Osa muuttaa palojen jälkeen muualle, mutta Turtiainen ja hänen puolisonsa haluavat jatkaa asumista tontillaan.
Metsän keskeltä pilkottanut koti on muuttunut kasaksi peltiä, metalliosia ja tuhkaa. Palaneiden tavaroiden joukosta löytyy sulaneita moottoreita sekä sprinklereitä, joilla kodin seiniä yritettiin pitää märkinä ja suojassa liekeiltä.
Pihalla on useita palaneiden autojen runkoja. Ilmassa haisee savu, sillä muutamien kymmenien kilometrien päässä palaa taas.
Uudenvuodenaattoa edeltävänä iltana Juha Turtiaisen ja hänen puolisonsa Sylvia Bondin kodin kupeessa metsä paloi, mutta Turtiainen ei ollut kovinkaan huolissaan.
Australiassa on totuttu maastopaloihin, ja 66-vuotias Turtiainen on vapaapalokuntalainen. Hän oli ennenkin sammuttanut paloja tontillaan Cadgeessa Uuden Etelä-Walesin osavaltion eteläosassa.
Lue myös: Kaatosateet ovat sammuttamassa Australian maastopaloja, nyt vaarana tulvat
Kun palon suunta muuttui, Turtiainen siirsi vesitankkiaan ja jatkoi kotinsa suojelua.
– Yhtäkkiä kuului karjaisua muistuttava ääni, Turtiainen kertoo STT:lle.
Hänen arvionsa mukaan kaksi tai kolme paloa yhdistyi. Syntyi aikaisempia valtavampi ja nopeampi palo. Oli pimeää, punaista ja kuumaa.
– Se oli aivan kuin joku olisi sammuttanut valot. Emme nähneet edes toisiamme, Bond sanoo.
Turvaan jokeen
Kun vesi loppui, Bond ja Turtiainen eivät enää päässeet talonsa bunkkeriin vaan kiipesivät kuorma-autoon. He ajoivat kukkulaa alas muutamia satoja metrejä ja pelastautuivat jokeen.
– Siinä ei ollut aikaa pelätä. Ajattelin vain, että haluan äkkiä jokeen, Turtiainen sanoo.
Edes paloa ennakoivat viranomaiset eivät olleet osanneet ennustaa palon voimakkuutta. Pariskunta oli edellisenä päivänä saanut puhelun paikallisilta pelastusviranomaisilta.
Alueelta olisi evakuoiduttava ennen aamukahdeksaa. Silloin kaikki oli jo tuhkana.
Turtiainen ja Bond menettivät palossa kotinsa, moottoripyöräpajansa, hevosensa ja bunkkerissa olleet koiransa.
Vuoden vaihteessa levisivät maailmalla kuvat liekkejä pakenevista ihmisistä ja hehkuvan punaisesta taivaasta Uuden Etelä-Walesin ja Victorian osavaltioissa.
Uuden Etelä-Walesin viranomaisten mukaan uudenvuodenaattona ja sen jälkeisinä päivinä osavaltion eteläosissa tuhoutui lähes 500 kotia.
"Shit happens"
Turtiaisen ja Bondin tontilla seistessä on selvää, miksi Australiassa takametsä kulkee usein nimellä "the bush", pusikko. Vaikka liekit ovat vieneet kaiken, ympäristöstä voi huomata, että kasvusto on ollut tiheää.
Luonto on ollut valloillaan. Elämästä muistuttavat taustalla sirittävät sirkat, pihalla vaeltava varaani ja vihreä ruoho, joka on kuukautta palon jälkeen herännyt henkiin.
Ennen paloa paikka oli kuin paratiisi komeassa vihreydessään. Läheisessä joessa pääsi uimaan harva se päivä. Talossa järjestettiin juhlia, Bondin tyttären häätkin. Siellä oli baari, kuntosali ja sauna.
Lue lisää: Palomies elvytti uima-altaaseen pudonneen liskon: "Tilanne ei näyttänyt hyvältä tämän pikkukaverin suhteen"
Turtiainen ja Bond haluavat rakentaa kotinsa uudelleen. Tontin siivoaminen on kuitenkin tuottanut päänvaivaa. Turtiaisen mukaan paikallishallinto ei halua, että jätteet vietäisiin kaatopaikalle, sillä ne täyttyisivät nopeasti.
Osavaltio on luvannut siivota tontteja ilmaiseksi, mutta Turtiaisen mukaan viranomaisilta ei ole tullut tietoa siitä, milloin siivous tapahtuisi. Siihen voi mennä vielä kuukausia.
Pariskunta kuitenkin haluaa päästä mahdollisimman nopeasti rakentamaan uutta taloa. Toiveena on, että he voisivat asua tontilla jo talvella. Talvi sijoittuu Australiassa Suomen kesäkuukausille.
– Olen rakentanut talon kerran. Tämä on toinen otto, Turtiainen sanoo.
– Tietenkin toivoisin, että tätä ei olisi tapahtunut. Shit happens.
Talo oli kestänyt palot ja myrskyt
Talo oli aikaisempina vuosikymmeninä kestänyt myrskyt ja palot, joten Turtiainen ei ollut huolissaan siitä, että rakennusta ei ollut vakuutettu. Koska talo oli itse rakennettu, sille olisi Turtiaisen mukaan ollut hyvin vaikeaa saada vakuutusta.
Aikaisemmin Turtiainen ja Bond myivät kierrätettyä rakennusmateriaalia. Tontilla olleesta rakennustavarasta paloa kesti kevytbetoni, josta uusi koti aiotaan nyt rakentaa. Alun perin siitä oli tarkoitus rakentaa vierastalo, jossa olisi voitu majoittaa moottoripyöräilijöitä ja ratsastajia.
Jälleenrakentamista edesauttaa Turtiaisen mukaan myös se, että paloista kärsineet ovat saaneet paljon avustuksia. Pariskunnalla on ruokaa kuukausiksi, joten rahaa voi esimerkiksi ruoan sijaan käyttää rakentamiseen.
Kotinsa raunioillaan Turtiaisella on päällään Karhu Sport -paita, jossa lukee Helsinki Finland.
– Ei tämä ole minun paitani, minulla ei ollut mitään vaatteita. Joku tiesi, että olen Suomesta, joten minulle annettiin tämä paita, Turtiainen sanoo.
1970-luvulla Australiaan – ilmaiseksi
Osa paloissa kotinsa menettäneistä ei halua palata asuinpaikoilleen vaan on päättänyt muuttaa muualle. Se on pariskunnasta ymmärrettävää. Turtiaisen ja Bondin lähiseudulla oli kolmisenkymmentä kotia, joista suurin osa tuhoutui paloissa.
Pariskunta kuitenkin huomauttaa, että palot ovat tänä kesänä ja aikaisempina vuosina tuhonneet koteja kaupungeissakin, niin että muuttaminenkaan ei välttämättä toisi turvaa.
– Minä tykkään tästä paikasta, tonttinsa 1980-luvulla ostanut Turtiainen sanoo.
Lue lisäksi: Maastopalot roihusivat vain kilometrien päässä Susanna Heiskasen kodista – perhe pohtii Australiassa asumisen mielekkyyttä: "Koko ajan on epävarma olo"
Ainoa haittapuoli ovat etäisyydet. Lähin isompi kylä Bodalla on muutaman kymmenen kilometrin päässä, ja sielläkin on enää vain posti, baari ja leipomo.
Turtiainen syntyi Helsingissä, ja hänen ollessaan taapero perhe muutti Ruotsiin. Hän kasvoi Tukholmassa ja Eskilstunassa, noin sata kilometriä Tukholmasta.
Nyt jo suomen osin unohtanut Turtiainen oppi kieltä kavereiltaan ja perheeltään. Pojan ollessa 16-vuotias perhe palasi Helsinkiin, ja pian Turtiainen avasi kaupungin laitamille moottoripyöräkorjaamon.
20-vuotiaana Turtiainen muutti Sydneyyn, joka on Uuden Etelä-Walesin pääkaupunki. Matka Australiaan oli hänelle ilmainen. Ehtona oli, että hänen olisi työskenneltävä maassa kaksi vuotta.
Vielä 1970-luvulla Australia värväsi siirtolaisia Euroopasta, sillä maa tarvitsi työvoimaa erityisesti rakennusalalle ja kaivosteollisuuteen. 1950–1970-luvuilla Australiaan muutti tuhansia suomalaisia.
Saavuttuaan Sydneyyn Turtiainen yöpyi muutaman yön siirtolaisille tarkoitetussa hostellissa, joka nykyisin toimii vastaanottokeskuksena. Siitä lähtien hän on tehnyt mekaanikon töitä Sydneyssä, Batemans Bayssa ja kotipajallaan.
"Olemme aivan liian vanhoja juoksemaan puskissa"
Kotinsa tuhoutumisen jälkeenkin Turtiainen on vapaapalokuntalaisena taistellut paloja vastaan. Hän seuraa valppaana tulevia paloja.
– Nyt kun olen lähestulkoon eläkkeellä, minulla on aikaa.
Suurin osa Australian paloja sammuttavista on vapaapalokuntalaisia. Bondin mielestä pelastuslaitoksen vähäiset resurssit ovat merkittävä ongelma.
Lue myös: Maastopalojen vuoksi orvoiksi jääneet eläinvauvat toipuvat villieläinsairaalassa Sydneyssa – useiden lajien pelätään kuolevan sukupuuttoon Australiassa
Turtiainen huomauttaa, että armeijalla olisi taitoa ja kalustoa hillitä paloja, mutta armeija tuli paikkakunnalle vasta katastrofin jälkeen.
– Jos tilanne luokitellaan katastrofaaliseksi, ajattelen, että heidän pitäisi olla täällä silloin, minun kaltaisteni ihmisten sijasta.
– Olemme kaikki vapaaehtoisia. Keski-ikä täällä on noin 60–65 vuotta. Olemme aivan liian vanhoja juoksemaan puskissa.
Koska maastopalot ovat Australiassa yleisiä, kesällä koittavaan maastopalokauteen on ollut tapana varautua polttamalla aluskasvillisuutta viileinä talvikuukausina.
Turtiaisen ja Bondin mukaan heidän alueensa metsiä ei ollut kulotettu vuosikymmeniin, vaikka sillä olisi voitu estää nyt koetun palon tuhoisuus.
Turtiaisen mielestä myös omalta tontilta pitäisi voida kaataa puita sen verran, että etäisyys talon ja metsän välillä olisi turvallinen. Nyt puiden kaatamisesta voi saada sakkoja.
"Päästöjä tulisi kyllä vähentää"
Yksi alueen joista on täysin kuiva. Turtiainen ei ole koskaan nähnyt sitä sellaisena. Koko Australia on viime vuodet kärsinyt kuivuudesta.
– Tiedän, että ilmasto lämpenee, mutta en usko tapaan, jolla media puhuu siitä. Tai siihen, mitä se ruotsalainen tyttö (Greta Thunberg) sanoo asiasta. Että tilanne olisi katastrofaalinen.
Turtiainen puhuu siitä, kuinka ilmasto on läpi maapallon historian muuttunut sykleissä.
– Ajattelen, että me kyllä vaikutamme asiaan (ilmaston muutokseen), mutta emme niin paljon, että meidän pitäisi olla asiasta hysteerisiä, Turtiainen sanoo ja lisää, että päästöjä tulisi kyllä vähentää.
Turtiainen huomauttaa, että monet haluavat suojella koaloja, mutta tällaisissa paloissa myös eläimet kuolevat, sillä niillä ei ole aikaa paeta. Jos metsää poltettaisiin hallitusti talvella, se voisi antaa aikaa eläimillekin, hän ja Bond pohtivat.
– Me elämme pusikossa, joten olemme ympäristötietoisempia kuin monet Sydneyssä, pariskunta toteaa.
– Emme halua, että yhteisö ja eläimet katoavat.
Lähes kaiken menettänyt pariskunta tarjoaa toimittajalle ja kuvaajalle vielä kahvit. Bond kehottaa syömään kaikkea, mitä eteen tarjotaan, mukaan lukien Ikeasta hankittua näkkileipää.
Turtiainen ja Bond majoittuvat nyt Sydneyssä asuvien tuttaviensa talossa. Talo on yksi ainoita alueella pystyyn jääneistä, mutta senkin piha, aidat ja köynnöskäytävä olivat palaneet.
Monet kotinsa menettäneistä asuvat asuntoautoissa tai teltoissa. Netti- tai puhelinyhteydet eivät alueella toimi.
– On toki surullista, että talomme ja moottoripyöräni paloivat. Meillä on kuitenkin asiat aika hyvin. On paikkoja, joissa ihmiset eivät voi elää, paikkoja, joissa on pommeja, Turtiainen toteaa.