Kesän EM-kisat alleviivasivat suomalaisen yleisurheilun alennustilaa. Kolminkertainen arvokisamitalisti Antti Ruuskanen ymmärtää, mistä tuska kumpuaa.
Kesän mittaan urheilijoiden keskuudesta nousi kritiikkiä suomalaisen yleisurheilun johtamista kohtaan. Näkyvimmän huomion sai kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelän puheenvuoro omassa blogitekstissään. Mäkelä totesi, ettei Suomen Urheiluliitto pysty tuottamaan huippu-urheilijoista mitalisteja. Mäkelä täsmensi myöhemmin, että hän pyrki puolustamaan urheilijoiden asemaa, ja että hänen mielestään urheilijoiden yhtenäinen ääni on liian hajanainen.
– Hain sitä, että meillä on aivan valtava gäppi, mitä johtohenkilö saa palkkaa, mitä urheilija saa ja mitä valmentaja saa. Valmentajat eivät saa. Sanotaan, että urheilija ja valmentaja ovat keskiössä, mutta sinne se (raha) ei virtaa, Mäkelä tarkensi MTV Sportille kesäkuun alussa.
Tulosruudun Viikon vieras, keihäänheittäjä Ruuskanen, tietää nuorten lahjakkuuksien ahdingon. Hän puhuu asiasta omiin kokemuksiinsa ja omaan lajiinsa pohjautuen. Hänen kohdallaan hommat ovat toimineet urheilujohdon kanssa, ja tukea on tullut riittävästi.
Ruuskaselle tärkeä asia on ollut esimerkki, hän nousi itse menestyjäksi pari vuotta vanhemman Tero Pitkämäen vanavedessä.
– Jos mietin itseäni nuorena heittäjänä kymmenisen vuotta sitten, niin minulla oli esikuva edellä, Tero Pitkämäki oli silloin hallitseva maailmanmestari. Näin, miten maailmanmestari harjoittelee ja pääsin siinä mukana treenaamaan useamman kauden. Sen jälkeen irtaannuin omiin juttuihini ja tekemään omalla tavallani. On tärkeä nähdä, missä maailman kärki liikkuu, oppi tulee sitä kautta ja silloin leiritykset toimivat samalla tavalla ja pystyin leireilemään siinä mukana ja tekemään hommia, Ruuskanen avasi Antero Mertarannan haastattelussa.
Hän huomauttaa, että omaa urheilijan uraa on auttanut arvokisamenestys, ensimmäinen mitali oli Lontoon olympialaisten pronssi, joka muuttui myöhemmin hopeaksi.
