Heinolan taidemuseon remontissa löytyi lista 1918 sisällissodan murhaajista | MTV Uutiset
Remonttimies löysi hirsiseinästä hyytävän nimilistan Heinolassa: "Murhasivat 58 henkeä"
Nykyisin Heinolan taidemuseona toimivan rakennuksen seinän välistä löytyi paperi, joka käsitteli sisällissotavuonna 1918 tapahtuneita murhia. Kuvan paperi ei ole aito, vaan havainnekuva alkuperäisestä.MTV
Nykyisin Heinolan taidemuseona toimivan rakennuksen hirsiseinän välistä löytyi loppuvuodesta lista sisällissodan aikaisiin julmuuksiin syyllistyneistä. Löytö säikäytti kaupungin virkamiehen, vaikka tapaus käsitteli aivan muualla tapahtuneita teloituksia.
Heinolan taidemuseossa tehtiin loppuvuodesta 2024 perusteellista remonttia. 1830-luvulla rakennetun hirsitalon lattioiden ja seinien rakenteet riisuttiin paljaiksi. Kun remonttia tehneet miehet irrottivat ikkunan alta puukuitulevyä, heidän silmiinsä osui poikkeava paperinippu.
Remonttimies arveli hirsiseinään takertunutta paperia vanhaksi tapetiksi ja nykäisi sitä pitelevästä rautanaulasta. Hänen käteensä tuli kirjoituspaperista taiteltu liuska, jonka kanteen oli piirretty suuri risti ja teksti ”Täällä tuomiota ototan”.
Hän avasi vihkosen ja löysi yhdeksän nimen listan. Sen otsikko oli hyytävä: ”Suurmurhaajat Muolassa”.
Nimien alla annettiin vihje siitä, mihin tapaus liittyy. Teksti ”murhasivat 58 henkeä v. 1918”, kertoo listan käsittelevän Suomen sisällissodan aikaisiin julmuuksiin syylliseksi katsottujen nimiä.
MTV
Heinolan taidemuseon remontin yhteydessä löytyneessä nimilistassa oli yhdeksän nimeä, joiden kerrottiin syyllistyneen jopa 58 hengen surmaamiseen vuonna 1918.
Löytö jäi vaivaamaan miestä siinä määrin, että hän kertoi siitä sisällissodan tapahtumista kiinnostuneelle tuttavalleen. Tämä taas selvitti, että mainittu paikkakunta Muolaa sijaitsi Karjalan kannaksella – toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitolle luovutetulla alueella.
Tuttava sai netistä selville pitäjän perinteitä vaalivan Muolaalaisten seuran yhteystiedot. Sitä kautta asia päätyi MTV Uutisten selvitettäväksi.
Heinolan kaupungin yllättävä reaktio remontin yhteydessä tehtyyn löytöön tiesi kuitenkin sitä, ettei paperin löytäjä esiinny tässä artikkelissa omalla nimellään.
Nimien taustat selvisivät nopeasti
Listassa nimettyjen henkilöiden taustan selvittäminen ei vaadi nykyeläjältä suuriakaan ponnisteluita.
Kaikki luovutetun alueen seurakuntien väestötiedot on digitoitu viimeisen vuosikymmenen aikana Karjala-tietokantaan (Katiha), josta niitä voi kuka tahansa etsiä esimerkiksi nimen, syntymävuoden ja asuinpaikan perusteella.
Listan yhdeksän nimeä oli nopeasti selvitetty. Joukossa oli kahdet veljekset sekä isä ja poika. Suurin osa oli hieman alle 50-vuotiaita miehiä. Nuorin oli tapahtumien aikaan 25-vuotias, vanhin 61 vuoden ikäinen. Kyse ei siis ole aivan tavallisesta teloittajajoukosta, jotka koostuivat sisällissodassa pitkälti nuorista miehistä, jopa teini-ikäisistä pojista.
Nimet Hintsanen, Klementjeff, Lääveri, Mustonen ja Peuhkuri olivat pääosin yleisiä Muolaassa. Heidän kotipaikkansa kertovat miesten olleen varsin tarkasti rajatulta alueelta Muolaan kirkonkylän kupeesta.
– Henkilöt pystyttiin tunnistamaan kirkonkirjoja tutkimalla. Kaikki olivat kotoisin Muolaanjärven pohjoisrannalta Hotokan ja Oinaalan kylistä, kertoo henkilöihin perehtynyt Mirja Mappes, sukututkija ja Muolaalaisten seuran hallituksen jäsen.
– Tarkemmin taustoja tutkimalla heidän väliltään löytyi toinenkin yhteys, sillä he olivat keskenään toistensa lasten kummeja. Kyläkarttaa tarkastelemalla pystyi tunnistamaan heidän asuinpaikkansa, ja moni heistä olikin naapureita toisilleen. Tästä voi päätellä, että miehillä oli läheinen suhde toistensa kanssa, Mappes arvioi.
Valkoisen kaatuneen sankarihautajaiset Muolaan Perkjärvellä toukokuussa 1918. Paikkakunnalta kuoli sisällissodassa satoja asukkaita.Museovirasto
Vanhat sanomalehdet paljastivat heidän tunteneen toisensa myös paikallisen osuuskaupan johtokunnasta. He olivat lähinnä talollisia, mutta yksi oli saanut pitkän lautamiestaustansa ansiosta herastuomari arvonimen. Tämä henkilö oli myös Muolaan kuntakokouksen pitkäaikainen esimies. Tuo tehtävä vastaa nykykunnassa kunnanjohtajaa ja kunnanhallituksen puheenjohtajaa.
Vuonna 1918 julmuuksiin valkoisella puolella syyllistyneet armahdettiin valtionhoitajan P.E. Svinhufvudin antamalla asetuksella. Sen jälkeen heitä ei voitu tuoda tuomioistuimen eteen. Samalla se laski täydellisen hiljaisuuden kyläyhteisöihin.
– Tämä paperi on yksi osoitus siitä, että se on ollut yksi tapa tuoda esiin se, mikä on koettu tosi vääräksi. Siinä ajassa, jossa henkilö on sen kirjoittanut, ei ole ollut muuta tapaa, toteaa Oulun yliopiston dosentti Aapo Roselius.
– Ihmisillä on monella paikkakunnalla ollut tarve tuoda jollain tavalla esiin ne henkilöt, jotka ovat olleet tuomitsemassa kuolemaan tai mukana teloittamassa ihmisiä. Tämä on ollut toinen tapa toimia, kun oikeusteitse ei pääse mihinkään, Roselius jatkaa.
Roselius oli 2000-luvun vaihteessa mukana valtavan työn tehneessä Suomen sotasurmat 1914–22 -projektissa on sen jälkeen kirjoittanut useita sisällissotaa käsitelleitä teoksia.
Jopa 250 punaista teloitettiin
Muolaa kuuluu Suomen sisällissodan verisimpiin näyttämöihin. Keski-Kannaksella sijainnut kunta jäi halki jakautuneella alueella osittain punaisten, osittain valkoisten haltuun. Listan miehet jäivät mitä todennäköisimmin kaikki punaisten armoille sotatalven ajaksi.
Muolaan kuntakokous jatkoi uudistunein voimin toimintaansa kunnan pohjoisosassa, joka tuolloin rajautui Vuokseen sittemmin Äyräpääksi itsenäistyneellä alueella.
Kun valkoiset iskivät Tampereen ja Helsingin valtauksen jälkeen punaisten hallussa olleen Viipurin kimppuun huhtikuun lopussa 1918, kaksi kolmesta hyökkäysosastosta lähti matkaan Kannaksen kautta.
Seurauksena oli suuria vahvistuksia saaneiden valkoisten murskaava voitto, joka käytännössä esti jäljellä olleiden punaisten joukkojen pakenemisen Venäjälle.
Kolmelta suunnalta lähteneeseen Kannaksen valtausoperaatioon osallistui yli 10 000 valkoisen armeijan taistelijaa. Kuvassa joukkojen siirtoa Sakkolan Kiviniemen asemalla.Vapriikin kuva-arkisto
Huhti-toukokuussa valkoiset järjestivät Kannaksella verilöylyn, jonka teloituksissa surmansa sai noin 700–800 paikkakuntien omaa asukasta. Alueella huviloissaan asuneita yläluokkaisia venäläisiä tai Venäjän hajonneesta keisarillisesta armeijasta punaisiin liittyneitä sotamiehiä tapettiin varovaisenkin arvion mukaan ainakin 50–100.
Punaisten kolmen kuukauden aikana sotatoimien ulkopuolella aiheuttamien kuolonuhrien määrä oli reilut 50.
Luterilaisessa Muolaassa ja sen keskellä sijainneessa ortodoksisessa Kyyrölässä tapettiin valkoisten puhdistuksissa yhteensä noin 250 henkeä. Luku on koko maan mittakaavassa kymmenen eniten asukkaitaan menettäneen kunnan joukossa. Maaseutupitäjäksi se on poikkeuksellisen suuri.
Heinolasta löytyneen nimilistan henkilöistä ainakin yhden tiedetään varmuudella kuuluneen paikallisen suojeluskunnan esikuntaan. Toisen nimi taas tuli vastaan 5. toukokuuta kirjatussa tuomiopöytäkirjassa, jossa punaisia luonnehdittiin varsin lyhyin sanankääntein.
Pöytäkirjan nimistä useat teloitettiin tai he katosivat jäljettömiin.
Muolaan erikoisuus oli paikallisen tutkijalautakunnan tapa merkitä kuolemantuomion saaneet ”maalaisliittoon”. Tällä ilmauksella pöytäkirjaan merkityt olivat siis matkalla maan poveen.
Heinolan kaupunki kieltäytyi haastattelusta
Miten paperi oli päätynyt Heinolaan nykyisin taidemuseona toimivan rakennuksen seinän väliin?
Se oli lyöty naulalla hirsiseinään ja peitetty Halltex-levyllä. Kyseistä rintamamiestaloissa yleistä puukuitulevyä on valmistettu vasta vuodesta 1946 lähtien, joten paperi on piilotettu talon rakenteisiin vuosikymmenten saatossa tehtyjen remonttien yhteydessä. Edellinen peruskorjaus talossa tehtiin Heinolan taidemuseon nettisivuilta löytyvän tiedon mukaan 1980-luvun puolivälissä.
Paperi oli piilotettu kenties tarkoituksella löydettäväksi, mutta kuka se on jättänyt?
MTV Uutisten yhteydenotto Heinolan kaupunginmuseoon johti siihen, että kaupunki kieltäytyi antamasta kommentteja asiassa.
Heinolan hyvinvointijohtaja Pirjo Hepo-oja vetosi tiukkaan EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen, johon kaupunki on sitoutunut.
Sisällissodan aikainen paperi oli piilotettu sisäseinään ikkunan alapuolelle.MTV
Aapo Roselius on saanut huomata tutkijaurallaan, että sisällissota herättää edelleen aiheena paljon tunteita. Heinolassa on muistissa vuosia kestänyt pohdinta Vierumäen joukkohaudan jäänteiden siirtämisestä pois nykyiseltä teollisuusalueelta.
Aihe on ehkä siksi tulenarka, mutta Roselius ei silti ymmärrä Heinolan kaupungin reaktiota.
– Onhan tuo häkellyttävää ja äärimmäisen negatiivista. Tässä ei nyt kuitenkaan olla joukkohautoja kaivamassa. Tuntuu tosi uskomattomalta.
– Sisällissotaan liittyy vielä paljon tunteita, mutta nähdäänkö se ongelmallisena, niin siinä on mielestäni menty siihen suuntaan, että entistä vähemmän, Roselius vertaa tilannetta 2000-luvun taitteesta nykypäivään.
Haastattelua ei irronnut, vaikka pyynnön yhteydessä tuotiin ilmi, ettei nimilistaa julkisteta sellaisenaan. Hyvinvointijohtaja Hepo-ojan mukaan Heinolan kaupunki ei halua tuoda nimiä julkisuuteen, koska seudulla asuu edelleen kyseisten henkilöiden sukulaisia.
Näin ei kuitenkaan MTV Uutisten selvitysten mukaan ole. Miehistä yhtä lukuun ottamatta kaikki kuolivat jo 1920–30-luvuilla ennen muolaalaisten evakkomatkaa.
Heidän jälkeläisensä sijoitettiin toisen maailmansodan jälkeen lähinnä Lounais- ja Kanta-Hämeen alueille.
Vain yhden miehen kohdalla jäljet johtavat Heinolaan, johon Muolaan evakoita asettui erittäin vähän. Tämä sekä etu- että sukunimensä vaihtanut mies kuoli Heinolassa 1970-luvun alussa. Osoitepalvelusta ei löytynyt Heinolasta yhtään saman sukunimen omaavaa henkilöä.
Kanteen kirjatun tekstin ”täällä tuomiota ototan” voisi nopeasti tulkiten veikata viittaavan siihen, että nimilista on punaisena tuomiolle joutuneen kirjoittama. On myös mahdollista, että lapun löydettäväksi jättänyt on siinä itse nimettynä – odottamassa viimeistä tuomiotaan.
Tiedot Muolaan ja Karjalan kannaksen tapahtumista sisällissodassa perustuvat Antti Rämäsen tietokirjaan Rikottu rajamaa (Atena 2023).
