Johtajuus–kirjan kirjoittanut entinen Nokian ja Koneen johtaja Matti Alahuhta ei lupaa mitään reseptiä johtajuuteen. Lajin suola on johdonmukaisuus.
– Johtamisessa on hyvin vähän mustavalkoisia oikein-väärin-sääntöjä.
Kuuntelemista Alahuhta kuitenkin painottaa moneen otteeseen.
– Kuunteleminen on johtajan työssä ehdottomasti tärkeämpää kuin puhuminen.
Eli kun on aikansa kuunnellut, tietää missä mennään, voi päättää ja myös johdonmukaisesti pysyä päätöksissä.
Aika monen suomalaisen työpaikan organisaatiot pitäisi Alahuhdan opeilla kääntää nurinpäin. Siis ihan konkreettisesti ainakin ne palikkalaatikostot, joihin yhtiöiden pomot on kuutioitu yhtiöiden organisaatiokaavioissa.
– Johtajan tehtävä on johtaa. Hän on organisaationsa palvelija. Organisaatiokaaviossa johtaja paikka on alimpana, tukemassa kaikkia muita.
”Matti johtaa bisnestä perjantaisin”
Kirjan vahva perusvire on myös se, että hyväksi johtajaksi ei kehity, jos ei ole kiinnostunut ihmisistä.
– Se miten ihmiset voivat, on aivan yhtä tärkeää kuin se, mitä he saavat aikaan.
Mutta ihan kaikista hyväkään pomo ei selviä yksin.
– Miten saada 27 000 ihmistä innostumaan ja tekemään työ tavoitteiden saavuttamiskesi.
Avuksi tulee delegointi. Alahuhdan tekstissä tärkeitä ovat avainhenkilöt ja fasilitaattorit. Termit kuulostavat vahvalta konsulttislangilta. Mutta ilmeisesti kyse on nykypomojen johdonmukaisesta toiminnasta, jolla strategiaa, arvoja ja visioita rummutetaan ihan käytännössä ja uuvuksiin asti.
– Mittasimme kuukausittain, miten laajalle muutosviestintä oli ulottunut, muistelee Alahuhta Koneen asiakasnäkökulman ujuttamista jokaisen työntekijän tajuntaan.
Johtajuusvuosiensa alkutaipaleelta Alahuhta todistaa omakohtaisesti oikeaksi vanhan väitteen siitä, että pakko on hyvä konsultti. Tohtoriopiskelijan ja yrityksen johtajan aika oli kortilla. Niinpä sveitsiläisen johtamiskoulun "IMD:n professorit tapasivat sanoa, että Matti johtaa bisnestä perjantaisin."
– Tuossa sutkauksessa oli vinha perä. Opin delegoimaan, kun oli pakko delegoida. Aiemmin en osannut, koska ei ollut pakko.
Suoraa puhetta - vähän villoja skandaaliin
Yritysjohtajien kirjeet henkilökunnalle olisivat mielenkiintoinen tutkimuskohde . Kuuluisimmasta päästä lienee suomalaisessa yrityshistoriassa entisen Nokia-johtajan Stephen Elopin ”Palava öljylautta”.
Alahuhtakin on kirjoittanut kirjeitä henkilöstölle. Omien sanojen mukaan niissä ei paasattu vain hienoista arvoista ja sloganeista, joiden pitäisi virittää koko väki huippusuorituksiin. Eikä Alahuhdan kirjeistä olisi isoja otsikoitakaan revitty.
Aiheeksi kelpasivat myös arkisemmat aiheet ja ongelmat, kuten it-infrastruktuurin ulkoistamisessa ilmenneet pulmat.
– Olen varma, että suora ja koko henkilöstölle avoin ongelmien käsittely joudutti ongelmien ratkaisua ja käyttäjätyytyväisyyden kohentumista.
Johto kuulee huonot uutiset viimeisenä
Arkisten ongelmien lisäksi johtajien pitäisi Alahuhdan mielestä sietää myös erimielisyyttä ja arvostelua, ellei peräti haluta sitä.
– Huonojen uutisten tuojia ja vastakkaisten näkemystä esittäjiä pitää rohkaista ja kannustaa. Muussa tapauksessa koko organisaatioon leviää kaunistelun ja salailemisen kulttuuri.
– Silloin on aivan varmaa, että ylin johto kuulee huonot uutiset viimeisenä.