DNA-rekisteri käyttöön vuoden lopussa

Luetuimmat

    Näytä lisää
    Julkaistu

    Poliisi voi pian verrata uusista jäljistä tehdyn DNA-analyysin tuloksia aikaisemmin tehtyihin analyyseihin. Solujen perimän tunnistamiseen perustuvan rekisterin kokoaminen tuli uuden lain ansiosta mahdolliseksi viime heinäkuussa. Tällä hetkellä poliisilla on koossa noin 400 näytettä ja rekisteri pyritään ottamaan käyttöön vuoden loppupuolella.

    Johtaja Kimmo Himberg Keskusrikospoliisin rikosteknisestä laboratoriosta uskoo, että aikaisempaa useammat törkeät rikokset ratkeavat tulevaisuudessa entistä nopeammin. DNA-rekisteristä on Himbergin mukaan hyötyä etenkin henki-, seksuaali- ja varkausrikosten tutkinnassa.
    -Britanniassa rekisteri on ollut käytössä kolme vuotta ja tänä aikana noin 4000 väkivalta- tai seksuaalirikoksen tekijää on tavoitettu rekisterin ansiosta. Tosin Britanniassa rekisteröintikynnys on matalampi eli rekisteriin on viety jo yli 100 000 henkilön tiedot, Himberg vertaa ja arvelee suomalaisen rekisterin sisältävän enimmillään 20 000 ihmisen tiedot.

    DNA-tunniste voidaan tallettaa poliisin henkilörekisteriin silloin, kun rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta. Yksittäinen tuomio voi siis olla alle vuoden pituinen. Himberg arvelee, että rekisteriin viedään Suomessa vuosittain noin 1500-2000 tunnistetta. Rahaa rekisterin perustamiseen kuluu noin 2,5 miljoonaa markkaa ja vuosittain rekisterin käyttäminen maksaa puolisentoista miljoonaa.

    Tunnistamisen oltava varmaa

    DNA eli deoksiribonukleiinihappo muodostaa ihmisen perimän, jonka ohjaamana elimistö rakentuu. Identtisiä kaksosia lukuun ottamatta jokaisen ihmisen DNA on yksilöllistä. DNA sijaitsee samanlaisena jokaisen solun tumassa pääosin kromosomeissa, joten DNA-näytteeseen perustuva tutkimustulos on sama riippumatta siitä, mistä solusta näyte on otettu. Poliisin tehtävänä on selvittää, kenelle vaikkapa rikospaikalta löydetty näyte kuuluu. Näytteestä määritetään DNA-tunniste, jota verrataan rikoksesta epäiltyjen DNA-tunnisteisiin tai rekisterissä oleviin tunnisteisiin. Koska DNA-määritys tehdään geenien väliseltä toiminnaltaan tuntemattomalta alueelta eli niin sanotulta ei-koodaavalta alueelta, analyysin tulokset eivät kerro tutkittavan henkilön henkilökohtaisista ominaisuuksista, kuten esimerkiksi mahdollisista perinnöllisistä sairauksista. Kimmo Himbergin mukaan tunnistamisen varmuus on eräs rekisterin perustamisen tärkeimpiä edellytyksiä. Suomessa on tilastollisesti korkeintaan yksi henkilö, joka omistaa samanlaisen tunnisteen jonkun muun kanssa. (STT)

     

    Lue myös:

      Uusimmat

      •