CIA yritti tehdä kotikissasta salakuuntelulaitteen – tapauksesta leviää hurja teoria

Uutuuskirjassa Ydinisku Kuuhun ja muita järjettömiä sotilashankkeita käsitellään absurdeja ideoita, jotka eivät ole loppujen lopuksi toteutuneet. Eräässä kirjan tapauksessa Yhdysvaltain keskustiedustelipalvelu CIA:n kerrotaan yrittäneen tehdä kotikissasta salakuuntelulaitteen.

Tässäpä sitten ihan toisenlainen kissatarina: Sankarikissa Jesse nimittäin pelasti perheensä tulipalosta. Katso video:

0:52

Vince Houghtonin käsialaa olevassa kirjassa pureudutaan projekti nimeltä Acoustic Kitty.

Kirjan mukaan CIA:n tutkimus- ja kehitysosaston kanssa työskennelleet TSD:n tutkijat ja insinöörit näkivät kissoissa todellista agenttipotentiaalia. Tämä johtui siitä, että kissat eivät herättäisi kaduilla kulkiessaan suurta huomiota, sillä suurkaupungeissa niitä oli kaikkialla.

Vaikka tutkijat ja teknikot tiedostivat kissan oleva kimurantti otus, heitä inspiroivat uudet aivotutkimuksen saavutukset ja CIA:n alla tehty tutkimustyö.

Kirjan mukaan ennen Acoustic Kitty -projektia CIA oli koetellut rajoja eri tieteenaloilla. MK-Ultrana tunnetussa laajassa ohjelmakokonaisuudessa muun muassa kokeiltiin mielen hallintaa sekä LSD:n ja muiden hallusinogeenien vaikutuksia.

Kirjan mukaan suurimmasta osasta MK-Ultran alaprojekteista ei ole tietoa, sillä julkisuuteen niistä päätyi vain osa.

–  Suurin osa MK-Ultran arkistosta tuhottiin (tarkoituksellisesti) monta vuosikymmentä sitten, ja ellei kukaan kopioinut papereita salaa, tästä CIA:n historian luvusta ei saada koskaan tietää kaikkea, kirjassa kerrotaan.

Tiedossa on, että kahdessa alaprojektissa tutkittiin eläinten ohjailua ja niiden aivojen sähköistä stimulaatiota.

Acoustic Kitty -hankkeesta kaksi eri versiota

Tapauksesta on kirjan mukaan kaksi eri versiota. Bob Wallacen, entisen OTS:n johtajan, mukaan harmaanvalkean naaraskissan löysään niskassa sijaitsevaan nahkaan asennettiin audiolähetin, ja pieni johtoa muistuttava mikrofoni sijoitettiin korvakäytävään.

Metallilangasta tehty antenni piilotettiin kissan turkkiin pujottelemalla se selkärangan suuntaisesti. Toipumisen jälkeen kävi ilmi, että mikrofoni toimi odotetusti.

Koulutuksesta huolimatta kissaa ei saatu käyttäytymään kunnolla. Koska tulokset eivät kohentuneet, projektista luovuttiin.

1960-luvun CIA:n johtajan erityisavustaja Victor Marchetti on kertonut oman versionsa projektista. Kirjassa kuitenkin painotetaan lukijaa suhtautumaan versioon varauksella, sillä ”Marchetti menetti uskonsa tiedustelupalveluun, mikä on saattanut vaikuttaa hänen muunnelmaansa kuuntelukissatarinasta”.

Hänen mukaansa kissan koulutus ja kuivaharjoittelu tehtiin oikeassa kaupunkiympäristössä.

–  Kissa totteli käskyjä, selvitti tutkijoiden sen tielle sijoittamia esteitä ja suoriutui lyhyistä tehtävistä (käveli paikasta A paikkaan B, pysähtyi käskettäessä, istui minne haluttiin ja niin edelleen). Tehtävät olivat kerta kerralta vaikeampia, kirjassa kerrotaan.

Marchettin mukaan ongelmaksi tuli kissan tarve saada ruokaa. Kuuntelukissa lähti kesken testien metsästämään ruokaa. Teorian mukaan tässä kohtaa esiin astuu MK-Ultra-ohjelmassa tehdyt eläinten aivostimulaatiokokeet.

–  Eläinlääkärit ja teknikot panivat kissan omat piuhat uuteen uskoon ja sammuttivat sen luontaisen tarpeen etsiä ravintoa. Onnistuneen toisen leikkauksen ja yhtä onnistuneen jatkotestauksen jälkeen kissa oli valmis kenttäkokeeseen, kirjassa kerrotaan.

Marchettin esittämän teorian loppu on kuitenkin surullinen. Pienen matkan päästä turvallisesta jalkakäytävästä kissa jäi taksin alle ja kuoli.

Onko projekti vieläkin käynnissä?

Kirjan mukaan CIA:n tiuhaan sensuroidussa asiakirjassa kerrotaan, että opetettaessa kissoja liikkumaan lyhyitä matkoja ”saavutettiin merkittäviä tieteellisiä tuloksia”. Virallisen tiedon mukaan projekti lopetettiin, mutta jotkut uskovat Acoustic Kitty -projektin jatkuvan edelleen.

Projektin on uskottu jatkuvan esimerkiksi Israelissa, jota on syytetty monissa lehtiotsikoissa mahdollisesti vakoilevansa muita maita eläinten avulla.

– Tällaisia väitteitä esitetään varsinkin Israelista niin usein, että niille on oma Wikipedia-artikkelikin, kirjassa kerrotaan.

Lue myös

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja