Eteläpohjalainen itseluottamus ja politiikan painitaidot nostivat Antti Kurvisen maa- ja metsätalousministeriksi. Maanviljelijöiden odotukset ahdingon keskellä ovat kuitenkin niin kovat, että Kurvisen vuodesta on tulossa vaikea, varsinkin kun eduskuntavaalit ovat jo ensi keväänä, kirjoittaa MTV Uutisten yhteiskuntatoimituksen päällikkö Eeva Lehtimäki
Puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) onnistui yllättämään keskustan eduskuntaryhmän ministerivalinnoillaan.
Vain pieni ydinryhmä tiesi Saarikon esityksestä, että tulossa on kierrätys, ei vain politiikan jättävän Jari Lepän seuraajan valinta maa- ja metsätalousministeriksi.
Lue lisää: "Kynä vaihtuu auraan" – Antti Kurviselle uusi ministerinsalkku, näin kollegojen äänet jakautuivat kokouksessa
Keskustalle elintärkeään läänitykseen oli tunkua: puheenjohtaja sai kymmenkunta ehdotusta paikalle.
Monella heistä oli poliittista kokemusta, maatalousosaamista tai oikea vaalipiiri. Tarjolla oli myös päteviä naisia miesvaltaiseen ministeriryhmään.
Mutta Saarikko haki jotain muuta ja sai esityksensä läpi. Tosin vasta äänestyksen jälkeen, kun Kurvisen vastaehdokkaaksi asettui kansanedustaja Arto Pirttilahti.
Kauhavan terrieri
Puheenjohtajan Saarikon odotukset tiivisti politiikan yleisterrieri itse Ilta-Sanomien haastattelussa viime kesäkuussa:
– En aio ryhtyä miksikään räyhähengeksi tai konfliktia hakea. Mutta jos konflikti tulee, osaan painia. En luiki matsia karkuun, uhosi silloinen tuore ministeri Kurvinen
Maatalouskriisin lisäksi edessä on ryskyä sekä ympäristöministeriön Emma Karin (vihr.) että Brysselin kanssa.
Pystyykö Kurvinen vastamaan maatalousyrittäjien ahdinkoon?
Maatalouden tilanne on ollut katastrofaalinen jo ennen Ukrainan sotaa. Kotimainen ruoka, huoltovarmuus ja kallistuvat polttoaineet ovat nousseet vielä suuremmaksi huoleksi Venäjän aloittaman hyökkäyksen jälkeen.
Maatalousyrittäjien ahdinko sekä taistelu vaikutusvaltaisten keskusliikkeiden ja elintarviketeollisuuden kanssa odottavat Lepän seuraajaa, eikä ongelmavyyhti ole helpottamassa nopeasti.
Kurvinen on nyt heitetty kaukaloon.
Se on puolueelle ja Kurviselle itselleen suuri mahdollisuus, mutta myös valtava riski.
Ahdinkoon ajautuneen alan odotukset ovat kovat, niin kovat, että hallitus ja erityisesti maa- ja metsätalousministeri Kurvinen eivät tähän huutoon pysty välttämättä vastaamaan.
Eduskuntavaalit ovat jo ensi keväänä. On päivän selvää, että maatalousyrittäjien ääniä lähtevät saalistamaan sekä kokoomus että jo muutenkin keskustan kanssa maakunnissa taistelevat perussuomalaiset.
Pettymyksestä on virinnyt usea vaalivoitto Suomessa.
Oppositiosta on helpompi luvata bensaveron alennuksia ja ratkaisua ruokakriisiin.
Keskustassa on myös aina osattu katsomoon lähtö vikkelästi, jos Helsingin meininki ei miellytä ennen vaaleja.
Keskustan mahdollisuus on se, että hallituksessa ja yhteiskunnassa on nyt laaja yhteisymmärrys kotimaisen ruuan arvolle sodan keskellä. Myötätunnon lisäksi hallitus on valmis laittamaan alan tukemiseen merkittäviä määriä rahaa.
Keskustan heittopussi – jo neljäs tiede- ja kulttuuriministeri kehiin
Kurvisen valinnan jälkeen puoluekokoussuosikki Petri Honkosen nosto tiede- ja kulttuuriministeriksi oli vähemmän yllättävä valinta.
Tosin tiede- ja kulttuuriväkeä voi pikku hiljaa kyrsiä, millainen heittopussi salkusta on tullut. Annika Saarikon perhevapaan tuuraus oli selvä juttu, mutta siitäkin huolimatta keskustalla on kierrossa jo neljäs tiede- ja kulttuuriministeri. Tehtävää ovat hoitaneet Annika Saarikko, Hanna Kosonen, Antti Kurvinen ja nyt puolueen varapuheenjohtaja Petri Honkonen.
Kulttuuriministeriö on kuin keskustan farmiseura, jossa käydään hakemassa poliittista nostetta.
Kulttuuriväen luotto hallitukseen koronarajoitusten jälkeen on pahasti pakkasella. Niinpä Honkosella ei ole edessä mikään paraatimarssi tiede- ja kulttuuriväen suosioon.