Leena Panula, 70, ja Hannu Hanhinen, 69, ovat kokeneita Euroopan-matkaajia. Kulunut talvi oli matkailuautoilevalle pariskunnalle kuudes Espanjan auringossa. Keväästä tuli ikimuistoinen.
Keuruulaiskaksikko lähti matkaan syyskuun viimeisenä päivänä pahaa aavistamattomana. Kevääseen asti kaikki oli kuin ennenkin, mutta sitten iski pandemia.
Koronavirus pakotti Panulan ja Hanhisen lähtemään kohti Suomea kahta viikkoa alkuperäistä suunnitelmaa aiemmin. Saman päätöksen teki moni muukin karavaanari, joiden kanssa keuruulaispari pitää tiiviisti yhtä.
Seitsemänmetrisen matkailuauton liikkuessa läpi Euroopan moni maa ehti sulkea rajansa. Tuntui siltä, että kiire tulee.
– Euroopasta tuli hälyttäviä tietoja, että liikkumista saatetaan rajoittaa, Panula kertoo.
Ulkonaliikkumiskielto käynnisti moottorit
Lauantaina 14. maaliskuuta Espanjassa julistettiin ulkonaliikkumiskielto.
– Se pisti liikkeelle. Piti vain tehdä todella nopeasti päätös, että nyt lähdetään.
Tiet ammottivat tyhjyyttään, kun suomalaisletka eteni kohti Ranskan rajaa. Vastassa oli ensimmäinen jännitysmomentti: pääsisikö suomalaiset rajan yli Ranskaan. Ei poliiseja, ei ongelmia.
Heti rajan ylitettyään Panula hieraisi silmiään. Pitkä jono lähekkäin seisovia ihmisiä norkoili tupakkakaupan edessä.
– Ranskassa asuva tuttavamme kertoi, että maassa oli suljettu kauppoja ja ravintoloita, mutta ruoka- ja tupakkakaupat saivat olla auki.
Saksa ilmoitti rajojen sulkemisesta
Ranskaan saavuttuaan suomalaismatkaajat löysivät tiensä leirintäalueelle. Yö lepoa ja taas matkaan.
Mitä vielä! Tuli tieto, että Saksa sulkee rajansa. Uskaltaako jäädä yöpymään vai joutaako heti takaisin tien päälle? Panula haki vastauksia puhelimitse Suomen ulkoministeriöstä.
– Sieltä sanottiin, että he eivät varmaksi tiedä, mutta yleinen käytäntö on se, että kotimaihinsa menevät matkailijat päästetään läpi.
Tieto rauhoitti. Matkaa Saksan rajalle oli vielä kuutisen sataa kilometriä, ja lepo tuli tarpeeseen. Jotkut päättivät toisin ja jatkoivat matkaa yötä vasten.
– Se tuntui meistä kauhealta riskiltä väsyneenä. Jotkut ajoivat 1600 kilometriä päivässä, Panula kertoo naurahtaen.
Piilossa omassa autossa
Riskiryhmään kuuluvat Panula ja Hanhinen viettivät lähes koko matkan visusti matkailuautossaan. Tankkaamassa toki piti käydä, mutta bensa-asemilla koronaan oli varauduttu.
– Siellä oli kertakäyttökäsineitä tankkaamiseen ja joillakin huoltoasemilla sisätiloihin pääsi yksi asiakas kerrallaan, Panula kertoo.
Matka jatkui Luxemburgin kautta Saksan Trieriin ja sieltä edelleen Hampuriin. Suomeen saavuttiin noin 40 muun autokunnan kanssa perjantaina 20. maaliskuuta.
Kaikki eivät suinkaan ole vielä päässyeet kotimaahan. Osa vasta lähtee Etelä-Euroopasta. Karavaanarien someryhmässä autetaan matkan päällä olevia antamalla uusimpia tietoja kunkin maan tilanteesta.
Karanteeni tulee tarpeeseen
Laivayhtiön palvelu pelasi, ja asiakkaat saivat vaihdettua lippunsa aikaisempaan lauttaan, kun matka halki Euroopan oli tullut aiottua joutuisammin.
Vuosaaren sataman tullikoiran nuuskaisun jälkeen matka päättyi onnellisesti omakotitalon pihaan Keuruulle. Edessä on kahden viikon karanteeni, mutta aika ei takuulla käy pitkäksi.
– Saadaan auto purettua ja katsottua, mitä kaikkea sinne on puolessa vuodessa kertynyt.
Mikä kaikkein tärkeintä, pariskunnalla ei ole akuutteja hengitystieinfektion oireita.
Panulan ja Hanhisen seikkailusta on kertonut myös Suur-Keuruu.