Autoverot murtanut lakimies nyt viinatuonnin kimpussa -"Näen piilevää DDR:ää"

Lakimies Petteri Snell nojaa mustassa, ohuesti pehmustetusta puutuolissa taaksepäin. Toinen käsi lepää rennosti oikeussalin viereisen tuolin selkänojalla.

Valtionsyyttäjä Anu Mantila selostaa syytettään ja yrittää selventää alkoholilain säännöksiä. Oikeussalissa puidaan Viinikauppa.com -juttua, jossa kahta miestä ja yhtä naista syytetään ammattimaisesta alkoholirikoksesta. Nämä ovat välittäneet netin kautta lähinnä Saksasta satojatuhansia litroja halpaa olutta, viiniä ja viinaa Suomeen.

Syyttäjä jatkaa ja 65-vuotiaan harmaapäisen Snellin kädet nousevat puuskaan rinnalle.

Snell keskeyttää syyttäjän asiaesittelyn muutamaan otteeseen ja tiedustelee mitä syyttäjä mahtaa tarkoittaa. Juttu nivoutuu alkoholilain koukeroihin. Oikeussalissa kiistellään siitä, miten viinat on tuotu maahan. Tai siis selvää on se, että juomat tuotiin laivoilla ja rekoilla, mutta riidassa on kyse juristien tulkinnoista: mikä on etäostoa ja mikä kaukomyyntiä.

Etäosto on sallittua, mutta kaukomyynti kiellettyä. Kaukomyynnistä on kyse, jos alkoholia netissä välittävä yritys järjestää niiden kuljetuksen. Etäosto puolestaan tarkoittaa sitä, että asiakas järjestää itse maahantuonnin. Pizzan tilaaminen kotiin on kaukomyyntiä, mutta sen ostaminen pizzeriasta ja syöminen kotona on etäostoa.

Suomen valtio pyristelee vapaata kauppaa vastaan. Autoverot Snell on jo selättänyt, nyt hän murtaa Alkon monopolia.

Ennakkotapaus

2000-luvun alussa Snell edusti helsinkiläistä Antti Siiliniä käytetyn auton verokiistassa. EY-tuomioistuimen päätös johti siihen, että Suomi joutui muuttamaan tuontiautojen verotusta. Nyt kymmenet tuhannet ovat saamassa tai saaneet palautusta maksamistaan veroista.

Alkoholiutussa selviää aikanaan tuleeko viinakauppa.com-syytetystä Kari Sjöblomista seuraava anttisiilin. Netissä toimii parikymmentä muutakin viinakauppaa. Tässä on kyse ennakkotapauksesta.

Monotonisella äänellään jatkava valtionsyyttäjä näyttää powerpointteja jutun aikajanoista ja puhuu rahtilaskuista, linkeistä ja palveluntarjoajista. Snell käy läpi papereitaan.

Snell hieroo otsaansa ja nojaa käteensä, kun syyttäjä toteaa kerta toisensa jälkeen: - Vielä yksi seikka… Tämä tuli jo mainittuakin, mutta…Ja lopuksi haluan todeta… ja sitten ihan lopuksi… Ja sitten vielä ihan lopuksi…

Mantila kokoaa syytettään yhteen uudestaan ja uudestaan. Säkenöivämpiäkin esityksiä on syyttäjiltä - valtionsyyttäjiltäkin - oikeussaleissa nähty.

Snell näyttää tuskastuneelta, mutta hän on toisaalta tottunut odottamaan.

"DDR:ää"

Ei liene yllätys, että syytetyt kiistävät syytteen. - Tässä on kyse etäostosta. Ja vaikka tämä todettaisiin kaukomyynniksi, sekään ei ole ongelma, koska sekin on sallittua.

- Suomi on ainoa maa, joka kieltää kaukomyynnin. Toivon, että tässä ei jouduta EY-tuomioistuimeen, koska sitä kautta lykätään kuluttajien oikeuksia.

Jutun kierrättäminen EY-tuomioistuimessa kestäisi vuosia.

Tauolla Snell kertoo motiiveistaan. - Edustan kaikkia kuluttajia ja haen heidän oikeuksiaan. Näen tässä piilevää DDR:ää.

Perjantai tuo viinakauppa.comille osavoiton: syyttäjä luopuu noin 100000 alkoholilitraa koskevasta takavarikkovaatimuksestaan. Asiakkaiden näkökulmasta takavarikon purkautumisessa on kuitenkin kyse yhtä periaatteellisesti yhdentekevästä seikasta kuin etäoston tai kaukomyynnin lainopillisessa tulkinnassa, sillä viinakset pysyvät tullin varastossa jutun todisteina.

Talouselämä-lehti nimitti Snelliä 2004 autoverotuksen robinhoodiksi. Alkoholiutussa Snell voi ansaita uuden lempinimen: viinakaupan algotniska

Oikeudenkäynnistä aiemmin:

Lue myös:

    Uusimmat