”Elämänlopun opas” rikkoo tabuja kuoleman kahvilassa

Hän näki tehtävässä kaikista mahdollisista kulttuureista ja taustoista lähtöisin olevia kuolevia ihmisiä ja heidän omaisiaan – kuuli heidän huoliaan, pelkojaan ja toiveitaan.

Sittemmin Trapassosta tuli yksityisyrittäjä. Nykyään hän on ”elämän lopun opas”, eli Betsy auttaa kuolevia toteuttamaan viimeiset toiveensa ja järjestää heidän asioitaan kuntoon muun muassa pankkiirien ja lakimiesten avulla.

Trapasso on alkanut myös pyörittää hiljattain niin sanottua kuoleman kahvilaa eli Death cafe -liikettä. Naisen mukaan Death cafe tarjoaa tilaisuuden keskustella kuolemasta - aihe, joka on nuoruutta palvovassa kulttuurissa tabu.

Death cafessa kuolemaan käsitellään avoimesti

Trapasso järjesti ensimmäisen kuoleman kahvilan kotonaan tänä keväänä. Siihen osallistui muun muassa elokuvaohjaaja, psykologi, psykoterapeutti, graafikko, taiteilija ja LAPD:n poliisi. Kukin toi keskusteluun oman näkö-kulmansa.

Porukan nuorin, 25-vuotias graafikko sanoi, ettei koskaan ole edes ajatellut kuolemaa. Poliisille kuolema taas on jokapäiväistä elämää. Joskus poliisi joutuu ampumaan rikollisen, joskus taas ilmoittamaan omaisille perheen-jäsenen kuolemasta. Ihmiset kertoivat läheistensä kuolemista. Ja miettivät, miten itse haluaisivat poistua täältä.

Useimmat toivovat luonnollista kuolemaa. Trapasoon mukaan Death cafe patistaa ihmisiä ajattelemaan, puhumaan kuolemasta läheisten kanssa ja tekemään loppua koskevia päätöksiä - kuten päätöksiä mahdollisesta elvyttämättä jättämisestä.

Omaisille hirvittävin tilanne on joutua tekemään tällainen ratkaisu kuolevan puolesta sairaalassa, korostaa Trapasso.

Elämälle halutaan kaunis loppu

”Elämänlopun opas” tekee nykyään jokapäiväisen työnsä kuoleman parissa. Välillä Betsy vierailee henkilön kuolinvuoteella, välillä taas neuvoo kuolevaa puhelimessa.

Hän on muun muassa järjestänyt aidsiin kuolevien vanhempien lapsille kodin. Trapasso vieraili perheen luona kolme kertaa viikossa loppuun saakka.

Death Cafe:ta Trapasso kutsuu joukkoliikkeeksi. Tavoitteena on muuttaa tapa, jolla ihmiset kuolevat Yhdysvalloissa.

– Nykyäänhän kuolema tulee tyypillisesti sairaalan teho-osastolla, letkuihin ja monitoreihin kytkettynä. Moni haluaa näinä päivinä erilaisen lopun elämälleen, pohtii Trapasso.

Mitä kuolivuoteella kadutaan?

Trapassa on keskustellut monen kuolevan kanssa, joten nainen on ehtinyt keräämään runsaasti elämänviisauksia kuolemaan ja elämään liittyen.

Eniten kuolevat ihmiset katuvat toteuttamatta jääneitä asioita.

– He katuivat sitä, että jatkoivat työpaikassa, jota vihasivat. Tai jatkoivat parisuhdetta väärän ihmisen kanssa. Moni katuu sitä, ettei matkustellut tai toteuttanut unelmiaan, listaa Trapasso

Ihmiset katuvat kuolinvuoteelleen myös hyvinkin pieniä asioita.

– Eräs mies katui sitä, ettei koskaan päässyt kalastamaan - vaimolla kun oli viikonlopuiksi aina muuta ohjelmaa.

Kuolevien viesti onkin: Toteuta unelmasi.

Yhteistä niin uskovien kuin ei-uskovienkin joukossa ovat Trapasson mukaan kertomukset siitä, että kuolleet olivat ilmestyneet heille.

– He puhuivat myös lähtemisestä laiva- tai junamatkalle – että kuolleet omaiset odottaisivat määränpäässä. Tämä tuntui rauhoittavan heitä, sanoo Trapasso.

Yllättävää kyllä, elämänlopun oppaalla itsellään ei ole ihanneskenaariota omalle kuolemalleen. Hän koettaa elää jokaisen päivän niin, että läheiset tietävät hänen rakastavan heitä.

Seuraavat Death cafe’t järjestetään kesäkuussa. Sitten Betsy Trapasso lähtee maailmalle kuvaamaan dokumenttielokuvaa siitä, kuinka eri kulttuurit suhtautuvat kuolemaan.

MTV3 - Tomi Hinkkanen, Los Angeles