Atte Virolainen on vankilalääkäri, joka ei ole käynyt lukiota ja jonka somevideot naurattavat tuhansia. Uutisaamussa vieraillut lääkäri kertoi, millainen tarina epätavallisen urapolun takaa löytyy.
Kun Atte Virolainen oli nuori, ei koulunkäynti häntä juuri napannut. Mieluummin teini ajeli mopolla. Suzuki PV:n pärinä peitti alleen vanhempien kannustukset käydä koulut kunnolla. Jääräpäinen luonne halusi vastustaa auktoriteetteja.
– 13–15-vuotiaana sitähän on ihminen ihan sekaisin, Virolainen muistelee.
Jollain tasolla hän kuitenkin ymmärsi, että koulussa on joka tapauksessa tärkeää käydä eikä vain jäädä maleksimaan.
– Toinen asia, jonka olen jotenkin aina intuitiivisesti ymmärtänyt, on se, että päihteistä kannattaa pysyä kaukana. Tietyllä tavalla se on pelastanutkin mut.
Kaikki eivät pelastu. Huumeiden käyttö ja huumekuolemat ovat lisääntyneet Suomessa viimeisten parinkymmenen vuoden aikana – jälkimmäiset etenkin nuorten keskuudessa.
Alla olevalla videolla päihdelääketieteeseen erikoistuva Atte Virolainen kertoo, mitkä ovat hänen mielestään suurimmat ongelmat suomalaisessa päihdekulttuurissa ja mitä asialle voitaisiin tehdä.
1:52
Monen mutkan kautta lääkäriksi
Nykyään Virolainen on vankilassa työskentelevä, päihdelääketieteeseen erikoistuva lääkäri. Opinto-ohjaajan neuvo hakeutua kuutosia vilisevällä todistuksella lyhyeen koulutukseen ei siis iskostunut päähän kovin hyvin.
Yksinkertainen ei takapulpetin pojan matka tähän pisteeseen ollut. Virolainen opiskeli peruskoulun jälkeen lähihoitajaksi, minkä jälkeen hän työskenteli portsarina ja vartijana. Parikymppisenä mies päätti kouluttautua palomies-sairaankuljettajaksi. Työ Helsingin pelastuslaitoksella sai kiinnostumaan lääketieteestä.
– Sitten aloin itse miettimään, että ehkä mustakin saattaisi olla tuohon. Aloin raivokkaasti opiskelemaan matematiikkaa, fysiikkaa ja näin poispäin. Kun olen jääräpäinen luonne, se kantoi sitten viimein hedelmää.
Kaikki eivät uskoneet periksiantamattoman Virolaisen menestyvän. Hän ei kuitenkaan kuunnellut lyttääjiä vaan uskoi omaan tekemiseensä. Sisukkuuden, työelämässä kertyneiden säästöjen ja valtiontukien avulla työläisperheen poika luki itsensä lääkäriksi Pietarissa.
Valmistumisen hetki koitti vuonna 2021. Se oli hienoinen "antikliimaksi", sillä ilotulituksen sijaan Virolainen sai postissa pienen valkoisen kortin. Läpyskä kertoi miehen olevan nyt lääkäri.
Opolle tai vähättelijöilleen Virolainen ei ole mennyt lääkärinlupaansa ivallisesti heiluttelemaan. Hän ei ole katkera tai muistele epäilijöitään pahalla.
Lue myös: Kolmoiskriisi ravistelee nuorten mieliä perustavanlaatuisesti – "Tuleeko koskaan enää olemaan aikaa, kun ei olisi jotain huolta?"
Elämässä ei ole niin hirveä kiire
Teininä ihminen on vielä kesken. Voisi ajatella, että nuoruuden tulisi olla aikaa, jolloin saa elää hetkessä ja kerryttää kokemuksia. Koulujärjestelmä luo kuitenkin paineita tehdä uraa koskevia päätöksiä jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
Lääkärinä Virolainen tietää, että päätöksenteosta ja toiminnan tavoitteellisesta ohjaamisesta vastaava etuaivolohko kehittyy vasta 25-vuotiaana – paljon myöhemmin kuin isoja ammatillisia päätöksiä nuorilta vaaditaan.
– Mä heräsin vasta parikymppisenä siihen, että elämässä täytyy tehdä muutakin kuin ajella mopolla, Virolainen sanoo.
Hän toivoo haaveammattiaan vielä pohtivien nuorien muistavan, ettei elämässä ole hirveä kiire. Myöhemminkin pystyy tekemään korjausliikkeitä. Suomessa opiskelua myös tuetaan.
– Kaikista tärkeintä olisi, että nuorena ei ajautuisi sellaisten kolttosten piiriin, mitkä sitten sulkevat ovia myöhemmin elämässä. Esimerkiksi rikosrekisteristä ja päihteistä kannattaa pysyä erossa.
Mitä elämänkokemus on tuonut lisää Aten nykyiseen työhön vankilalääkärinä? Katso miehen kanta "elämänkouluun". Juttu jatkuu videon alla.
0:42
Opioidikorvaushoito herättää voimakkaita tunteita
Virolainen uskoo nyt olevansa työssä, jota tulee tekemään loppuelämänsä. Lääkärinä hänen tavoitteenaan on hoitaa omalta osaltaan parhaalla mahdollisella tavalla päihdehuollon tontti.
– Yksi syy, miksi hakeuduin vankilaan, on se, että siellä on kaikkein vaikeimmat päihdeongelmat. 90 prosenttia vangeista on päihdeongelmaisia, Virolainen sanoo.
Estääkseen nuoria lipsumasta huumeiden synkkään maailmaan Virolainen tekee työhönsä liittyviä videoita sosiaaliseen mediaan, kuten TikTok-palveluun. Siellä hänet tunnetaan nimellä Lääkäri Atte.
Somevalistajan saama palaute on ollut pääosin hyvää, mutta yksi aihe saa suomalaisten sapen kiehumaan: opioidikorvaushoito. Vankasta tutkimusnäytöstä huolimatta osa ihmisistä ei suostu nielemään sitä tosiasiaa, että korvaushoito parantaa huumeriippuvaisten elämänlaatua ja vähentää kuolemia.
– Siltikin ihmiset ajattelevat, että se on huumausaineen jakamista yhteiskunnan taholta. Mutta sehän ei päihdytä, koska niillä ihmisillä toleranssit ovat niin voimakkaat, Virolainen sanoo.
Suonensisäisesti opioideja vuosikausia käyttäneille kielen alla sulava korvaushoitotabletti pitää käytännössä vieroitusoireet poissa, jolloin energian pystyy suuntaamaan johonkin järkevään. Opioidit aiheuttavat voimakkaan biokemiallisen muistijäljen ja riippuvuuden. Ilman hoitoa ihminen etsii opioidiannoksensa keinolla millä hyvänsä. Usein aine rahoitetaan rikoksilla.
– Tästä kun olen kertonut, niin se on herättänyt hirveästi jopa vihaa. Mua on haukuttu jopa Mengeleksi, Virolainen sanoo viitaten karmivia ihmiskokeita tehneeseen natsitohtori Josef Mengeleen.
Lue myös: Hanna-Mari sai elämänsä takaisin korvaushoidon avulla – huumehelvetistä irti päässyt nainen murtaa nyt ennakkoluuloja: "Opioidiriippuvainenkin on ihminen ja oikeutettu elämään"
Asennemuutosta tarvitaan
Harhaluulot ja häpeä. Ne ovat kaksi sanaa, jotka leimaavat suomalaista päihdekulttuuria. Virolainen näkee, että maassamme tarvittaisiin asenneilmapiirin muutosta.
– Huumeiden käyttäjät tulisi ennemmin nähdä apua ja hoitoa tarvitsevina ihmisinä kuin rikoksen tekijöinä.
Hän olisi valmis dekriminalisoimaan huumeiden käytön eli poistamaan huumeidenkäyttörikoksen lainsäädännöstä kokonaan. Se pyyhkisi pois voimakasta leimaa huumeiden ympäriltä ja saisi ihmiset todennäköisesti hakeutumaan hoitoon nopeammin.
Asenteita voisi muuttaa kotonakin. Lisätäkseen lapsen mahdollisuutta hyvään elämään niin koulutuksen kuin päihteidenkin osalta tulisi tälle luoda mahdollisimman turvallinen ja kannustava kasvuympäristö. Kodissa tulisi vallita ilmapiiri, että sinne voi palata mokailuista huolimatta.
Luovuttaa ei saa. Teini-iässä oireilevan nuoren päähän voi ilmaantua järkeä myöhemmin, kunhan jaksaa odottaa. Vähättely ja halveksunta sen sijaan voivat johtaa itseään toteuttavaan ennusteeseen.
Sekä päihdeongelmilla että koulutuksella on tapana periytyä vanhemmilta lapsille, jotka ottavat isommilta esimerkkiä. Mikäli perheessä havaitaan ongelmia, tulisi niihin puuttua mahdollisimman varhain esimerkiksi lastensuojelun kautta.