Maailma, jota Suomi ei halua, on askeleen lähempänä, kirjoittavat MTV Uutisten toimittajat Jouko Luhtala ja Niko Nurminen.
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump muutti lauantaina maailmaa.
Yhdysvaltojen erikoisjoukot kaappasivat Venezuelan presidentti Nicolas Maduron ja tekivät maahan laajoiksi kuvailtuja iskuja.
Lauantai-iltana Trump totesi Yhdysvaltojen hallitsevan Venezuelaa kunnes turvallinen, todellinen ja oikeudenmukainen vallanvaihto onnistuu.
Sama suomeksi: Yhdysvallat teki tai vähintään pyrkii tekemään väkivaltalaisen vallanvaihdoksen itsenäisessä valtiossa.
Geopolitiikka on nyt eri asennossa kuin se oli vielä perjantaina.
Trumpin teko on ilmeisiä ja välittömiä seuraamuksiaan suurempi. Sen vaikutukset tuntuvat Suomessa asti, eikä niissä ole mitään hyvää.
Trumpin hallinto on nyt asein tehnyt kivuliaan selväksi, ettei sen loppuvuodesta 2025 julkaistu kansallisen turvallisuuden strategia ollut sanahelinää.
Siinä todetaan, että Yhdysvallat palauttaa "johtoaseman läntisellä pallonpuoliskolla" eli Pohjois- ja Etelä-Amerikassa.
Venezuela sai nyt oppitunnin siitä, mitä tämä tarkoittaa. Joko teet, kuten Yhdysvallat haluaa tai varmistat, että pommisuojat ja valtionjohdon turvatoimet ovat kunnossa.
Esimakua tästä saatiin jo syksyllä, jolloin Trump sanoi valtuuttaneensa keskustelutiedustelupalvelu CIA:n toimimaan Venezuelassa.
CIA:sta tuli kylmän sodan vuosina Etelä-Amerikassa kirosana, joka tarkoittaa vallankaappausyrityksiä, salamurhia ja Yhdysvaltojen etuja ajaville tahoille lahjoitettavia dollareita.
Kansan tahto? Ei edes toissijainen asia.
Sen sijaan tärkeää on, että pallonpuoliskollaan Yhdysvallat "suojelee kotimaataan ja pääsyään alueen strategisesti keskeisiin alueisiin".
Yhdysvaltojen kannalta "keskeinen alue" on tupannut tarkoittamaan öljykenttiä.
Kuukausien ajan Trump on perustellut Venezuela-toimiaan ja uhkailujaan huumeilla. Asiantuntijat ovat tosin huomauttaneet, että Venezuela on Etelä-Amerikan mittakaavassa pikkutekijä huumekaupassa.
Yksi asia, missä Venezuela sen sijaan ei ole pikkutekijä, on öljy. Venezuelan tunnetut öljyvarannot ovat maailman suurimmat.
Venezuelan presidentin Nicolas Marudon kaappauksen jälkeen Trump totesi: Yhdysvalloilla tulee olemaan merkittävä rooli Venezuelan öljyteollisuudessa.
Otettavaa on, sillä Venezuelan rooli on nykyisellään vain 0,8 prosenttia maailman raakaöljytuotannosta. Maan alla sitä on hyödyntämättä satoja miljardeja barreleita.
Uusi maailmanjärjestys
Yhdysvaltojen uudessa, presidentti Trumpin allekirjoittamassa kansallisen turvallisuuden strategiassa todetaan, että Yhdysvaltojen tulee seurata Monroen doktriinia.
Se sai nimensä James Monroen ulkopoliittisesta periaatteesta vuodelta 1823. Ydinsanoma: Eurooppa pysykööt poissa Amerikoista, Yhdysvallat pysykööt poissa Euroopasta.
Euroopan vaikutusvalta Pohjois- ja Etelä-Amerikassa on mitä on, mutta Trumpin nimeämän ykkösvastustajan Kiinan Yhdysvallat epäilemättä haluaa pitää poissa Etelä-Amerikasta.
Venezuelan tärkein öljykauppakumppani on ollut juuri Kiina.
Monroen oppi teki Venezuelassa yhteistyötä Theodore Rooseveltin muotoileman tykkivenediplomatian kanssa.
Trump ehti jo vakuuttaa, että hänellä on hyvät suhteet Xi Jinpingiin, eikä Venezuela-operaatio ole ongelma Kiinalle, koska "he saavat öljynsä" jatkossakin.
Kiina lienee piirun verran skeptisempi.
Kiinan lisäksi myös Venäjä on tuominnut diktatorisesti hallinneen Maduron kaappauksen ja iskut Venezuelaan.
Venäjällä ja Kiinalla on kihinän lisäksi syytä hymyynkin.
Trump tekee sitä, mitä Moskovassa ja Pekingissäkin yritetään. Virallisissa puheissa sitä kutsutaan moninapaiseksi maailmanjärjestykseksi.
Synkästi katsoen presidentti Trump takoo imperiumeihin ja etupiireihin rakentuvaa maailmanjärjestystä.
Varsinkin Kiinaa selkeämmin alueelliselle valtatekijälle Venäjälle kaukana oleva Venezuela on hyväksyttävältä kuulostava hinta uusvanhasta tavasta hoitaa globaaleja asioita.
Sellaisessa tulevaisuudessa kansainvälinen oikeus näyttäytyy lähinnä irvikuvana, jolla ei ole edes nykyisen vertaa tekemistä idealistisen versionsa kanssa.
Jos Yhdysvallat – tai muut suurvallat – voivat iskeä erikoisjoukoillaan ja asevoimillaan pienempiään vastaan näin heikoin perustein, mitä jää jäljelle sääntöpohjaisesta järjestyksestä?
Perustellusti voi tosin katsoa, että kansainvälinen oikeus on aiemminkin palvellut lähinnä vahvojen länsimaiden oikeuksia potkia pienempiään tarpeen vaatiessa.
Eikä kansainvälinen oikeus ole koskaan käytännössä koskenut lännen liian voimakkaita vastavoimia, kuten Venäjää, kuin korkeintaan julkilausumissa.
Slobodan Milosevic viedään oikeuteen, Vladimir Putinia ilmeisestikään ei.
Maduro on Trumpille tavallaan ihannevihollinen: Perustellusti diktaattori ja Yhdysvaltojen näkökulmasta liki puolustuskyvytön.
Sitten on se öljy, mahdollisesti mukava palkkio vaivoista.
Seuraavaksi Grönlanti?
Trump ei toki ole ensimmäinen Valkoisen talon isäntä, joka käyttää Yhdysvaltojen asemahtia kyseenalaisin perustein.
Ero on siinä, että Trumpin Yhdysvalloille vaikuttaa riittävän aseelliseen operaatioon ja presidentin kaappaukseen huomattavasti ohuempi retoriikka ja todistusaineisto kuin hänen edeltäjilleen.
Sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia.
Voi olla, ettei Trump vaadi itseltään kovinkaan uskottavia perusteluita ennen kuin hän määrää jonkinlaisen operaation Grönlantiin, oli se sitten luonteeltaan puhtaan sotilaallinen tai siistimmin talouspoliittinen.
Grönlanti on Nato-maa Tanskalle kuuluva itsehallintoalue, mutta on vähintään aiheellista kysyä, onko sillä Trumpille väliä?
Suomesta katsoen optimisti toteaa, että parhaina päivinään Trump kyllä puhuu Natosta kivasti. Lupasipa tuo puolustaa Suomeakin tiukan paikan tullen.
Valitettavan usein Trumpin Nato-puheet jättävät kuitenkin toivomisen varaa.
Eurooppa jää yksin, jos Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden strategiassa painokkaasti mainittua Monroen oppia noudatetaan myös siltä osin, että Yhdysvallat pysykööt pois Euroopasta.
Yhdysvaltojen linja työntää Euroopan moukarin ja alasimen väliin, muotoili kansainvälisen kriisinhallinnan asiantuntija Timo Hellenberg joulukuussa.
Hellenbergin mukaan nyt on "selkokielellä todettu", että Euroopan täytyy vuoteen 2027 mennessä pystyttää Nato-rakenne, jonka veturi se itse on. Jos näin ei tapahdu, on Yhdysvallat valmis vetäytymään keskeisistä Naton suunnitteluprosesseista.
Jos ajatusta vie edes askeleen pidemmälle, on edessä Nato ilman Yhdysvaltoja.
Euroopan kerta toisensa jälkeen toivoessa Yhdysvalloilta suunnanmuutosta, on Trump vetänyt yhdysvaltalaisjoukkoja Euroopasta ja kuunnellut Venäjää selvästi presidentti Joe Bidenia myötämielisemmin.
Trumpin teot osoittavat yhä vahvemmin hänen ajavan samanlaista etupiiriajattelua, joka on presidentti Putininpolitiikan ja toimien ydintä.
Usein kuulee, että Trumpia yhdistää Putiniin ja Xihin tietynlainen itsevaltaisuuden ihailu.
Silloin herkästi jää huomaamatta presidenttejä yhdistävä tekijä, joka on paljon vaarallisempaa pienten valtioiden, kuten Suomen, kannalta: Usko imperiumeihin ja etupiireihin.
Etupiirien maailmassa suurvaltojen niin sanottuihin sisäisiin asioihin kuuluvat herkästi myös jättiläisten naapurivaltioiden asiat.
Jouko Luhtala työskentelee MTV Uutisissa uutistoimittajana.
Luhtala on erikoistunut kansainvälisiin suhteisiin, Ukrainassa käytävään sotaan, Venäjään liittyviin asioihin, kriiseihin sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.
Luhtalaan voit olla yhteydessä juttuvinkkeihin liittyen.
