Eeva Lehtimäen kommentti: Kevenevä kukkaro ja miljardihaulikko

Toukokuun seitsemän prosentin inflaatioluvut ovat korkeimmat sitten helmikuun 1990.

Tilastokeskuksen mukaan ruuan ja alkoholittomien juomien hinnat nousivat vielä tätäkin reippaammin eli yhdeksän prosentin vuositahtia.

Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että varsinainen kurjuus ruuan, liikkumisen, energian sekä asumisen kulujen kanssa on edessä vasta loppuvuodesta.

Pellervon taloustutkimus PPT ennustaa, että Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainassa seuraa suuria vaikutuksia ruokamarkkinoille, ja epävarmuus voi jatkua jopa vuosien ajan.

Luvassa ei ole siis hyviä uutisia. Levottomuus lisääntyy. Eurooppalaisten elämä kallistuu.

Kuinka käy yksituumaisuudelle?

Tähän asti on kuitenkin vallinnut selkeä yksituumaisuus, että kasvavat menot ovat kevyt hinta ukrainalaisten taistelusta ja kärsimyksistä Venäjän hyökkäyssodassa.

Mutta kuinka kauan tämä yhtenäisyys säilyy, kun kansalaisen kukkaro kevenee ja kevenee? Paradoksaalisesti voi julistaa tukea Ukrainalle, mutta kirota suureen ääneen, että miksi juuri minun autoiluni on niin kallista.

Leipä on aiheuttanut kautta historian poliittista levottomuutta ja yhteiskunnallisia mullistuksia.

Presidentti Sauli Niinistö nosti eilen Seitsemän Uutisten Kultaranta-haastattelussa esiin huolensa siitä, että talousvaikeudet ovat myös turvallisuusuhka. Niinistön mukaan talouden rasitukset saattavat iskeä lujaa juuri tavallisiin ihmisiin.

– Meidän taloutemme ei ole pitkään aikaan ollut kummallisessa kunnossa. Siihen pitäisi nyt kovasti kiinnittää huomiota.

– Nimittäin kaikki nämä talouden rasitukset saattavat iskeä lujaa tavallisiin ihmisiin. Silloin me joudumme turvallisuustekijänä näkemään tällaisen yhteiskunnallisen koheesion, joka on aivan välttämätön ja joka on meidän vahvuutemme eli pitää kaikki mukana. Tähän olisi nyt korkea aika kiinnittää kovasti huomiota.

Koheesio tarkoittaa ryhmän kiinteyttä ja kykyä pysyä yhdessä. Kun ryhmä on yhteistyöhaluinen ja -kykyinen, siinä sanotaan vallitsevan vahva koheesio.

Keitä puolueet uskaltavat auttaa?

Kotitalouksien kurjistuva talous nousee syksyä kohden keskeiseksi politiikan taistelutantereeksi. Ruoka, bensa ja asuminen kuumensivat tunteita viikonloppuna niin vasemmistoliiton, keskustan kuin kokoomuksen puoluekokouksissa.

Miten pitää sitten kaikki mukana? Jo viikonloppuna kävi selväksi, että puolueilla on hyvin erilaisia keinoja helpottaa suomalaisten arkea. Kokoomus ajaa merkittävää ansiotuloveron alennusta. Tämä maistuu jossain määrin myös keskustalle. Vasemmistoliitto puolestaan painottaa sosiaalietuuksien parannuksia tai ruuan arvonlisäveron merkittävää alentamista.

Inflaatio kohtelee erilaisia kotitalouksia eri tavalla. Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo nostaa Etelä-Suomen Sanomien kolumnissaan esiin lapsiperheet. Hiilamon mukaan nykyinen korkea inflaatio iskee pahiten lapsiperheisiin, koska lapsilisiä ei ole suojattu elinkustannusten nousulta.

Kysymys kuuluukin uskaltavatko puolueet oikeasti selvittää ja miettiä, mikä keino kohdistuu tarkimmin ja auttaa heitä, joihin hintojen nousu iskee pahimmin.

En usko.

Tulevat eduskuntavaalit eivät ruoki yhteiskunnallista koheesiota.

Jokainen puolue lataa tukikeinoja omasta kapeasta edunvalvontanäkökulmastaan. Miljardeja ollaan valmiita ampumaan haulikolla toivoen, että vaalilupaus osuisi juuri omaan kannattajakuntaan. 

Lainaraha on ollut halpaa myös valtioille, mutta nyt myös valtion velkojen hoitomenot kallistuvat. 

Kohdistamista tarvitaan, jotta keinot purevat, mutta eivät olisi jo jättivelkaantuneelle kansantaloudelle kohtuuton rasitus.

Äänestäjän pelko ei ole aina viisauden alku.