Espoon uusi sairaala otetaan käyttöön maaliskuussa. Valtaosa sen työstä on espoolaisten vanhusten kotona asumisen tukemista, vaikka periaatteessa sen asiakaskuntaa voi olla kuka tahansa täysi-ikäinen espoolainen.
– Meidän sarkamme on ikääntyneiden hoito ja kuntoutus, sanoo Espoon sairaalan johtava ylilääkäri Jorma Teittinen.
Sairaalat ovat periaatteessa sitä varten, että ihmiset voisivat asua kotonaan. Siellä rikki menneet ihmiset korjataan normaalia elämää varten.
– Sairaala on palvelujen verkosto eikä suinkaan pelkkiä seiniä, selventää Teittinen.
Espoon uusi sairaala ottaa tämän haasteen entistä vakavammin, ja pyrkii siihen, että kaikilla potilailla olisi joka päivä aktiivista aikaa kuusi tuntia. Riippuu tietenkin voinnista, mitä tämä aktiivisuus käytännössä tarkoittaa. Jollekin se voi olla kuntosaliharjoittelua, kun toiselle aktiivisuudeksi riittää omasta huoneesta poistuminen.
– Sairaalasta kotiin siirtyminen voi joskus arveluttaa tai jopa pelottaa potilasta. Pyrimme tekemään siirtymän sairaalasta kotiin liukuvaksi niin, että sairaalan palvelut seuraavat kotiin esimerkiksi etäyhteyksien ja kotikäyntien muodossa, kertoo Teittinen.
Laitostumista vastaan
Espoon sairaala on laitos, joka taistelee laitostumista vastaan jo arkkitehtuurillaan.
– Rakennus on suunniteltu niin, että avaatpa minkä oven tahansa olet perillä. Ei enää loputtomia käytäviä, selittää Espoon sairalanhankkeen projektipäällikkö Elina Kylmänen.
Sairaala on jaettu osastoihin ja edelleen 15 potilashuoneen yksiköihin, joilla on yhteisiä tiloja ruokailua, kuntoilua, seurustelua ja muita aktiviteetteja varten.
Oma huone levon takeena
Sairaalan kaikki 270 potilashuonetta ovat yhden hengen huoneita, ja niissä on oma wc. Kyseessä ei ole kallis luksus.
– Muuta ei kannata rakentaakaan. Yhden hengen huoneissa on monia etuja. Kun kuka tahansa voidaan sijoittaa mihin tahansa huoneeseen, käyttöaste nousee. Lisäksi omat huoneet takaavat rauhan levätä ja ne vähentävät sairaalainfektioiden leviämistä. Omaiset voivat osallistua hoitoon aivan eri tavalla kuin usean hengen huoneissa, kertoo Teittinen.
Jokaisessa huoneessa on potilassängyn lisäksi yöpöytä, ruokapöytä ja nojatuoli.
– Idea on, että syötäisiin pöydän ääressä, jos voimat vain riittävät siihen. Aluksi oman huoneen pöydän ääressä ja myöhemmin voinnin kohentuessa yhteistiloissa, kertoo Kylmänen.
Nojatuolin voi avata yhden hengen vuoteeksi, mikä mahdollistaa omaisen yöpymisen potilaan luona, jos siihen tuntuu olevan tarvetta.
Uutta myös hoitotyöhön
Uusi rakennus tuo tullessaan uusia käytäntöjä myös hoitotyöhön. Kun kaikilla on oma huone, potilaiden siirtely vähenee ja lepääminen helpottuu. Ketään ei enää tarvitse tuoda kansliaan turvaan kuorsaavalta naapuriltaan.
– Kun on saanut yöllä rauhassa nukkua, jaksaa päivällä osallistua kuntoutukseen koko tarmollaan, sanoo Teittinen.
Hoitajien työ muuttuu myös. Maaliskuussa tapahtuu paljon enemmän kuin pelkkä muutto uusiin tiloihin.
– Sellaista asiaa kuin muutto ei ole. Se on aina muutos ja sitä viemme yhdessä henkilökunnan kanssa eteenpäin. Koulutukset ovat jo alkaneet, kertoo projektipäällikkö Kylmänen.