Ei kipuu, ei hyötyy – vai onko näin? "Lihastohtori" vastaa yleiseen luuloon: "Missään nimessä ei ole niin..."

Ensinnäkin on hyvä tunnistaa erilaiset kivut toisistaan.

Kipua voi tuntua jo treenin aikana. Silloin syynä voi olla rankka treeni tai mahdollisesti lihasvamma. Jälkimmäisessä tapauksessa kyseessä ei ole treenaajan toivoma kipu.

– Kipuhan on merkki, että jotain voi olla pielessä, sanoo ”lihastohtori” Juha Hulmi.

Hulmi on liikuntatieteiden tohtori, akatemiatutkija ja liikuntafysiologian dosentti. Uusimmassa kirjassaan ”Lihastohtori 2: Hautaa humpuuki – tutkitulla tiedolla tavoitteisiin” hän perkaa muun muassa treenaamiseen liittyviä harhaluuloja.

Kehittymiseen ei tarvita kipua 

Treenaajat puhuvat usein ”domssista” (eng. delayed onset muscle soreness) eli viivästyneestä lihaskivusta tai -arkuudesta.

Tarvitseeko liikunnan olla nousujohteista? Harjoittelun ei tarvitse olla nousujohteista, jos on tilaansa tyytyväinen. Toisaalta keho oppii vähitellen taloudellisemmaksi ja kuluttaa vähemmän energiaa. Lisäksi nousujohteisuuden puuttuminen tai yksipuolisuuden lisääntyminen voi tehdä treenistä monotonista, millä voi olla joillekin kielteisiä psykologisia vaikutuksia: liikunta saattaa tuntua puuduttavalta. Nousujohteisuus voidaan kuntosalilla saavuttaa esimerkiksi isommilla vastuksilla, uudenlaisella treenillä, pidemmällä treenillä tai lyhyemmillä palautumisajoilla.

– Viivästynyt lihasarkuus liittyy siihen, että meillä on pieniä mikrovaurioita tai vastaavia muutoksia lihaksissa, Hulmi kertoo. 

Tavallisesti vuorokausi tai pari treeniin ilmenevä, viivästynyt lihasarkuus liittyy kovaan treeniin, aiempaa suurempaan vastukseen, uudentyyppiseen treenaukseen tai pitkillä venyttävillä liikkeillä tapahtuvaan liikuntaan.

Kipu ei ole silti merkki siitä, että lihas kasvaa.

– Lihaskipu on mittari tai merkki siitä, että on mahdollisesti tehty asioita lihaskasvua tukemaan. Mutta missään nimessä ei ole niin, ettei sitä kehittymistä tapahtuisi ilmankin tätä, Hulmi kertoo.

"Kipuu, ei hyötyy" 

Lihaskipu tai -arkuus voi jopa johtaa lihasten epäsuotuisaan kehitykseen.

– Jos tulee liikaa kipua tai arkuutta, niin saattaa pystyä treenaamaan harvemmin. Se voi haitata kehitystä, Hulmi sanoo.

– Lähtökohtaisesti ei kannata harjoittelussa tähdätä itsearvoisesti kipuun, vaan siihen että harjoittelu on nousujohteista, turvallista ja määrällisesti riittävää.