Liikunta vaikuttaa erilaisten hormonien eritykseen. Siinä, missä yksi saa nauttia liikunnanjälkeisestä euforiasta, toinen voi jäädä rannalle ruikuttamaan: kaikille liikunta ei tuota hyvää oloa.
Liikuntaa kannattaa harrastaa – siitä tulee niin ihana olo! Leijuva, lämmin, raukea. Oikein mukava, ihana.
No, entä jos ei tule?
Liikunta vaikuttaa muun muassa erilaisten sukuhormonien ja kilpirauhashormoni tyroksiinin eritykseen. Pitkäkestoinen liikunta nostaa kortisolitasoja. Hyvän olon tuottajaksi mainitaan usein endorfiini.
– Siinäkin on mutkat laitettu vähän suoraksi, sillä emme voi olla ihan varmoja siitä, onko kaikki liikunnan aiheuttama raukeus ja hyvä olo endorfiinien työtä, vai onko siinä muutakin. varmasti näillä on tekemistä toistensa kanssa, mutta pomminvarmasti yhtälöön osallistuu joku muukin, lääkäri- ja UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari kuvaa.
Vasankari teki 20 vuotta sitten väitöskirjan liikunnan hormonaalisesta vaikutuksista. Liikunta-aiheen tuntemus on hyvin hanskassa; Vasankari on toiminut myös olympiakomitean lääketieteellisen toimikunnan ylilääkärinä.
– Liikunta on siinä mielessä kiva asia, että jos kyseessä on on kestävyysliikunta tai vähänkään voimakkaampi rasitustaso, se muuttaa monia hormonitasapainoja ja nostaa monien hormonien eritystä, Vasankari toteaa.
Hän kuitenkin myöntää, että on mahdollista harrastaa liikuntaa ja jäädä silti vaille euforisista tuntemuksista.
