Diskopallo, tanssilattia, tiukat esitanssijat ja livebändi. Hikisiä vartaloita, tanssijat hurmoksessa, muusikot omissa maailmoissaan. Nämä ovat reivit.
Keskellä Helsinkiä, kaupunginmuseon Hakasalmen huvilassa. Vähän omalaatuinen paikka reiveille, mutta omalaatuista on musiikkikin. Alussa soi Bergamasca, sitten tuli tulisempaa tavaraa Bocherinilta. Modernin tanssimusiikin tuntijoille nimet eivät sano mitään. Eivät tietenkään, koska musiikki on klassista.
Idea Hollannista
Klasarireivejä on järjestetty jo jonkin aikaa Hollannissa. Sieltä idea on lähtenyt leviämään maailmalle ja nyt sitä sitten kokeiltiin ensimmäistä kertaa Suomessa.
- Amsterdamissa ja Tallinnassa näitä on ollut. Katseltiin aiheesta videoita ja ajateltiin, että nyt meillekin Suomeen, kertoo musiikin lehtori Kimmo Salonen Metropolia ammattikorkeakoulusta.
Helsingin kaupunginmuseon ja Metropolia-ammattikorkean yhteisiin klasarireiveihin tarvittiin yli 40 musiikin opiskelijaa ja pari ammattitanssijaa yleisöä innostamaan. Markkinointiin riitti Facebook, jonka kautta sana levisi nopeasti. Tanssisali oli täynnä jo toisen kappaleen aikana.
Orkesterit vuorottelivat lennossa ja musiikkia tuli non-stopina kahden tunnin ajan
Tämä oli Helsingin kaupunginmuseon Musiikkia-näyttelyn kertakokeilu, mutta niistä jäi kaikille osallistujille halu jatkaa kokeilua.
-Aivan ihanaa, pirskahtelevaa, jotain täysin uutta, sanoo täpötäydellä tanssilattialla viilettävä tanssija Sonja.
"Rennoimmat reivit ikinä" Työ häiritsi fiilistelyä, mutta voin silti sanoa, että nämä olivat rennoimmat reivini ikinä. Tuoreimmat reivimuistoni ovat Berliinistä 20 vuoden takaa, mutta reivien logiikka tuskin on mihinkään muuttunut. Ihastuin klasarireivikonseptiin, koska kukaan ei tiedä miten klassista musiikkia tanssitaan. Niinpä kaikki tanssivat juuri siten kuin itse kustakin tuntui. Musiikki soi hiljempaa kuin elektronisen musiikin reiveissä, joten aivoille jäi tilaa omille kehollisille oivalluksille. |