Asiantuntija huomauttaa, että tutkimustieto nelipäiväisen työviikon vaikutuksista on toistaiseksi vähäistä.
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Annina Ropponen ei ole vakuuttunut nelipäiväisen työviikon toimivuudesta.
Ropposen mukaan kattavia tutkimuksia lyhyemmän työviikon tuottavuudesta ei juurikaan ole.
Esimerkiksi Islannissa nelipäiväistä viikkorytmiä on kokeiltu, mutta selkeät tulokset loistavat toistaiseksi poissaolollaan.
– Näyttö on vähäistä. Siihen ei löydy tukea, että nähtäisiin tuottavuusloikka.
Ropponen kertoo, että vastaavat kokeilut onnistuvat lähtökohtaisesti parhaiten pienissä tai korkeintaan keskisuurissa yrityksissä, joissa toimintaa on helpompi mukauttaa.
Ensimmäiset viikot ovat usein uusien kokeilujen suhteen hienoja ja innostavia, mutta tietoa siitä, mihin nelipäiväinen työviikko johtaisi vuosien kuluessa, ei ole.
– Meiltä puuttuu tutkimuksessa se näkökulma, että mitä tapahtuu kahden, kolmen, saati viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Sen takia monet meistä tutkijoista ovat tämän aihepiirin suhteen todella varovaisia.
Uhka vai mahdollisuus?
Työtehtävien tiivistäminen neljään päivään voi helposti johtaa ylipitkiin työpäiviin ja kohonneisiin stressitasoihin.
Ropponen varoittaa, että neljän työpäivän viikossa työajat voivat pidentyä ja tauot lyhentyä.
Hän peräänkuuluttaakin ennemmin tärkeiden hengähdystaukojen lisäämistä työpäiviin, jotta jaksaminen paranisi.
– Esimerkiksi etätyöt tarjoavat joustoja, kun työhön siirtymisaika jää pois.
Mikäli neljän päivän viikkoa halutaan kokeilla, Ropponen ehdottaa määräaikaista kokeilujaksoa, jonka jälkeen tehtäisiin arvio tilanteesta.
– Vaikkapa se, että puoleksi vuodeksi lyhennetään työaikaa. Silloin se tulonmenetys ei ole niin iso. Sen jälkeen voi arvioida, että toimiiko homma täydellä työajalla, Ropponen toteaa.
Katso koko Huomenta Suomen haastattelu jutun alussa!