliisista. Lain tarkoituksena on lopullisesti kuopata nykyinen täydennyspoliisijärjestelmä ja korvata se reservipoliisilla.
Täydennyspoliisijärjestelmä luotiin vuonna 1995. Jo nopeasti huomattiin, ettei sillä ole käytännössä mitään merkitystä, ja kirjoihin merkityt täydennyspoliisit jäivät vain nimiksi ilman tehtäviä. Tämä johtui siitä, että täydennyspoliisin käyttö olisi todellisuudessa edellyttänyt puolustustila- tai valmiuslain voimaansaattamista, jota ei koskaan tehty.
Oli selvää jo kauan sitten, että asialle pitäisi tehdä jotain. Meni yli 20 vuotta ennen kuin seuraava liike tapahtui, eli tehtiin lakiehdotus reservipoliisista.
On selvää, että poliisilla tulee olla poikkeusoloja varten reservi. On myös selvää, että toimivaa reserviä ei ole, jos siinä olevat henkilöt eivät voi tehdä normaaliaikana mitään. Lakiesityksen mukaan reservipoliisit voitaisiin kutsua töihin normaaliolojen häiriötilanteissa tilapäisesti, jos asioita ei kyetä hoitamaan poliisin omilla voimavaroilla. Päätöksen reservipoliisin käytöstä tekisi aina valtioneuvosto.
Kyse on siis parannetusta painoksesta suhteessa edelliseen täydennyspoliisijärjestelmään. Rima reservipoliisin käyttöön on kuitenkin edelleen todella korkealla, eikä poliisi voi omalla harkinnallaan saada näitä apuvoimia.
Perusteluissa todetaan myös, että reservipoliisijärjestelmä ei korvaa virkapoliisien määrää eikä tarvetta. Tuleeko kuitenkin näin käymään?
Nykyinen hallitus on niitannut poliisien määrän 7200:aan ja yrittää saada siihen riittävän rahoituksen, eli pitää poliisien määrän nykyisellä tasolla myös vuonna 2019.
Sietämätöntä on, että poliisien määrää ei ole pohdittu tehtävien kautta, vaan se päätetään käytännössä edellisen vuoden budjetin pohjalta. Surullista.
Olisi myös jo vihdoin lopetettava keskustelu pelkästään poliisien määrästä. Sen sijaan pitäisi seurata nimenomaan poliisin operatiivisissa tehtävissä olevien henkilöiden määrää. Operatiivisissa tehtävissä työskentelee myös muita kuin poliiseja.
Olen sitä mieltä, että reservipoliisi tarvitaan, mutta olisin toivonut, että olisi käyty myös todellinen kokonaisvaltainen keskustelu resurssitarpeesta. Keskustelun yhteydessä olisi pitänyt miettiä myös sellaisen vapaaehtoispoliisin perustamista, jonka perustehtävä olisi olla mukana arjessa ja toimia linkkinä poliisin ja kansalaisten välillä ainakin siellä, missä poliisia ei enää näy.
Tämä olisi todellista turvallisuuden tunteen parantamista. Turvallisuuden tunnetta ei paranneta suunnitellulla reservipoliisilla.
Vapaaehtoispoliisijärjestelmiä on eri puolilla Eurooppaa erilaisin sovellutuksin muun muassa Virossa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Alankomaissa, Saksan monissa osavaltioissa ja Englannissa.
Poliisien määrä ja tehtävät ovat puhuttaneet alkuvuonna. Katso uutisvideoista, millaisia avauksia on tehty:
3:37
2:10
6:28
1:23
Englannissa vapaaehtoispoliisijärjestelmä on viety pisimmälle. Siellä ns. special constables on täysin vapaaehtoinen järjestelmä, jossa mukana olijoille maksetaan vain kulut ja varusteet ja joka organisaationa on osa virallista poliisiorganisaatiota.
Ruotsissa lakkautettiin ns. valmiuspoliisi tarpeettomana, mutta sielläkin kehitetään nyt vapaaehtoistoimintaa.
Vapaaehtoistoiminta eli poliisin silmät ja korvat -järjestelmän ylivoimainen etu on se, että poliisi pysyy ajan tasalla siitä, mitä eri puolilla maata tapahtuu ja pystyy nopeasti reagoimaan muuttuviin tilanteisiin.
Tärkeintä olisi hahmottaa kokonaisuuksia. Nyt pitäisi tarkastella yhtä aikaa poliisin operatiivisissa tehtävissä olevan henkilöstön tarvetta tehtävien kautta, reservipoliisia, vapaaehtoispoliisia ja virka-apujärjestelmiä erityisesti puolustusvoimien suuntaan. Vain kokonaisuuden hahmottamisen kautta on mahdollista tehdä perusteltuja päätöksiä eri osa-alueiden suhteen.
Valitettavasti tällainen kokonaisvaltainen tarkastelu on jo menetetty tältä hallitukselta. Seuraava mahdollisuus on tuleva hallitusohjelma, jota luonnollisesti jo eri puolilla hahmotellaan.
Surullista on, että aikaa on kulunut kansalaisten turvallisuuden näkökulmasta tuhottoman paljon. Poliisi ei enää pitkään aikaan ole kyennyt tekemään kaikkia sille kuuluvia tehtäviä, ja tämä näyttää olevan poliittisesti hyväksytty tilanne. Samalla eriarvoisuus maan eri osissa poliisipalvelujen saatavuudessa on kasvanut ja kasvaa edelleen.
Kirjoittaja on entinen poliisiylijohtaja. Hän on yksi neljästä uudesta rikos- ja oikeuskolumnistista MTV.fi:ssä. Muut kirjoittajat ovat käräjätuomari Petra Spring, entinen rikosylikomisario Juha Rautaheimo sekä viikon kuluttua torstaina vuorossa oleva vakuutusetsivä Christian Rönnbacka.
