On vuosi 1997, viisivuotias Mohamed Sidibay asuu perheineen Sierra Leonessa. Kuusi vuotta aiemmin alkanut sisällisota on edelleen käynnissä. Sen osapuolina ovat vallankumousrintama Revolutionary United Front (RUF) ja valtiollinen armeija. Maa oli luokiteltu ennen sodan alkua maailman köyhimmäksi.
On tavallinen päivä Sierra Leonen kaupungissa, kun vallankumousrintama RUF hyökkää keskellä kirkasta päivää Sidibayn kotikylään surmaten tämän perheen lapsen silmien edessä.
Viisivuotias Mohamed pakotetaan liittymään lapsisotilaaksi.
Hänelle näytetään Rambo-elokuva ja sanotaan sen olevan riittävä koulutus sotatantereelle ensimmäistä kertaa lähtevälle lapselle.
– En tiennyt mikä heidän tavoitteensa oli. Tiesin vain, että he muuttivat elämäni silmänräpäyksessä, nyt 26-vuotias Sidibay sanoo MTV Uutisten haastattelussa.
He antoivat Mohamedille aseen, joka oli pidempi kuin poika itse ja käskivät ampua.
– Jos ei suostunut ampumaan, joutui itse ammutuksi. He sanoivat, että minun täytyy tehdä, kuten käsketään, Sidibay sanoo.
Pakenemista yrittävät tapettiin
Mohamed yritti paeta heti tilaisuuden tullen, mutta jäi nopeasti kiinni. Pakenijat uhattiin tappaa, mutta Mohamedista päätettiin tehdä varoittava esimerkki.
– He sytyttivät muovipussin palamaan ja tiputtivat palavaa muovia päälleni. En mielelläni puhu arvistani, mutta niitä on ympäri kehoani, hän sanoo.
Sierra Leonen sisällisota päättyi vuonna 2002 Mohamedin ollessa 10-vuotias. Seuraavien neljän vuoden ajan hän sai silloin tällöin yösijan tuntemiltaan ihmisiltä, mutta oli käytännössä koditon.
– Entisiin lapsisotilaisiin suhtauduttiin kylmästi, mikä on täysin ymmärrettävää. Mutta olisin toivonut, että ihmiset olisivat ymmärtäneet, ettei pienillä lapsilla ollut muuta vaihtoehtoa, jos he halusivat elää, Sidibay sanoo.