Emmi eli vuosia katkeruudessa alkoholisti-isää kohtaan, kunnes löysi kirjeen tämän kuoleman jälkeen: "Eläkää elämäänne paremmin kuin minä olen tehnyt"

0:43
Katso videolta Emmin koskettava tarina: "Minun isäni tappoi sairaus nimeltä alkoholismi"

Nokialaisen Emmi Paulaniemen, 32, lapsuutta varjosti lukemattomien suomalaislasten tapaan vanhemman alkoholismi. Katkerien vuosien jälkeen Emmi löysi vuosia sitten kirjoitetun kirjeen ja ymmärsi, miten paljon myös isällä oli tuskaa sisällään.

Vuonna 1990 Emmin ollessa kaksivuotias hänen vanhempansa erosivat, ja hän jäi kaksin äitinsä kanssa. Aluksi hän tapasi isäänsä äidin kotona, mutta hieman kasvettuaan hänen oli tarkoitus viettää joka toinen viikonloppu isällään.

Tilanne ei kuitenkaan kestänyt pitkään, koska isä ei kyennyt huolehtimaan hänestä vierailujen aikana.

Emmi kaipasi isää lapsena paljon, ja olisi halunnut viettää hänen kanssaan aikaa, mutta isälle ykkösprioriteetti oli alkoholi.

Pettymyksiä pettymysten perään. Välillä mietin, että missä oli se rakkaus. Miten kukaan vanhempi voi laittaa omat tarpeensa lapsensa edelle ja aiheuttaa joka kerta lapselle pahan mielen? Tiesitkö edes, kuinka paljon olisin lapsena tarvinnut sinua? Kuinka paljon se sattui, kun kerta toisensa jälkeen viina meni edelleni?

Väkivaltaa muita ja itseään kohtaan

Teini-ikäisenä tapaamisia oli enemmän, mutta silloinkin viikonloppu keskeytyi usein siihen, että Emmi halusi lähteä kesken kaiken kotiin isän ollessa humalassa.

– En pelännyt, että hän minua satuttaisi fyysisesti. Minua pelotti, että hän lähtee johonkin ja jättää minut yksin.

Isä ei koskaan satuttanut häntä, mutta käyttäytyi naisystäviensä kanssa väkivaltaisesti; milloin oli kylkiluut teipattuna tai silmä mustana.

Isä purki tuskaansa myös itseensä.

Emmi muistaa useita itsemurhayrityksiä vuosien varrelta. Joskus isä kertoi omalle isälleen eli Emmin vaarille aikovansa viedä oman henkensä, joskus oli vain sattumaa, että vaari osui paikalle viime hetkellä.

Tiedätkö miltä tuntuu 16-17 vuotiaana teinityttönä kuunnella puhelimessa, kun oma isä uhkaa tappaa itsensä? Tiedätkö miltä tuntuu, kun omaa isää kiinnostaa asiasi vain silloin kun hän on kännissä, ja silloinkin keskustelut pyörivät hänen itsesäälinsä ympärillä? Tiedätkö miltä tuntuu kasvaa ilman isää, vaikka isä olisikin olemassa?

Eräänä päivänä Emmille riitti

Täysi-ikäistyttyään Emmi kävi useammin tapaamassa isäänsä, mutta joutui pian toteamaan, että kelpasikin vain kuskiksi viinanhakureissulle. Humalaisia puheluita alkoi tulla kymmeniä päivässä.

Kymmenen vuotta sitten Emmi päätti suojella omaa mielenterveyttään ja katkaista välit isään kokonaan.

Se oli myös ensimmäinen kerta, kun Emmi sanoi suoraan isälleen, miltä hänen käytöksensä tuntui.

Muistatko, miten se kaikki päättyi? Et varmaan, koska olit silloinkin humalassa. Soitit silloin tavalliseen tapaasi minulle. Humalaisten jorinoidesi lisäksi kysyit, että olisiko minun elämäni ollut helpompaa, jos sinua ei olisi? Sillä hetkellä päätin, että nyt saa riittää, vastasin rehellisesti, että olisi. Suutuit ja löit luurin korvaani, sen jälkeen en enää vastannut puheluihisi.

Poliisit ilmestyivät oven taakse

Viime maaliskuun viimeisenä päivänä Emmi oli perheensä kanssa katsomassa televisiota, kun kaksi poliisia ilmestyi oven taakse suruviestin kanssa.

Isänsä Emmi oli viimeksi nähnyt ohimennen viisi vuotta sitten vaarin hautajaisissa, mutta muuten he eivät olleet pitäneet yhteyttä kymmeneen vuoteen.

Itsetuhoisuudesta huolimatta isän lopulliseksi kuolinsyyksi paljastui pitkälle edennyt sepelvaltimotauti ja sydämen vajaatoiminta.

Emmi uskoo, että isä ei enää ottanut sydänlääkkeitään, koska joi kaikki rahansa.

Isän asunto paljasti, että ongelmat olivat loppuaikoina hyvin vakavia. Asunto oli järkyttävässä kunnossa, täynnä roskia ja tyhjiä pulloja.

Isä ei ollut todennäköisesti enää vuosiin poistunut asunnostaan, ja ulkomaalaista alkoholia oli toimitettu hänelle isompia määriä kerralla.

Yllättävä viesti isältä

Konemaisesti Emmi alkoi järjestelemään hautajaisia ja isän asioita. Hänellä oli isän puolelta velipuoli, mutta tämä ei ollut koskaan ollut juurikaan tekemisissä isän kanssa.

Emmi tyhjensi isän asunnon ja otti mukaansa laatikon, joka sisälsi kirjanpitopapereita isän entisestä putkifirmasta. Laatikko jäi pitkäksi aikaa nurkkaan pölyttymään, aina viime viikkoon saakka.

Emmin asunnossa on alkamassa lattiaremontti, ja hän kävi isänkin tavaroita läpi ja heitti ylimääräiset tavarat roskiin.

Kirjanpitolaatikon papereiden välistä putosi lasku vuodelta 1994. Sen takapuolelta löytyi isän kirjoittama viesti:

Olen todella pahoillani kaikille, joillekka olen tuskaa tuottanut.
Eläkää elämäänne paremmin kuin minä olen tehnyt.
Jään kaipaamaan teitä kaikkia.
Erityiset hyvästit tyttärelleni Emmille. Isä ei unohda sinua milloinkaan.
Rakastin teitä kaikkia.

Antakaa anteeksi.

Kymmenet tuhannet lapset samassa tilanteessa

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan Suomessa on arviolta 65 000–70 000 lasta, joiden vanhemmilla on vakava päihdeongelma.

Vanhempien päihteiden käyttö koskettaa siis Suomessa useita ihmisiä, mutta asiasta puhuminen voi olla vaikeaa. Niin se oli myös Emmille aiemmin.

– Olin todella katkera ja vihainen, että lapsuuteni on pilattu.

Emmi myös sairastui ahdistuneisuushäiriöön ja masennukseen.

Avun hän löysi vertaistuesta. Hän on jakanut kokemuksiaan Pullopostia lapsuudesta -Facebook-ryhmässä, ja liittyi Lasinen lapsuus -toiminnan verkkoryhmään. Ryhmän vertaistukikokous tuli sopivasti isän kuoleman jälkeen.  

– Sain sieltä hyvän vinkin, että kirjoittaa uurnan mukaan kirjeen, johon purkaa tuntoja ja kaiken mitä olisi halunnut kertoa.

Emmi oli antanut jo tuossa kirjeessä anteeksi isälleen. Aikuisena hän on ymmärtänyt, ettei kukaan halua sitä itselleen tai läheisilleen tietoisesti.

– Ajatusmaailmani on muuttunut ja ymmärrän nykyään, että alkoholismi on sairaus. Hän ei ollut paha ihminen.

Minun isäni tuhosi sairaus nimeltä alkoholismi.
Se vei minulta isän, lapsiltani isoisän, sisaruksiltaan veljen.
Minun isäni ei ollut enää minun isäni, hän oli alkoholisti.
Mutta hän oli herkkä, liian herkkä.

Minun isäni on poissa, taivaan Isän kodissa.
Minun isäni tappoi sairaus nimeltä alkoholismi.
Minun isäni oli herkkä, liian herkkä käsitelläkseen maailman pahuutta.
Aivan liian herkkä.

Emmi uskoo, että isä on nyt saanut rauhan. Vaikka anteeksi oli jo annettu, isän vuosia sitten raapustama kirjeellä oli Emmille tärkeä merkitys.

– Se osoitti, että hän oli pahoillaan siitä kaikesta, mitä oli minulle ja muille aiheuttanut. Että hän välitti meistä.

Jokaisen kokemus on erilainen

Emmiä helpottaa tietää, että on myös paljon muita ihmisiä, jotka kärsivät samoista asioista.

– En ole ainoa, jolla on vaikea tausta. Ei tarvitse miettiä, voinko puhua vanhemmastani näin.

Läheisen alkoholismista kärsineen tunneskaala on laaja ja jokaiselle yksilöllinen. Vihaa, katkeruutta, surua. Kaikilla on myös omat keinonsa ja tapansa käsitellä niitä tunteita. Kukaan ei voi sormiaan napsauttamalla päästä niistä eroon.

Emmi haluaa rohkaista muita käsittelemään lapsuuttaan ja suhdetta vanhempiinsa. Hän on itse käsitellyt asiaa vertaistuen lisäksi kirjoittamalla blogia, josta myös tässä jutussa käytetyt kursivoidut Emmin sitaatit ovat peräisin.

– Siksi haluan itse puhua avoimesti tästä asiasta. En halua piilotella tai salata taustaani. Se ei ole minun syyni, joten miksi haluaisin salata sen?

Esimerkiksi muutama Emmin kaveri on vasta viime aikoina rohkaistunut kertomaan, että heillä on samankaltaisia kokemuksia. Emmistä on tärkeää, että pystyy esimerkillään auttaa muita. Ihmiset kun eivät menneisyydelleen mitään mahda.

– Se ei ole yhdenkään lapsen vika, että vanhempi käyttää alkoholia.

Oletko huolissasi läheisesi alkoholinkäytöstä ja/tai omasta jaksamisestasi? Tukea ja neuvoja saat A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -verkkosivustolta osoitteessa www.lasinenlapsuus.fi.

Lue myös

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja