Tiistain Huomenta Suomessa vieraana ollut ex-huippujuoksija Kirsi Valasti otti kantaa yleisurheilun EM-kisojen yhteydessä nousseeseen kuumaan perunaan. Kisojen alussa nähdyt nihkeät suomalaissuoritukset ovat herättäneet kysymyksiä siitä, pitääkö urheilijoita lähettää kisoihin, mikäli menestymismahdollisuudet ovat lähes olemattomat?
1980-luvun lopulla kilpakentillä kirmannut ja erittäin vahvan paluun 2000-luvun alussa tehnyt Valasti tuli tutuksi pitempien matkojen juoksijana. Kalevan kisoissa Valasti voitti SM-kultaa muun muassa 5 000 ja 10 000 metrillä.
Valasti toimii nykyään psykoterapeuttina ja valmentajana. Tämän kesän EM-kisoista puhuttaessa Valasti on iloinen siitä, että Saksan Berliiniin on lähetetty iso suomalainen joukkue.
– Se on hyvä juttu, että EM-kisoihin pääsyn suhteen rajat ovat matalammalla. Hyvä niin, että siitä pidetään myös kiinni, Valasti sanoi aamun Huomenta Suomessa.
Valasti otti osaltaan kantaa keskusteluun siitä, kannattaako suomalaisurheilijoita lähettää kisoihin, vaikka realistiset menestymisodotukset ovat hyvin matalat.
– Nuo kisat ovat aina kovia paikkoja, ja siksi mun mielestä on hyvä, että urheilijoita lähetetään matalalla kynnyksellä mahdollisimman moniin kansainvälisiin kisoihin ja arvokisoihin, vaikka mitali olisi vaikeasti saavutettavissa. Koska urheilija kehittyy tärkeiden ja isojen kisojen kautta, Valasti perustelee.
Valasti pyöritteli asiaa myös urheilijan kokemien paineiden kautta.
– Se, että saat itsesi mahdollisimman hyvään kuntoon juuri sinä päivänä ja siinä tärkeällä hetkellä, vaatii niin paljon suunnitelmaa ja niin paljon töitä. Urheilija kamppailee koko ajan oman riittämättömyyden kanssa. Koko ajan on halu kehittyä ja koko ajan pitää miettiä sitä, että voiko olla tyytyväinen siihen, mitä on nyt. Ja aina on olemassa se epäonnistumisen riski. Kyllähän urheilija joutuu aika paljon kestämään sitä, että häpäistään, jos on epäonnistunut. Toisaalta se kuuluu urheiluun, että kaikki ei mene aina täydellisesti. Tuo ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö jonakin päivänä voisi onnistua ja etteikö jonakin päivänä voisi mennä kaikki hyvin.