Ennen Jessica etsi vain vikoja itsestään – keksi sitten nerokkaan muotikikan itsetunto-ongelman korjaamiseen

Miten kohtelet itseäsi, kun kukaan muu ei kuule?"Sanoissa, joita sanomme itsellemme, on valtava voima" 3:03
Miten kohtelet itseäsi, kun kukaan muu ei kuule? "Sanoissa, joita sanomme itsellemme, on valtava voima"

Jessica toivoi nuorempana, että hänen "sisäinen kriitikkonsa" hiljenisi itsestään. Niin ei kuitenkaan käynyt. Nyt nainen haluaa muuttaa maailmaa muodin kautta.

Ennen Jessica Stillman alkoi arvostella itseään heti, kun näki heijastuksensa peilistä. Nyt hän haluaa auttaa muita samaan sortuneita.

"Silmäni hakeutuvat asioihin, jotka haluaisin muuttaa"

Tennesseessä asuva Jessica päätti panna pisteen negatiiviselle sisäiselle puheelle. Ideaansa tukemaan hän perusti vaatemerkin, joka kantaa nimeä The Mirror Project, suom. "peiliprojekti".

– Silmäni hakeutuvat asioihin, jotka haluaisin muuttaa, ja uskon, että meistä jokaisella on asioita, joiden toivoisimme itsessämme olevan toisin, Jessica kuvaa kriittistä ajattelutapaansa haastattelussa.

– Kasvoin kilpatanssin maailmassa, joten se, että seisoin peilin edessä päivät pitkät kouluaikanani vaati korkean veronsa.

Vaatteiden idea piilee peilissä

Nyt Jessica haluaisi muuttaa maailmaa vaatemallistonsa avulla. The Mirror Projectin vaatteiden idea on yksinkertainen: asusteiden kannustavat viestit voi lukea vain peilin kautta. Näin katsoja voi peilikuvansa nähdessään keskittyä positiiviseen viestiin sen sijaan, että etsisi itsestään vikoja.

Vaatteissa lukee takaperin esimerkiksi "urhea", "rakastettu", "voimakas" ja "tarpeeksi".

Paidassa lukee "loved", "rakastettu". Jos kuva ei näy, katso se täällä.

Aluksi Jessica suunnitteli vaatteita vain nuorille, mutta hän kertoo saaneensa kannustavaa palautetta myös keski-ikäisiltä. 

Aika kului aiemmin peilin edessä

The Mirror Projectin Facebook-sivulla Jessica kertoo menneensä suoraan koulusta tanssistudiolle. Hänen aikansa kuluikin suurilta osin peilin edessä.

– Koska olin esiintyjä, sain jatkuvasti kritiikkiä, minua hiottiin jatkuvasti ja minulle huomautettiin, jos tein virheen, Jessica kuvaa.

– Minut koulutettiin etsimään asioita, joita voisin parantaa, ja sain aina palkkion, kun korjasin virheeni. Se, mikä alkoi intohimosta tanssikoulutusta kohtaan, muuttui sisäiseksi kamppailuksi itsekritiikin ja perfektionismin kanssa.

"Ajattelin, etten vertaisi itseäni muihin, kun elämäni olisi järjestyksessä..."

Jessica toivoi nuorempana, että hänen "sisäinen kriitikkonsa" hiljenisi, kunhan hän vain suorittaisi tai saavuttaisi tarpeeksi.

– Ajattelin, etten vertaisi itseäni niin paljon muihin, kun elämäni olisi järjestyksessä; että tietäisin tarkasti, kuka olen ja olisin täysin varma itseni suhteen, että lopulta saavuttaisin täydellisyyden kyvyissäni ja löytäisin menestyksestäni onnen. Että ääni päässäni lepäisi, kun kasvaisin ihmiseksi, joka minusta pitäisi tulla. Mutta kun kasvoin vanhemmaksi, ääni vain koveni: et ole tarpeeksi hyvä, Jessica kuvailee.

Jos kuva ei näy, katso se täällä.

Jessican mukaan kritisoiva ääni ei suinkaan ole vuosien aikana vaimennut – itse asiassa se on vain voimistunut. Samalla tanssinopettajana toimiessaan hän kuulee kouluikäisten tyttöjen puhuvan vartaloistaan ja vertailevan itseään muihin.

Toivoo muutosta itsekritisoinnin kulttuuriin

Jessica haluaisikin vertailun kulttuurin loppuvan. Hän toivoo, että muutos voisi tapahtua, vaikka tiedostaakin, että se tapahtuu hitaasti.

– Muutetaan se keskustelu, jota käymme itsemme kanssa peilin edessä, Jessica sanoo.

Jos video ei näy, katso se täällä.

Lue myös:

    Uusimmat