Laura Kolbe, Samu Nyström, Jyrki Vesikansa: Helsinki 1945 - pääkaupunki ja rauha (Minerva 2015)
Helsinki oli sodan päättyessä pulakaupunki. Ruokaa ja tavaroita säännösteltiin ja musta pörssi rehotti. Asuntopula oli valtava, kun kaupunkiin tuli yhä enemmän ihmisiä. Helsinki täyttyi rintamalta tulleista sotilaista, siirtoväestä, opiskelijoista sekä maalta Helsinkiin muuttavasta väestä. Lisäksi kaupunkiin palasi sadoittain Ruotsiin sijoitettuja sotalapsia. Sotavuosina uusia taloja ei ollut juurikaan rakennettu vaan päinvastoin osa taloista oli tuhoutunut pommituksissa.
Ylimääräisten Helsinkiin tulijoiden määrää yritettiin rajata muuttolupia eväämällä mutta tämä ei estänyt "mustien vuokralaisten" määrän lisääntymistä. Huoneenvuokralautakunta tarkasti asuntoja talo talolta, sillä ylimääräiset huoneet oli annettava tulijoille. Lopulta myös pommisuojat avattiin asuntokäyttöön.
Pahveja ikkunoiden tilalla, lämmintä vettä harvoin
Asuntokurjuus tarkoitti monin paikoin myös asumismukavuuden vähäisyyttä. Monissa pommitusten rikkomissa rakennuksissa ei ollut edes ikkunaa vaan ikkuna-aukko oli peitetty pahvisuojuksin. Kun lisäksi asuntojen lämpötilan ei annettu energiapulan takia nousta liian korkealle eikä lämmintä vettä saanut kuin satunnaisesti, oli kurjuus käsinkosketeltavaa.
Helsinki 1945 -kirja kertoo eloisasti sodasta toipuvasta Helsingistä. Kirjan tuorein ja mielenkiintoisin osa on Samu Nyströmin kirjoittama luku "Helsinkiläiset ja vanhan maailman viimeinen vuosi". Nyströn kuvailee todentuntuisesti helsinkiläisten arkea tuona vuonna. Asunto-, ruoka- ja energiapulan lisäksi esimerkiksi liikkuminen oli hankalaa, kun jopa polkupyörän kumien paikkausmateriaali oli loppunut. Raitovaunupysäkeille palkattiin järjestysmiehiä, jotta vähiin toimiviin raitiovaunuihin jonottavat ihmiset käyttäytyisivät asiallisesti.