Chicago Bullsin kauhukakara katosi yllättäen kauden tärkeimmällä hetkellä: hämmentävä mysteeri ratkesi suorassa tv-lähetyksessä – "Minun oli saatava tehdä, mitä haluan"

NBA-seura Chicago Bullsin menestyskaudesta 1997–1998 kertovan The Last Dance -dokumenttisarjan kaksi viimeistä osaa julkaistiin Suomessa maanantaina.

Päätösjaksossa kerrataan tiiviisti kesän 1998 finaalisarjaa Bullsin ja Utah Jazzin välillä. Joukkueet olivat pelanneet finaaleissa myös vuotta aiemmin, ja tuolloin Bulls vei sarjan nimiinsä voitoin 4–2.

Kaudella 1997–1998 Jazz oli voittanut runkosarjassa molemmat keskinäiset kohtaamiset, ja finaalisarja alkoi Utahista. Jazz vei nimiinsä ensimmäisen ottelun, Bulls toisen. Chicagoon matkustettiin tasatilanteessa 1–1, ja mestaruuteen vaadittiin neljä voittoa.

Sunnuntaina 7. kesäkuutaa 1998 Bulls murskasi Jazzin kotiparketillaan 96–54 ja siirtyi ottelusarjassa 2–1-johtoon.

Sitten alkoi tapahtua.

Bullsilla oli harjoitukset maanantaina 8. kesäkuuta, ja varsin nopeasti kävi ilmi, että yksi oli joukosta poissa:  joukkueen ikioma kauhukakara, räväköistä tempauksistaan tutuksi tullut Dennis Rodman.

– Onko totta, että Dennis ei ollut tänään harjoituksissa? Bulls-luotsi Phil Jacksonilta kysyttiin ikään kuin varmistukseksi.

– Kyllä, se on totta.

– Onko hänellä syy olla poissa?

–  Ei ole.

– Mitä on tapahtunut?

– En tiedä. Hän ei ole täällä.

Vaikka Rodmanin katoamistemput eivät olleet Bulls-miehistölle tai Jacksonille mikään uusi juttu, tällä kertaa mestarivalmentaja ei tuntunut ihan oikeasti tietävän, missä hänen pelaajansa on.

Vaan illalla sekin selvisi.

Auburn Hillsin kaupungissa, noin 400 kilometrin päässä Chicagosta oli WCW-showpainipromootion Monday Nitro -näytös, joka esitettiin suorana lähetyksenä televisiossa.

Chicagossa hieraistiin silmiä viimeistään siinä vaiheessa, kun Hulk Hogan asteli lavalle ja hänellä oli seuranaan tuttu koripalloilija.

Rodman poltteli kehässä paksua sikaria ja kuunteli, kun Hogan soitti poskeaan showpainityyliin. Sama meno jatkui takahuoneessa, jossa Hogan ja Rodman litkivät kuohuviiniä joukko naisia kainalossaan.

– Joidenkin asioiden takia kannattaa luistaa harjoituksista, Hogan murjaisi.

Rodman ei tyytynyt illan aikana pelkkään sivuosaan, vaan tv-katsojat näkivät myös, miten koristähti hakkasi Diamond Dallas Page -nimellä tunnettua showpainijaa tuolilla yhdessä Hoganin kanssa.

"Kun olin kentällä, annoin kaikkeni"

WCW lennätti Rodmanin show'n päätteeksi takaisin Chicagoon, ja hän oli mukana Bullsin harjoituksissa tiistaina – päivää ennen neljättä finaalia.

Mediamylläkkä aiheen ympärillä oli sanalla sanoen valtava.

Bulls lätkäisi Rodmanille 20 000 dollarin sakot, ja joukkue rankaisi omalla tavallaan: hakkaamalla Rodmania erilaisilla pehmusteilla.

– Eikö sinua häiritse, että Dennis vie kaikkien huomion pois finaaleista? Jacksonilta kyseltiin vielä Rodmanin tempauksesta.

– Ei. Hän vie teidän huomionne, ei meidän.

Ja miten Rodman sitten pelasi neljännessä finaalissa?

Hän piti Jazz-tähti Karl Malonen aisoissa ja poimi  siinä sivussa 14 levypalloa. Kolme minuuttia ennen peliajan päättymistä tilanne oli 72–72, ja Shandon Anderson rikkoi Rodmania levypallotilanteessa. Rodman upotti molemmat.

Bulls voitti lopulta 86– 82 ja siirtyi ottelusarjassa 3–1-johtoon. Jazz tuli viidennessä ottelussa yhden voiton päähän, mutta Bulls katkaisi sarjan kuudennessa ottelussa Utahissa.

Mestaruus oli Bullsille kolmas peräkkäinen ja kaikkiaan kuudes kahdeksaan vuoteen. Rodmanille mestaruus oli uran viides, eikä se 20 000 dollarin sakko tuntunut missän.

Varsinkaan, kun WCW oli maksanut hänelle huomiota herättäneestä vierailusta 250 000 dollarin korvauksen.

– Phil ymmärsi, että minun oli saatava tehdä, mitä haluan. Mutta kun olin kentällä, annoin kaikkeni, Rodman sanoo.