Evakkotaipaleelta maailmalle ponnistanut Eeva Pokkinen liftasi läpi Euroopan ja päätyi malliksi: "Pariisissa kannettiin kuvausrekvisiitat itse"

– Siinä tottui pärjäämään, kun kodin joutui rakentamaan uuteen paikkaan moneen kertaan, kertoo Pokkinen Huomenta Suomen haastattelussa.

Sodan pula-aikoina maalaistalojen kädentaidoille oli tarvetta.

– Äitini osasi tehdä esimerkiksi saippuaa, hän kertoo.

"Ei ole ollut helppo sitoutua"

Pokkinen sai ensimmäisen vakinaisen kodin vasta seitsemänvuotiaana: maatilan Orimattilasta. Ennen sitä perhe oli asunut monessa eri paikassa.

– Toisaalta se on jättänyt juurettomuuden tunteen, mutta myös vapautta. Olen kuullut, että evakkolasten on vaikea sitoutua mihinkään. Ei oikein uskota, että jokin paikka tai tilanne säilyy.

Tämä on vaikuttanut myös ihmissuhteisiin Pokkisen elämässä ja hän on käynyt läpi kokemuksiaan terapiassa.

– Ei ole ollut helppo sitoutua, mutta nyt olen asunut Espoossa jo monta kymmentä vuotta.

Päätyi liftaamaan Euroopan läpi

Kieliä opiskellut ja kääntäjänä toiminut ja Pokkinen tottui matkustamaan työssään jo 50- ja 60-luvuilla.

– Se oli ihanaa. Oli oikein sellainen jano päästä suurempiin ympyröihin, kun olin viettänyt nuoruuteni pienessä kylässä.

Hän matkusteli myös muissa merkeissä tehden monenlaista työtä eri maissa.

– Sveitsissä toimin pullottajana ja sieltä päätimme ystäväni kanssa lähteä liftaamaan ympäri Eurooppaa. Ensin mentiin Roomaan ja sieltä sitten Rivieraa pitkin Pariisiin. Sieltä jatkoimme Tukholmaan ja edelleen Suomeen. Siihen aikaan ei ollut interrailia, vaan nuoret ihmiset liftasivat.

Mallit kantoivat kuvausrekviisiittansa itse

Lopulta mallin työt veivät Pokkisen Pariisiin.

– Mallin työ oli raskasta siihen aikaan. Pariisissakin kannettiin itse rekvisiitat kuvauksiin. Mukana oli myös painava esittelyalbumi, Pokkinen kertoo.

Pariisista Pokkinen päätyi elokuva-alalle Yhdysvaltoihin. Sittemmin hän on vetäytynyt julkisuudesta.

– Ymmärsin, miten tärkeää yksityisyys on varsinkin siinä vaiheessa, kun sain pienen lapsen. Halusin suojella häntä ja viettää rauhallista yksityiselämää. Niin teinkin sitten 30 vuotta, kun olin televisiokääntäjänä.