Kokemuksistaan ja selviytymisestään kirjan kirjoittanut uhri muistuttaa, että katolisen kirkon tuore selvitys väärinkäytöksistä raapaisee vain pintaa.
Nürnbergiläisellä Claudia Möniuksella on takana kiireinen viikko. Hän on juossut television keskusteluohjelmasta toiseen ja antanut lukemattoman määrän haastatteluja.
Katolinen pappi käytti teini-ikäistä Claudiaa seksuaalisesti hyväkseen. Hän on yksi niistä tuhansista uhreista, joista kirkon julkistama tuore selvitys kertoo.
– Oman seurakuntani pappi käytti minua hyväkseen viisi vuotta useita kertoja viikossa. Hän opetti minulle ensin, miten voin tyydyttää häntä ja lopulta hän harrasti eri tavoin seksiä kanssani. Se tapahtui papin omassa asunnossa, joka oli kirkon yhteydessä, nyt 50-vuotias Mönius kertoo kotonaan Nürnbergissä.
Pappi käytti valtaa ja tilannetta hyväkseen
Hän oli papin seksileluna 11-vuotiaasta 16-vuotiaaksi. Oma koti oli rikkinäinen. Äiti kärsi psyykkisistä ongelmista ja isä sotatraumoista.
Claudia kaipasi huomiota. Papilta hän sitä sai. Vasta paljon myöhemmin Mönius ymmärsi itse, että kirkonmies käytti tilannetta törkeästi hyväkseen.
– Perheeni on hyvin katolilainen. Kävimme joka sunnuntai kirkossa. Minä kävin mielelläni. 11-vuotiaana pääsin jumalanpalveluksiin avustajaksi. Se, että tyttö pääsi, oli 70-luvun lopulla vielä hyvin poikkeuksellista. Siitä kaikki alkoi, Mönius muistelee.
Pappi ei Möniuksen mukaan ollut koskaan väkivaltainen eikä pakottanut häntä mihinkään.
– Hän otti minut aina avosylin vastaan ja häneltä sain juuri sitä huolenpitoa, jota kotona jäin kaipaamaan. Tuon huolenpidon luonne muuttui kuitenkin sitten nopeasti”, Claudia jatkaa.
Ripittäytyminen ei tuottanut tulosta
14-vuotiaana teinityttönä hän ymmärsi, että kaikki ei ole kohdallaan.
– Menin ystäväni kanssa toisen papin luo ripittäytymään. Hän moitti minua ja kehotti lopettamaan huonojen vitsien kertomisen. Se oli karmea kokemus. Syytin sen jälkeen kaikesta itseäni. Kuten sanoin, pappi ei minun maailmassani silloin tehnyt mitään virheitä.
Möniuksen isä ei myöskään puuttunut asiaan, vaikka sisar kertoi Claudian seksisuhteesta papin kanssa.
– Hän luki salaa päiväkirjojani ja meni sen jälkeen isän puheille. Vasta paljon myöhemmin minulle selvisi, että seurakunnassa tiedettiin papin taipumukset. Monet vanhemmat kielsivät lapsiaan menemästä hänen luokseen. Julkisesti kukaan ei kuitenkaan tehnyt mitään.
16-vuotiaana Claudia keskittyi kouluun eikä käynyt enää kirkossa. Yhteys pappiin ja myös kirkkoon katkesi.
Lopullinen romahdus tuli 30-vuotiaana
– 18-vuotiaana menin ensimmäisen kerran psykoterapeutin luo, koska minulla oli vaikeuksia solmia suhdetta ikäisiini miehiin. Rakastuin aina 30 tai 40 vuotta vanhempiin. Etsin isän korviketta. Terapia ei silloin vielä auttanut. Oma isäni kuoli, kun olin 22-vuotias.
Mönius yritti unohtaa, hankki koulutuksen ja meni töihin. Yksityiselämäänsä hän ei kuitenkaan saanut järjestykseen.
– 30-vuotiaana romahdin täydellisesti. Vaivuin syvään depressioon ja olin itsetuhoinen. Vasta silloin perkasimme psykoterapeutin kanssa menneisyyteni juuria myöten. Aloin itse ymmärtämään minkälaista vahinkoa pappi oli minulle aiheuttanut, millainen sairas pedofiili hän oli ollut.
Terapia oli raskasta ja kesti vuosia, mutta päättäväinen nainen käänsi sen lopulta voitoksi. Nyt Mönius auttaa sekä uhreja että tekijöitä. Tuoreessa kirjassaan hän käy läpi karmaisevia kokemuksia ja pohtii sekä syitä että seurauksia.
Mönius on löytänyt tien takaisin uskoon, hengellisyyteen ja myös kirkkoon, vaikka hän suhtautuu nimenomaan katoliseen kirkkoon erittäin kriittisesti.
Vain jäävuoren huippu paljastettiin
Kirkko julkaisi Saksassa hiljattain laajan selvityksen pappien harjoittamasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sen mukaan uhreja on 70 vuoden aikana ollut lähes 4000 ja tekijöitä noin 1700. Claudia Mönius tyrmää tutkimuksen.
– Se paljastaa vain jäävuoren huipun. Siinä ei esimerkiksi kerrota mitään lukuisista katolisista veljeskunnista eikä niiden kouluista. Uhrien todellinen määrä on moninkertainen, Mönius korostaa.
Hänellä on omat teoriansa katolisen kirkon piirissä rehottavasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
– Ennen muuta kyse on vallasta ja mahtiasemasta. Sitä se oli myös minun kohdallani, Mönius tähdentää.
– Selibaatti on yksi tärkeä syy, mutta ei ainoa. On myös varmasti niin, että nuoret miehet joilla on ollut puberteetti-iässä ja sen jälkeen vaikeuksia solmia ihmissuhteita ja komplekseja oman seksuaalisuutensa kanssa, hakeutuvat papeiksi katoliseen kirkkoon. He tietävät olevansa siellä suojassa, hän jatkaa.
Järkytys ystävän häissä
Vuonna 2006 Claudia Möniuksen hyvä ystävä oli menossa naimisiin. Vihkipappina oli sama vanha pedofiili.
Mönius ei olisi halunnut kohdata miestä, mutta halusi toisaalta mennä ystävän häihin. Hän kirjoitti papille kirjeen. Vastausta ei tullut koskaan. Hääpäivänä hyväksikäyttäjä tervehti Claudiaa ikään kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.
– Se oli hirvittävä järkytys. Minun koko elämäni oli mennyt raiteiltaan ja hän vaan jatkoi eteenpäin, Claudia tuhahtaa.
"Naurettava ja loukkaava ratkaisu"
Vuonna 2010 pedofiilitapauksia tuli paljon julkisuuteen. Silloin myös Mönius rohkaistui ja antoi ilmi oman hyväksikäyttäjänsä. Kirkko tarttui asiaan ja vei tapauksen syyttäjälle. Rikos oli vanhentunut. Seuraamuksia ei tullut. Claudia tiesi, että näin käy.
– Kirkon ainoa rangaistus oli, ettei mies saanut enää toimia pappina julkisissa messuissa. Se oli kuulemma kovin rangaistus, mitä voi saada. Minä en edelleenkään edes ymmärrä, mitä julkinen tässä käytännössä tarkoittaa. Minusta ratkaisu oli sekä naurettava että loukkaava.
Claudia Mönius ei usko, että kirkon kohuttu selvitys johtaa toimenpiteisiin, kardinaalien lupaamaan ongelmien perusteelliseen perkaamisen. Hänen mielestään katolinen kirkko on loppupeleissä seksuaalisista komplekseista kärsivien vanhojen miesten linnake, jota on erittäin vaikea murtaa.
– Ei, minä en usko, että mikään muuttuu. Kukaan vastuunkantaja ei tunnusta syyllisyyttään. Tämä oli vain yksi selvitys muiden joukossa, hän kuittaa.