Dengillä pitkä poliittinen ura

Deng joutui poliisin kiinnostuksen kohteeksi työskennellessään ranskalaisessa autotehtaassa, ja hänen oli pakko siirtyä Pariisista Moskovaan. Siellä hän opiskeli Sun Jat-senin yliopistossa, jossa koulutettiin aasialaisia kommunistijohtajia.

Deng palasi Kiinaan vuonna 1927 ja liittyi heti Tshiang Kai-shekin hallitsevaa kansallispuoluetta, kuomintangia vastaan taisteleviin kommunisteihin ja oli mukana vuosien 1935-1936 ns. pitkällä marssilla kommunistien siirtyessä maan pohjoisosaan ja ryhmittyessä taisteluun Tshiang Kai-shekin joukkoja vastaan.

Neljä vuotta sen jälkeen, kun Mao vuonna 1949 oli julistanut kommunistisen kansantasavallan syntyneeksi, Deng nimitettiin varapääministeriksi. Myöhemmin hänet valittiin politbyroon jäseneksi, ja vuonna 1956, ns. suuren harppauksen eli laajan nälänhädän aiheuttaneen pakkokollektivisoinnin aikana hänestä tuli politbyroon sihteeri.

Puhdistettiin kahdesti

Dengistä tuli ensimmäisiä vuosien 1966-1976 kulttuurivallankumouksen uhreja. Ensin hänet julistettiin "kapitalistisen tien kulkijaksi", pakotettiin itsekritiikkiin ja lähetettiin "uudelleen koulutettavaksi" traktoritehtaaseen. Punakaartilaiset heittivät tuolloin hänen poikansa Deng Pufangin ulos ikkunasta, ja tämä halvaantui.

Vuonna 1973 Dengin maine palautettiin, ja hänestä tuli uudelleen varapääministeri. Kolme vuotta myöhemmin maolainen ns. "neljän kopla" erotti hänet jälleen kaikista viroista.

Kun Mao syyskuussa 1976 kuoli, alkoi kolme vuotta kestänyt valtataistelu, jonka aikana vallan ohjaksiin palanut Deng sai syrjäytettyä Maon seuraajakseen valinneen Hua Guofengin. Samaan aikaan kun Deng vahvisti valtaansa, hän avasi Kiinan ulkomaailmalle ja kannusti kiinalaisia rikastumaan. Vaikka Deng ajoikin taloudellisia uudistuksia ja rohkaisi ulkomaisia sijoittajia, hän ei sietänyt poliittisia toisinajattelijoita.

Murskasi demokratialiikkkeen

Dengin suunnitelmat luovuttaa valta rauhallisesti nuoremmalle johtajasukupolvelle, joka voisi jatkaa hänen talousuudistuksiaan, pysähtyivät ensimmäisen kerran talvella 1986 opiskelijoiden osoittaessa mieltä demokraattisten uudistusten puolesta. Puolueen kovan linjan kannattajat voittivat, ja Dengin uudistusmielinen suojatti Hu Yaobang syrjäytettiin puoluejohtajan paikalta tammikuussa 1987.

Hun seuraajaa Zhao Ziyangia kohtasi sama kohtalo vuoden 1989 kesällä uuden laajan opiskelijamielenosoitusaallon murskaamisen jälkeen. Deng oli myös osaltaan tämän kenties useita tuhansia kuolonuhreja vaatineen verilöylyn takana.

Dengin tiedetään olleen katkera siitä, että opiskelijamielenosoitukset jättivät paljolti varjoonsa hänen ja entisen Neuvostoliiton puoluejohtajan Mihail Gorbatshovin tapaamisen Pekingissä saman vuoden keväänä.

Myöhemmin Deng Xiaoping myönsi, että hän antoi turvallisuusjoukoille käskyn kukistaa opiskelijamielenosoitus. Tuolloin julkistetun puhekokoelman eräässä puheessa Deng sanoo, että Taivaallisen rauhan aukion tapahtumat antoivat kommunistipuolueelle täydellisen mahdollisuuden kieltää kaikki toisinajattelijaryhmät, joita perustettiin demokratialiikkeen aikana. Veteraanijohtaja kutsui tätä suureksi voitoksi.

Kirjan mukaan Deng pelkäsi mielenilmauksen johtavan sisällissotaan, mikäli viranomaiset eivät onnistuisi murskaamaan sitä.

Varjo entisestään

Dengin terveydentila oli poliittisten tarkkailijoiden mieliaihe jo pitkään, ja diplomaatit Pekingissä sanoivat, että Deng oli viime vuosinaan enää vain varjo entisestään, eikä häntä voinut pitää kuin symbolisena johtajana.

Kiinan tosiasialliseksi johtajaksi kuvatun Dengin terveyden alamäki tuli dramaattisesti julki 90-luvun alussa, kun maan televisiossa esitettiin lyhyt uutispätkä Dengistä kiinalaista uutta vuotta vastaanottamassa.

Dengin kaksi tytärtä tukivat pieneksi kutistunutta isäänsä tämän töpötellessä horjuvasti eteenpäin. Dengin silmissä oli etäinen katse, ja hänen suunsa roikkui auki.
-Näytti siltä kuin hänellä olisi jo toinen jalka haudassa, aivan kuin hänellä ei olisi ollut mitään käsitystä siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui, sanoi eräs diplomaatti.

Kiinalaisten lehtimiesten mukaan tapahtuma muistutti ajoista, jolloin Mao Tsetung nähtiin viimeistä kertaa julkisuudessa. Tuolloin Suuren Johtajan suu ammotti auki, hänen silmänsä näyttivät sokeilta ja hän ravisteli automaattisesti kaikkia hänelle tarjottuja käsiä.

Uusi johtajapolvi

Dengin seuraajaksi on veikattu Jiang Zeminiä, joka on sekä puoluejohtaja, presidentti että vaikutusvaltaisen sotilaallisen keskuskomission puheenjohtaja ja tietenkin Dengin suosikki. Poliittiset tarkkailijat eivät kuitenkaan usko, että 70-vuotias Jiang säilyy kauan vallassa sen jälkeen kun hänen tärkein tukijansa on poissa.

Seuraavaan seuraajaehdokasryhmään kuuluvat 68-vuotias pääministeri Li Peng, niin ikään 68-vuotias varapääministeri ja talousmies Zhu Rongji sekä parlamentin puhemies, 72-vuotias Qiao Shi.

Yhtenä ehdokkaana on tarkkailijapiireissä mainittu myös 77-vuotias Zhao Zhiyang, josta tehtiin Taivaallisen rauhan aukion verilöylyn syntipukki ja joka joutui eroamaan puoluejohtajan paikalta. Jo aiemmin hän oli toiminut kuusi vuotta pääministerinä. Hänen paluutaan Kiinan johtoon ei pidetä mahdottomana.

Monet kiinalaiset, vaikka eivät pitäisikään niin paljon Dengistä, ovat pelänneet hänen kuolemaansa ja mahdollista uutta sekasortoa maassa. Samaa pelkoa on tunnettu myös Kiinalle myöhemmin tänä vuonna siirtyvässä Hongkongissa sekä Kiinan naapurimaissa.

Pysyykö kommunistinen järjestelmä pystyssä ja säilyykö Kiina yhtenäisenä kansakuntana? Siinä kysymyksiä jotka askarruttavat kiinalaisia ja muita aasialaisia Dengin kuoltua.
(STT-Reuter-AFP)