On vuosi 1997, viisivuotias Mohamed Sidibay asuu perheineen Sierra Leonessa. Kuusi vuotta aiemmin alkanut sisällisota on edelleen käynnissä. Sen osapuolina ovat vallankumousrintama Revolutionary United Front (RUF) ja valtiollinen armeija. Maa oli luokiteltu ennen sodan alkua maailman köyhimmäksi.
On tavallinen päivä Sierra Leonen kaupungissa, kun vallankumousrintama RUF hyökkää keskellä kirkasta päivää Sidibayn kotikylään surmaten tämän perheen lapsen silmien edessä.
Viisivuotias Mohamed pakotetaan liittymään lapsisotilaaksi.
Hänelle näytetään Rambo-elokuva ja sanotaan sen olevan riittävä koulutus sotatantereelle ensimmäistä kertaa lähtevälle lapselle.
– En tiennyt mikä heidän tavoitteensa oli. Tiesin vain, että he muuttivat elämäni silmänräpäyksessä, nyt 26-vuotias Sidibay sanoo MTV Uutisten haastattelussa.
He antoivat Mohamedille aseen, joka oli pidempi kuin poika itse ja käskivät ampua.
– Jos ei suostunut ampumaan, joutui itse ammutuksi. He sanoivat, että minun täytyy tehdä, kuten käsketään, Sidibay sanoo.
Pakenemista yrittävät tapettiin
Mohamed yritti paeta heti tilaisuuden tullen, mutta jäi nopeasti kiinni. Pakenijat uhattiin tappaa, mutta Mohamedista päätettiin tehdä varoittava esimerkki.
– He sytyttivät muovipussin palamaan ja tiputtivat palavaa muovia päälleni. En mielelläni puhu arvistani, mutta niitä on ympäri kehoani, hän sanoo.
Sierra Leonen sisällisota päättyi vuonna 2002 Mohamedin ollessa 10-vuotias. Seuraavien neljän vuoden ajan hän sai silloin tällöin yösijan tuntemiltaan ihmisiltä, mutta oli käytännössä koditon.
– Entisiin lapsisotilaisiin suhtauduttiin kylmästi, mikä on täysin ymmärrettävää. Mutta olisin toivonut, että ihmiset olisivat ymmärtäneet, ettei pienillä lapsilla ollut muuta vaihtoehtoa, jos he halusivat elää, Sidibay sanoo.
Karkuun kesken kouluvierailun
Unicefin antaman tuen avulla Sidibay ja muut lapsisotilaat pääsivät kouluun Sierra Leonessa.
– En tiennyt koulutuksesta mitään, en osannut lukea enkä kirjoittaa. Vaikka koulu oli rankkaa, olin kuitenkin mieluummin siellä, kuin sen seinien ulkopuolella, hän sanoo.
Sidibayn ollessa 14-vuotias, hän pääsi kouluvierailulle Yhdysvaltoihin, eikä koskaan palannut Sierra Leoneen.
– Olin New Yorkin lentokentällä, kun ymmärsin, ettei minulla ole mitään mihin palata, joten päätin karata. Olin nyt toistamiseen kodittomana, mutta tällä kertaa vieraassa maassa.
Kun Mohamed karkasi, hänellä oli ainoastaan passi ja 40 dollaria taskussaan. Hän ei osannut kunnolla kieltä eikä ymmärtänyt kulttuuria.
Unicefin avulla kouluun
Neljän kuukauden ajan teini yritti vain selviytyä vieraassa maassa. Karatessaan hän oli toivonut pääsevänsä kouluun Yhdysvalloissa, muttei ollut päässyt lähellekään oppilaitoksia tuona aikana.
– Uskoni alkoi loppua, mutta löysin lopulta itselleni yhteisön, jossa minuun suhtauduttiin hyvin. Pääsin asumaan newjerseyläisen perheen luo ja aloitin koulun Yhdysvalloissa. Opiskelu oli haastavaa, sillä olin ollut koulussa vasta neljä vuotta, kun luokkatoverini olivat opiskelleet huomattavasti kauemmin, Mohamed sanoo.
Mohamed rakastui koulunkäyntiin ja toteaa opiskelun pelastaneen hänet. Tällä hetkellä 26-vuotias Mohamed Sidibay opiskelee lakia Yhdysvalloissa.
– Vaikka kaiken muun menettäisi, kukaan ei voi ottaa pois koulutustasi. Valmistuttuani haluan auttaa ihmisiä ja omaa kansaani. Haluan, ettei yksikään lapsi joudu kokemaan sitä, minkä minä koin, hän sanoo.
Haluaa välittää viestin Suomen päättäjille
Sidibay kertoo tutustuneensa Suomen historiaan ja kertoo viestinsä maamme päättäjille. Hänen mukaansa Suomessa on tehty paljon hyviä päätöksiä toisen maailmansodan jälkeen, mutta paljon on vielä tekemättä.
– Pitää ymmärtää, että maailman muuttuminen vaatii integraatiota. Pitää olla avoin uusille ideoille ymmärtääkseen, että lopulta meillä on enemmän yhteistä kuin eroavaisuuksia. Yhteneväisyyksillä tavoitamme seuraavan tason, hän sanoo.
Kommentillaan Mohamed viittaa Isisistä paluuta toivoviin vierastaistelijoihin.
– Ihmiskunta voi olla todella paha, mutta sillä on potentiaali myös hyvään. Mielestäni ihmiset kykenevät muuttumaan. Niille henkilöille, joiden sallitaan palata takaisin, tulee tarjota yhteiskunnan täysi tuki. Täytyy varmistaa, että heidät osallistetaan täysin yhteiskuntaan ja, että heillä on jonkinlainen tarttumapinta elämään esimerkiksi koulutuksen avulla, hän sanoo.
Mohamed Sidibay vieraili Suomen Unicefillä 27.-28. helmikuuta. Unicefin henkilökunnan ja yritysmaailman edustajien lisäksi hän kertoi tarinansa MTV Uutisille.