Asiantuntija varoittaa suuren sodan tulosta: "80-vuotiaat eivät sitä epäile"

– Kun tapaan 80–90-vuotiaita ja sanon, että sota on tulossa, he eivät epäile sitä. He ovat kokeneet sodan ja näkevät nyt, että asiat luhistuvat ympärillä, Koert Debeuf sanoo.

Tuoreessa kirjassaan Tribalization (Bozar) Lähi-idän asiantuntija ja historioitsija Debeuf perustelee, miksi maailmaa odottaa uusi sota.

Merkit ovat ilmassa. Donald Trumpin Yhdysvallat nostaa tulleja ja vetäytyy kansainvälisestä yhteistyöstä, kuten Unescosta, YK:n ihmisoikeusneuvostosta ja Pariisin ilmastosopimuksesta. Kansainvälinen rikosoikeustuomioistuin on joutunut puolustuskannalle, kun siitä ovat ilmoittaneet eroavansa Filippiinit, Burundi ja Etelä-Afrikka, ja myös Venäjä vetäytyy. Britannia eroaa EU:sta, ja nationalistiset liikkeet ja äärivoimat vahvistuvat ympäri maailmaa.

– Suuret kansainväliset instituutiot menettävät valtaansa, Debeuf sanoo.

Sama toistui ennen toista maailmansotaa: Yhdysvallat otti käyttöön 60 prosentin tullit 20 000 tuotteelle, ja kauppakumppanit vastasivat samalla mitalla. YK:n esimuoto Kansainliitto mureni, kun moni maa vetäytyi siitä 1930-luvulla, Saksa etunenässä. Kansalliset liput alkoivat heilua, ja loppu on historiaa.

Debeuf näkee menneessä yhtymäkohtia nykyhetkeen. Maailmankauppa supistuu, maailman rauhanindeksi on heikentynyt jo neljän vuoden ajan, ja sveitsiläisen Kof-instituutin globalisaatio-indeksin mukaan globalisaatio polkee paikoillaan.

Debeuf huomauttaa, että globalisaation hidastuminen on aiemminkin ennakoinut sivilisaation rappeutumista. Hänelle globalisaatio ei ole vain 1900-luvun lopun trendi, vaan historiassa toistuva ilmiö, jonka myötä vuorovaikutus on kasvanut ja ideat ja tavarat ovat levinneet sivilisaation nurkasta toiseen. Varhaista globalisaatiota edusti antiikin Rooma, jonka aikana silkkitie kukoisti ja Roomaan kulkeutui keksintöjä ja uskontoja.

Rooman kukistuttua globalisaatio loppui Euroopassa ja manner vajosi keskiaikaan. Arabimaailma jatkoi Rooman perintöä, kunnes vetäytyi kuoreensa. Kiina kukoisti dynastioineen, kunnes yksi sen keisareista sulki maan rajat 1400-luvulla. Samaan aikaan Eurooppa alkoi suunnata takaisin ulkomaailmaan Kristoffer Kolumbus etunenässä. Taiteissa alkoi kukoistaa renessanssi, eikä lainkaan sattumalta, Debeuf huomauttaa.

– Renessanssissa oli kyse Euroopan liittymisestä takaisin globalisaatioon.

Nykyään yhteiskunnallisia ongelmia tavataan selittää talouden mullistuksilla. Asia ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen, taloudessa kun menee nyt varsin hyvin.

– Mielestäni ongelma ei ole taloudessa, Debeuf toteaa.

– Heimoistuminen alkoi ennen finanssikriisiä. Se osoittaa, että ongelma on muualla.

Debeuf käyttää termiä heimoistuminen, tribalization, globalisaatiolle vastakkaisesta trendistä, jossa ihmiset vetäytyvät kuoreensa. Arabian kielessä on sana qabaliyya, joka tarkoittaa paluuta heimoon. Kaupungin haasteissa eläneelle paluu heimoon tarkoittaa paluuta siihen, minkä tuntee parhaiten. Heimo on perhe, ja sen säännöt ovat selkeät.

Debeuf vetoaa psykologian tutkimuksiin ja kertoo, että ihmiset reagoivat traumaan regressiolla, taantumisella. Miksei regressiota esiintyisi myös kansakunnissa tai maailmanlaajuisesti, hän ehdottaa.

Esimerkiksi ensimmäinen maailmansota oli traumaattinen kokemus, joka järkytti ihmisten uskoa huomiseen. Taantuvien ihmisryhmien näkemykset mustavalkoistuvat, ja ne luovat sisäisiä ja ulkoisia uhkakuvia. Vaihtoehtoisille näkemyksille on entistä vähemmän tilaa.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen turvaa haettiin autoritaarisista johtajista, jotka saivat otteen ympäri Eurooppaa. Nyt tapahtuu samoin. Debeuf sanoo, että heimoistuminen on tarttuvaa kuin tauti.

– Isisin olemassaolo lisää islamofobiaa kaikkialla. Islamofobinen diskurssi painaa länsimaiden muslimit yhä syvemmälle identiteettikriisiin. Jotkut reagoivat liittymällä Isisiin ja hyökkäämällä länsimaiden yhteiskuntia kohtaan. Pelko hyökkäyksistä lisääntyy lännessä.

Debeufin mielestä syy nykyiseen heimoistumiseen on maailmanlaajuisessa kollektiivisessa traumassa, joka syntyi syyskuun 11. päivän terrori-iskuista.

– Miljardit ihmiset ovat nähneet sen. Se sokeerasi ja hämmensi ihmisiä, vain reilu vuosikymmen Berliinin muurin murtumisen jälkeen.

Kokemus ei olisi ollut niin traumaattinen, jos se olisi jäänyt ainoaksi. Lisää iskuja kuitenkin tuli, ympäri maailmaa.

– Ihmiset eivät tunne olevansa turvassa enää missään, vaikka järjellä pelko ei ole perusteltavissa.

Islamilaisen radikalismin lisäksi Euroopan ongelma ovat äärioikeistolaiset liikkeet, jotka ovat alkaneet aseistautua.

– Se on erittäin huolestuttavaa. Kun valtiolla ei ole enää monopolia väkivaltaan, laillisuusperiaate on vaakalaudalla. Paniikin synnyttämiseksi ei tarvita suuria ihmismassoja.

Debeuf muistuttaa Italiasta, jossa Benito Mussolinin fasistipuolue voitti vuonna 1921 vain 37 paikkaa 535 edustajan parlamentissa. Mussolini päätti järjestää marssin Roomaan vuonna 1922. Italian kuningas Viktor Emanuel III ei suostunut asettamaan maan armeijaa Mussolinin aseistautuneita joukkoja vastaan, vaan teki Mussolinista pääministerin. Lopputulos tiedetään.

Mitä heimoistumiselle voi tehdä? Debeuf vastaa yhdellä sanalla:

– Mechelen.

Mechelen on yksi Belgian monikulttuurisimmista kaupungeista. Alle 12-vuotiaista lapsista yli puolet on ulkomaalaista syntyperää. Kaupunki on panostanut lapsiin ja nuoriin ja osallistanut heitä yhteiskuntaan.

– Kaupungin pormestari puhuu monikulttuurisuuden ja avoimuuden puolesta, eikä se jää vain retoriikaksi.

Tulokset näkyvät: Mechelenistä ei ole lähtenyt yhtäkään ihmistä taistelemaan Isisin joukkoihin.

Hyviä esimerkkejä heimoistumisen vastustajista ovat myös Kanadan pääministeri Justin Trudeau ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron, jotka myös voittivat maissaan vaalit. Saksan liittokansleri Angela Merkel puhui hänkin maahanmuuton puolesta.

– Kun Merkel sanoi ’me hoidamme tämän’ ja kun Saksan jalkapallostadioneilla oli julisteita, joissa luki ’ Refugees welcome’, se oli valtava isku Isisin propagandalle.