Toimitusjohtaja Antti Huttunen sai aikuisiällä autismidiagnoosin – ja sen myötä hän alkoi purkaa työelämän kaavamaisia käytäntöjä. Nyt Huttusen työyhteisö suosii selkeyttä, avoimuutta ja yksilöllisiä vahvuuksia. Työpaikka, joka rakennettiin nepsyn tarpeista käsin, onkin osoittautunut toimivaksi kaikille.
Reilu nelikymppisellä Antti Huttusella diagnosoitiin autismi noin kaksi vuotta sitten. Huttunen oli jo aiemmin tullut siihen päätelmään, että hän on niin sanotusti kirjolla.
– Se antoi vastauksia siihen, miksi kaikki on mennyt kuten on mennyt – niin hyvässä ja pahassa.
Diagnoosi ei lopulta ollut Huttuselle maailmaa muuttava kokemus, sillä hän oli jo sitä ennen tiedostamattaan toiminut niin, että esimerkiksi työpaikalla olisi hänen kaltaisillaan ihmisillä parempi olla.
– Kaikki on tapahtunut asteittain. Ei se kertalaakista muuttanut kauheasti.
Entisessä elämässään Huttunen toimi muun muassa media-alalla, esimerkiksi Ylellä digitaalisen markkinoinnin johtajistossa. Tätä nykyä hän toimii retkeilyn ja ulkoilun alalla.
Lue myös: Yhä useampi lukiolainen suorittaa yo-kirjoitukset erityisjärjestelyin
Huttusen perustamasta Retkipaikka.fi -verkkojulkaisusta on vuosien saatossa kasvanut yhteisöllinen ja merkittävä kotimaan luontomatkailumedia, joka pitää tukikohtaansa Espoon Nuuksiossa Suomen luonto- ja retkeilykeskus Haltiassa.
Huttusen mielestä kaikista tärkeintä on luoda työpaikalle turvallinen työkulttuuri, jossa työntekijät pystyvät menestymään omilla vahvuuksillaan.
– Etsitään keinoja onnistua, annetaan selkeitä ohjeistuksia ja mietitään, että halutaanko ne kirjallisesti vai suullisesti, minkä verran on keskeytyksiä ja häiriöitä Huttunen luettelee Viiden jälkeen -ohjelmassa.
– Ne ovat asioita, jotka palvelevat aivan kaikkia neurotyyppejä, myös neurotyypillisesti normaaleja.
Työelämän hyljeksityt
Suomalaisessa työelämässä nepsyt, eli ihmiset joilla on erilaisia neurokehityksellisiä häiriöitä, nuoret, tai yli 55-vuotiaat naiset saattavat päästä työn päästä kiinni muita heikommin.
Huttunen arvelee, että tämä johtuu yksinkertaisesti totutusta turvallisesta ajattelusta, eli tehdään niin kuin on tehty ennenkin.
– Palkataan sellaista porukkaa, mistä kaikki kilpailevat.
Huttusen yritys vastaa muun muassa Espoon Nuuksiossa sijaitsevan Suomen Luontokeskus Haltian operatiivisesta toiminnasta.
Toimitusjohtajan mukaan hänen parhaimmat rekrytointinsa ovat juuri heitä, joita perinteisesti työntekijähaussa saatetaan hyljeksiä.
– Kun katsoo sinne minne muut eivät katso, niin saa valita parhaat päältä, Huttunen kiittelee.
”Tarvitsemme kaikki työkykyiset töihin”
Lähtökohtaisesti Suomessa työnantaja ei saa työhaastattelussa kysyä työnhakijan terveydentilasta, mukaan lukien neuropsykiatrisista häiriöistä, ellei tieto ole välttämätön haettavan työn kannalta. Tämä perustuu yhdenvertaisuuslakiin, joka kieltää syrjinnän terveydentilan perusteella.
Työnhakijalla on niin ikään oikeus kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin, jotka eivät liity työn kannalta olennaisiin seikkoihin.
Suomen Yrittäjien johtaja Atte Rytkönen-Sandberg ei ole törmännyt tilanteisiin, jossa henkilöä ei olisi palkattu neuroepätyypillisyyden takia. Rytkönen-Sandberg johtaa Yrittäjien työmarkkina- ja yrityslainsäädäntöyksikköä.
– Tässä on hyvä huomata se, että kun työnantaja lähtee työntekijää hakemaan, niin lähtökohta on tietysti se, että etsitään parasta mahdollista työntekijää siihen sopivaan ja avoinna olevaan tehtävään.
Lue myös: THL: Lasten ja nuorten ADHD-diagnoosit edelleen kasvussa
Rytkönen-Sandberg suhtautuu Antti Huttusen kokemuksiin positiivisesti ja kuvailee hänen näkemyksiään mielenkiintoisiksi ja innostaviksi.
– Kun yrittäjä lähtee omaa toimintaansa rakentamaan ja palkkaa myöskin työntekijöitä, niin uskalletaan löytää oikeita tekijöitä oikeisiin paikkoihin. Myöskin mietitään oman yrityksen toimintakulttuuria ja toimintatapoja. Luodaan työpaikasta sellainen, että jokainen pystyy omat parhaat avunsa tuomaan parhaalla tavalla esiin, Rytkönen-Sandberg sanoo.
Rytkönen-Sandberg huomauttaa, että mitä enemmän neurokirjon työntekijöistä keskustellaan, sitä paremmin tieto lisääntyy ja asia osataan ottaa paremmin huomioon yrityksissä.
– Työntekijät tai työnhakijatkaan eivät näitä asioita juurikaan tuo esiin työhaastattelutilanteissa tai -prosesseissa.
Suomessa on viime vuosina kärsitty työntekijä- ja osaamispulasta useilla aloilla. Yrittäjien johtajan mielestä julkisen talouden ja työllisyyden tilanne on se, että työllistämistä tulisi helpottaa.
– Fakta on se, että me tarvitsemme kaikki työkykyiset ja työikäiset töihin.
”Nepsyt räjäyttävät laatikon”
Antti Huttusen yrityksessä työskentelee itsensä lisäksi muitakin neuroepätyypillisiä, eli niin kutsuttuja nepsyjä.
Huttunen näkee nepsyissä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia ja heidän erityispiirteensä voivat johtaa työpaikalla erinomaisiin tuloksiin. Hän näkee nepsyissä paljon hyviä ominaisuuksia.
– Yksi on ennen kaikkea luovuus. Ideointikyky ja idearikkaus. Mielestäni nepsyt eivät ajattele pelkästään laatikon ulkopuolelta, vaan he räjäyttävät ne laatikot. Se on tosi myönteistä. Varsinkin autismikirjon ihmisillä on tällaista systeemiajattelua, että nähdään samaan aikaan yksityiskohdat ja kokonaisuus, Huttunen luettelee.
Ulkoilualan yrittäjä sanoo, että erityispiirteisillä on kyky hahmottaa kokonaisuuksia paremmin ja tehokkaammin verrattuna perinteiseen työkulttuuriin, jossa näköala on kapea.
Sosiaalisten pelien rasittavuus
Työpaikat ovat usein kuin omia pienoisyhteiskuntiaan: niissä on kirjoittamattomia sääntöjä, rooleja, valtasuhteita ja sosiaalisia pelejä, jotka vaikuttavat siihen, miten ihmiset toimivat ja kommunikoivat.
– Mielestä kaikkien työyhteisöjen pitäisi pyrkiä siihen, että asioista voi puhua suoraan – myös vaikeista, koska silloin ei ole oletuksia ja oletukset on itse asiassa yksi, mikä on sekä neurotyypilliselle vaikea, mutta aiheuttaa kaikissa työyhteisöissä ongelmia, Huttunen arvioi.
Varsinkin niin sanotut sosiaaliset pelit saavat Huttusen turhautumaan.
– Se on ehkä rasittavinta, mitä työelämässä on. Ihan hirveä määrä aikaa menee kaikkeen todisteluun ja vakuutteluun ja siihen, että joku on jossain asemassa tai on tällaista henkistä munanmittaamista, että kuka nyt saa tehdä tämän asian tai päättää tai sanoa viimeisen sanan, vaikka ei sillä lopputulokseen kannalta ole mitään merkitystä, Huttunen toteaa.
Keskiviikkona 2.4. vietetään Kansainvälistä autismitietoisuuden päivää ja tällä viikolla, 31.3.–6.4.2025, Autismiliitto järjestää myös autismitietoisuuden viikon jo yhdeksännen kerran.