Atte parantui keuhkosyövästä ja innostui pitkien matkojen juoksemisesta.
Tupakoimaton ja urheilullista elämää viettänyt Atte Reiman sairastui vuonna 2018 keuhkosyöpään. Tuolloin 24-vuotias mies kertoi sairastumisestaan MTV Uutisten haastattelussa ja odottavansa sairaalassa syöpäleikkauksen tuloksia.
Selvitimme, miten miehellä nykyisin menee.
– No, nythän kaikki on ihan kondiksessa. Koen, että olen paremmassa kunnossa kuin ikinä ja että kaikki on hyvin, Atte kertoo puhelimitse.
Lue myös: Marjo meni lääkäriin pitkittyneen yskän vuoksi, diagnoosi oli karu – tavoittavatko syöpäseulonnat tarvitsevat?
Leikkaus onnistui
Leikkauksessa osa Aten vasemmasta keuhkosta poistettiin. Operaatio tuotti toivotun tuloksen eikä uutta leikkausta, kemoterapiaa tai sädehoitoa tarvittu. Kasvain oli paikallinen eikä ollut päässyt leviämään.
Hän oli luonnollisesti hyvin helpottunut ja erittäin tyytyväinen kuullessaan, että leikkaus oli onnistunut näin hyvin.
– Eihän siitä muuta voi todeta, hän sanoo.
Aten syöpä havaittiin sen jälkeen, kun hän oli mennyt lääkäriin kovan flunssan ja kuumeen takia.
– Kuten lääkäri sanoi, että onni onnettomuudessa, että vaiva huomattiin hyvissä ajoin. Jos se olisi ilmennyt puoli vuotta tai vuosi myöhemmin, tulos olisi voinut olla toinen, Atte miettii.
Toipumisesta
Leikkauksen jälkeen alkoi toipumisprosessi. Aluksi kuntoutuminen oli sitä, että Atte nousi sängystä istumaan ja käveli edestakaisin käytävää.
– Muutenhan se varmaan oli melko tavanomainen palautuminen leikkauksesta, kun mitään lääkkeitä ei tarvinnut syödä, hän miettii.
– Olenkin sanonut, että sillä tavalla pääsin kuin koira veräjästä.
Atte kertoo, että tekeminen sovitettiin hänen omaan vointiinsa. Hän liikkui sen mukaan, miten kykeni ja teki tiivistä yhteistyötä sairaalan fysioterapeutin kanssa.
Aivan mutkatonta ei toipuminen ollut. Atte kertoo, että leikattu keuhko pääsi tulehtumaan.
– Toipuminen pitkittyi hieman, mutta sitten melko nopeasti se selvisi siitä.
Lue myös: Kirsi lopetti jo 15 vuotta sitten – näillä keinoilla tupakasta voi oikeasti päästä irti
Kuntoutuminen vei aikansa
Atte laskeskelee, että meni puolestatoista kahteen vuotta, että hän pystyi toimimaan täysin normaalisti eikä enää huomannut mitään rajoitteita.
– Lihakset olivat tosi pitkään hirveän kipeät. Kaikki liikkeet eivät onnistuneet, kun jouduttiin leikkaamaan kyljestä läpi, hän muistelee.
Leikkauksen jälkeen Atte oli sairauslomalla vajaat viisi kuukautta.
Jälkikäteen Atte miettii palanneensa töihin hieman turhan aikaisin. Toisaalta työt ja muut arjen kuviot, kuten päivärytmi, auttoivat henkisesti.
– Huomasin, että minulle ei tee hyvää se, että jään kotiin makaamaan. Ei sitä kuntouttavaa jumppaakaan ihan kahdeksaa tuntia päivässä voi tehdä, hän naurahtaa.
Alla olevalla videolla kerrotaan, miten keuhkosyöpä oireilee. Juttu jatkuu videon alla.
2:12
Nyt kaikki on kunnossa
Nyt leikkauksesta on jälkenä vain arpi kyljessä. Säännöllisiä syöpäkontrolleja on edessä tulevina vuosina, mutta muuten elämä on palautunut uomiinsa.
Atte korostaa, että jokaisen syöpäpotilaan hoitoprosessi on erilainen. Jollain toisella hoito ei välttämättä mene samalla kaavalla kuin hänellä.
– Paras ja ainut hoito on, että noudattaa oman lääkärin ja hoitavan tiimin ohjeita.
Atte tuumaa, että syöpähoidossa pitää ottaa päivä kerrallaan ja luottaa omaan hoitavaan lääkäriin.
– Monesti tuntuu, että ihmisillä on semmoinen käsitys, kuten minullakin oli, että kun syöpädiagnoosin saa, se olisi automaattisesti kuolemantuomio. Ja näin ei tietysti aina ole, hän miettii.
Lue myös: Miksi savuton sairastuu keuhkosyöpään? Tutkijat pääsivät juuri lähemmäs selitystä
Urheilulla iso rooli Aten arjessa
Tällä hetkellä Aten elämään kuuluu erittäin hyvää. Arki menee urheilun, läheisten ja työn parissa.
Toipumisensa jälkeen Atte tykästyi pitkien matkojen juoksemiseen.
Atte kertoo, että kipinä lajiin syttyi hieman sattuman kautta vuonna 2019: hänen silloinen opiskelukaverinsa keksi, että Kouvolan varuskunta järjestää vuosittain 75 kilometriä pitkän kaukopartiomarssin.
Atte muistelee, että marssin suorituksessa taisi olla 24 tunnin aikaraja.
– Ajateltiin, että ehdottomasti, kuulostaa hauskalta jutulta. Ja kun ei tarvitse juosta, tuota voisi olla hauska kokeilla.
Ensin kaverukset ajattelivat, että marssi olisi helppo nakki. He ottivat kamat mukaan ja lähtivät matkaan.
– Lähdettiin sinne sekoilemaan, Atte nauraa.
Todellisuus iski vasten kasvoja matkan aikana. Atte kertoo, että puolessa välissä matkaa hänellä alkoi olla jo melko isoja ongelmia vatsansa kanssa ja viime metreillä polvet ja lonkka olivat tulehtuneet. Hän joutui pitämään hurjasti taukoja kävellessään.
– Ennen lähtöä suoritettu hampurilaistankkaus ei oikein onnistunut ja kävely oli sellaista pingviinin kävelyä, että polvet eivät enää taittuneet, Atte naurahtaa.
Ystävykset pääsivät kaikesta huolimatta maaliin saakka. Vaikka reissu oli raskas, Atella syttyi kipinä itsensä haastamiseen ja omien rajojen testaamiseen.
Lue myös: Alkoholinkäyttö lisää kiistatta tiettyjen syöpien riskiä – tässä tapauksessa riski moninkertaistuu
Toinen toistaan pidempiä juoksulenkkejä
Ensin Atte juoksi kymmenen kilometriä, sitten 12, jossain vaiheessa 15 ja niin edelleen. Aina, kun alkoi tuntua, että hän ei jaksanut enää juosta, hän jatkoi kävellen vielä pari kolme kilometriä.
– Päätin, että katson, pystynkö menemään vielä pikkuisen pidemmälle.
Tähän mennessä Atte on juossut yhdeksän maratonin mittaista matkaa, joista ensimmäisen vuonna 2021. Ultramatkoja eli yli viidenkymmenen kilometrin matkoja on takana 13.
Omaa tahtia ja yleensä yksin
Atte korostaa, että nämä ovat epävirallisia matkoja. Hän ei ole juossut yhtään virallista maratonia tai ultramatkaa.
Hän juoksee matkoja itsekseen ja omaan tahtiinsa. Se, että toisesta keuhkosta puuttuu osa, vaikuttaa suoritukseen. Hapenottokyky ei ole samanlainen kuin muilla.
– Menee omaan tahtiin niin kauan pystyy, hän tuumaa.
Yleensä hän tekee lenkkinsä yksin, mutta välillä on seuraa mukana. Joskus Atella on ollut huoltoauto tai kaveri vastassa jossain niin, että hän saa tankata välissä hieman urheilujuomaa tai syödä jotain. Sitten matka taas jatkuu.
– Tämä on ihan mies ja reppu -meiningillä, hän naurahtaa.
Lue myös: Voiko ottaa yhden ja ajaa, kuinka nopeasti alkoholi poistuu elimistöstä? Ylilääkäri vastaa yleisiin kysymyksiin
Itsensä haastaminen koukuttaa
Atte naurahtaa, että hän ei ole varsinaisesti hurahtanut juoksemiseen vaan itsensä haastamiseen, joka liittyy pitkiin matkoihin. Häntä kiinnostaa testata, missä omat jaksamisen rajat fyysisessä tekemisessä menevät.
– Kun kropasta tuntuu siltä, että ei jaksa ja tekee mieli sanoa, että ei pysty, niin kun vaan menee, pystyy yllättävän paljoon kuitenkin, hän sanoo.
Pitkiä lenkkejä sen mukaan, miten ehtii
Atte yrittää juosta joka päivä, ei tosin sentään maratonia.
– Sanotaan, että semmoinen viisi kilometriä päivässä.
Hän laskeskelee juoksevansa keskimäärin 40 kilometriä viikossa salilla käynnin ohella. Atte on yrittänyt aina sovittaa juoksuharrastuksen sopimaan muun elämän raameihin.
– Ottaa tietysti jonkin verran aikaa, kun tuollaisia matkoja juoksee.
Atella ei ole mielessään varsinaisia tavoitematkoja, mutta hän miettii, että joskus olisi hauska juosta 160 kilometrin eli 100 mailin matka.
– Se on ultrajuoksun puolella vähän ehkä verrattavissa maratoniin, semmoinen kuninkuusmatka.
Katso myös video: Eliaksen syöpä löytyi lähes sattumalta
2:28