Jos joku odottaa entisen Nokian-johtajan Matti Alahuhdan Johtajuus-kirjasta paljastuksia Nokian karmeista johtamiskäytännöistä, pettyy varmasti.
Moneen kertaan Suomen arvostetuimmaksi yritysjohtajaksi valittu Matti Alahuhta kertoo uutuuskirjassaan vain siitä ajasta, kun itse oli yhtiössä, eli ajasta ennen matkapuhelinjätin romahdusta.
– Nokia onnistui 1990-luvun alun murrosten hyödyntämisessä aivan poikkeuksellisen hyvin ja 2000-luvun alun siirtymisessä alan kolmanteen sukupolveen edelleen hyvin, Alahuhta kirjoittaa.
Yksi menestyksen salaisuus olivat hyvät suhteet sekä matkapuhelinoperaattoreihin että komponenttien valmistajiin. Tutulle pomolle oli helppo soittaa myös kriisissä ja varmistaa osien saaminen, kun yhteistyökumppanin tehtaalla oli ollut tulipalo.
Laitevalmistajalle osien saaminen kokoonpanolinjoille juuri oikeaan aikaan oli tärkeä kilpailuetu.
Alahuhta ei mässäile Nokian alamäellä
Kun Nokian bisnes alkoi mättää, Alahuhta trimmasi jo hissi- ja liukuporrasyhtiö Konetta globaaliin kuosiin.
Alahuhta kertaa kyllä faktat siitä, miten huippuunsa viritetty laitevalmistaja Nokia joutui uuteen tilanteeseen, kun älypuhelinkilpailu alkoi. Yhtiön varsinaisen luisun Alahuhta kuittaa viileästi muutamalla sanalla.
– Applen ja Googlen aivan uusista suunnista tuoman kolmannen murroksen hyödyntämisessä ei sitten enää Nokiakaan onnistunut.
Toki tiukalla sihdillä yleisluonteisista kommenteista voi löytää Nokiaan osuvaa töppäilyn teoriaa.
– Kahdeksan vuoden jälkeen toimitusjohtaja, vaikka olisi kuinka hyvä, saattaa tulla sokeaksi asioille, jotka on tehty hänen omana kautenaan.
– Jos perusta ei ole kunnossa, kriisin kohdatessa yrityksessä aletaan politikoida ja varjella omia etuja.
– Korostimme (Koneessa) kaikessa viestinnässä sitä, että olemme haastajan asemassa. Tämä auttoi meitä välttämään ylimielisyyden, johon on vaara langeta aina silloin, kun tulokset kehittyvät varsin pitkään hyvin.
– Ylimielisyys ja tuudittautuminen nykytilanteeseen tärvelevät vahvankin yrityskulttuurin. En juuri koskaan käytä sanaa menestys, sillä se on vain ohikiitävä hetki, joka virittää mielen ja ajatuksen väärään suuntaan.