Arviolta noin joka neljäs lapsi ja nuori elää perheessä, jossa vanhemmalla on mielenterveysongelmia. Vanhempien mielenterveysongelmilla on taipumus periytyä sukupolvelta toiselle. Annika Forth, 33, kertoo, millaiset jäljet vanhemman masennus voi jättää lapseen.
Ulkoisesti pärjäävä ja iloinen, sisäisesti voimaton ja surullinen.
Annika Forth sai jo alakouluikäisenä kehuja siitä, kuinka kypsä lapsi hän oli. Oikeammin ilmaistuna hän kuitenkin oli tunteensa sisälleen sullova lapsi, joka kantoi mukanaan äitinsä masennuksen taakkaa.
Kun muut lapset leikkivät pihalla, 10-vuotias Forth lähti lähikaupan maksuautomaatille hoitamaan perheen raha-asioita. Hän oli jo tuolloin perheen aikuinen, sillä yksinhuoltajaäidillä ei ollut voimia hoitaa arjen asioita yksin.
– Opetin äitiäkin käyttämään maksuautomaattia, mutta olin silti aina mukana, sillä lopulta halusin kuitenkin olla tietoinen raha-asioita ja siitä, kuinka rahat riittävät.
Forth muuttui jo alakouluikäisenä näkymättömäksi huolehtijaksi, joka jätti omat tarpeensa ja tunteensa syrjään. Samalla kun perheen tili hupeni, kasaantuivat huolet ja murheet nuoren tytön harteille.
Ulkopuolisille Forth kuitenkin oli ainoastaan kypsä pikkutyttö.
Äiti ei kyennyt rakastamaan
Forthin äiti ei ollut ilkeyttään passiivinen tai saamaton. Hänellä oli itsellään vaikea lapsuus ja lopulta hän sairastui vakavaan masennukseen, kun 3 -vuotiaan Forthin isä kuoli syöpään.
Isän saattohoito oli äidin viimeinen taistelu, jonka arvista lapset saivat osansa. Isän poismentyä äidillä ei riittänyt voimia kolmen lapsen hoitamiseen.
–Äiti istui päivät omassa tuolissaan murehtien maailman menoa. Hän sanoi, että ei kyennyt enää rakastamaan ketään tai mitään.
Lue myös: Autistinen Daniel teki itsemurhan 15-vuotiaana – kuoleman jälkeen löydetyt synkät piirustukset ja runot avasivat vanhemmille, millaista tuskaa poika sisällään kantoi
Äidin rakkaudettomuus teki tunteiden näyttämisestä epäsopivaa. Ainoan vanhemman alakuloisuus sai perheen lapset ylivirittyneiksi. Lapset oppivat jo pieninä olemaan pois tieltä ja keskittivät voimansa äidin ilahduttamiseen ja omien murheiden vähättelyyn.
–Jos me lapset satutimme itseämme niin muistan, kuinka äiti vähätteli sitä ja sanoi, että me emme tiedä kärsimyksestä mitään.
Äiti näyttäytyi lapsille kärsivänä sankarina, jonka rinnalla lapsien huolet olivat mitättömiä.
Pidin äitiä sankarina
Vaikka Forth oli kotona reipas ja osaava, koulunkäynti alkoi takkuilla. Nyt hän ymmärtää, että trauma ja jatkuva stressi masentuneesta läheisestä hankaloittivat oppimista. Ylikuormittuneet aivot eivät kyenneet kaikkeen.
– Aiemmin soimasin itseäni siitä, miksi olen niin tyhmäksi syntynyt. Kun lopulta sain välimatkaa kuormittavaan tilanteeseen, yllätyin, että en olekaan tyhmä lapsi.
Vaikka Forth muistaa jo lapsuudestaan ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden hetkiä, oman tilanteen myöntäminen vei aikaa.
Moni mielenterveysomainen kokee häpeää, eikä siksi puhu tilanteesta. Osa nuorista saattaa myös pelätä, että heidät erotetaan vanhemmistaan mielenterveysongelmien takia.
Forth ei hävennyt äitiään, päinvastoin. Hän muistaa, kuinka ystävä kerran huomautti, että perheen tilanne ei ole täysin normaali. Forth ei ymmärtänyt, mistä ystävä puhui.
– Suutuin hänelle. Pidin äitiä sankaria, joka kaikesta huolimatta on kasvattanut meistä pärjääviä ihmisiä.
”Tuntui, että pettäisin äidin”
Arviolta 46 prosenttia mielenterveysomaisista on vaarassa sairastua itse psyykkisesti. Usein sairastuminen tapahtuu alle 25-vuotiaana.
Ensimmäisen kerran Forth menetti otteensa elämään peruskoulun jälkeen. Välivuoden aikana arjesta katosi rytmi. Tuolloin hän ei vielä ymmärtänyt, että oman masennuksen taustalla vaikutti lapsuuden trauma.
Seuraavan kerran Forthin maailma pysähtyi ammattikoulun viimeisenä vuonna. Hän muistaa istuneensa luokan nurkassa lohduttomien ajatusten saartamana.
– Mietin, että miten tässä maailmassa voi olla vanhuksia, kun tämä elämä on näin kamalaa. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: tappaa itseni tai hakea apua.
Lue myös: Aluksi masennus oli Jaanalle kuin polttomerkki – haluaa nyt muistuttaa, ettei sairastumista koskaan tarvitse hävetä: "Ei tämä määrittele minua ihmisenä"
Kumpikin vaihtoehto tuntui ylitsepääsemättömältä. Avun hakeminen tuntui Forthista siltä, että pettäisi äidin. Surut ja murheet oli opetettu pitämään sisällä.
– Toinen vaihtoehto oli, että äiti joutuisi hautaamaan jo kolmannen rakkaansa. Ajattelin, että sitä hän ei tulisi kestämään. Avun hakeminen oli pienempi paha.
Viha ja rakkaus eivät sulje toisiaan pois
Kun Forth sai masennusdiagnoosin 20-vuotiaana, hän ei ymmärtänyt ollenkaan, mistä on kyse.
– Intin kolme vuotta terapeutille vastaan ja puolustelin äitiäni. En hyväksynyt sitä ajatusta, että äiti olisi voinut tehdä jotain väärin.
Sosionomiopintojen aikana lapsuuden traumat alkoivat valjeta myös Forthille itselleen. Kun kurssilla perehdyttiin lapsen ja vanhemman väliseen kiintymyssuhteeseen, hän ymmärsi, että hänellä ei koskaan ole ollut turvallista kiintymyssuhdetta omaan äitiinsä.
Ymmärryksen myötä tuli myös uusia tunteita. Vihaa, katkeruutta, lohduttomuutta ja surua siitä, mitä kaikkea on menettänyt ja mitä lapsuus olisi voinut parhaimmillaan olla.
– On ollut todella vaikeaa hyväksyä sitä vihan tunnetta. Myöhemmin on ollut avartavaa tajuta, että viha ei tarkoita sitä, että en rakastaisi äitiäni.
Voinko pilata oman lapseni?
Tutkimusten mukaan mielenterveyden ongelmilla on taipumus siirtyä sukupolvelta toiselle. Myös Forth joutui käsittelemään asiaa tullessaan äidiksi vuonna 2016. Kuinka toimia ilman, että siirtää traumaa omaan lapseen?
Forth ohjattiin Varsinais-Suomen Finfami ry:n vertaistukiryhmään, joka muotoutui hänelle suureksi voimavaraksi. Nykyään hän toimii itsekin vertaistukihenkilönä yhdistyksen vapaaehtoisena.
– Hain apua, koska ajattelin, että pilaan oman lapseni. Vertaistuen myötä olen täysin hyväksynyt sen, että olen ollut mielenterveysläheinen ja se vaikuttaa minuun edelleen.
Vanhat toimintamallit hiipivät toisinaan Forthin mieleen, kun oma 4-vuotias huutaa väsymystä ja kiukkua.
– Huomaan joskus miettiväni, että miten tuo lapsi kehtaa huutaa noin mitättömästä asiasta. Kyllähän minäkin jo tuon ikäisenä osasin hillitä tunteeni. Silloin pitää pysähtyä ja muistuttaa itseään siitä, että minulla ei ollutkaan normaali lapsuus.
Forth oli yksi onnekkaista
Tänä vuonna mielenterveyden sairaudet olivat ensimmäistä kertaa yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy. Erityisesti nuorten ja lähellä eläkeikää olevien naisten masennusperusteiset eläkkeet ovat lisääntyneet viime vuosina. Tuoreen tutkimuksen mukaan vanhempien mielenterveysongelmat ovat usein yhteydessä lasten mielenterveysperustaiseen työkyvyttömyyteen.
Toisinaan Forth tuntee edelleen epätoivon, väsymyksen ja yksinäisyyden tunteita. Hän ei halua siirtää äitinsä traumoja sukupolven yli, mutta sen pysäyttäminen ei ole yksinkertaista.
– Pidän tärkeänä, että lapsiomaisista puhutaan. Meidän yhteiskunnalla ei ole varaa hukata yhtäkään henkilöä jo lapsena.
Forth pitää itseään onnellisena esimerkkinä, sillä syrjäytymisvaarasta ja työttömyysjaksoista huolimatta hän on saanut elämän uomiinsa ja kipeät asiat käsittelyyn.
Hän kuitenkin tietää, että moni ei ole yhtä onnekas.