Antisemitismi, muslimivastaisuus, vihapuhe, väestönvaihtopuhe, ääriliikkeiden väkivaltaisuus - nämä kaikki kietoutuneina toisiinsa ennennäkemättömällä tavalla! Siinä tämän hetken todellisuutta paitsi EU-vaaleihin valmistautuvassa Euroopassa, myös muualla läntisissä demokratioissa. Koskaan aiemmin sitten toisen maailmansodan eivät poliittiset johtajat ole joutuneet samanlaisten vaarojen ja haasteiden eteen, Helena Petäistö kirjoittaa kolumnissaan.
Maaliskuussa Uudessa Seelannissa 50 muslimin hengen vieneen australialaisen asemiehen tapaus osoittaa, että sekoilulla ei ole rajoja. Omien sanojensa mukaan tyyppi oli ollut ensin kommunisti, sitten anarkisti, sitten "libertarian" ja lopulta ympäristöfasisti. Ja ihan lopuksi hänestä tuli vielä murhamies, joka tappoi kylmäverisesti muslimeja.
Hälyttävän usealla muullakin on sekoilu ensin pääasiassa netissä siirtynyt virtuaalitodellisuudesta ihan oikeaan todellisuuteen karmein seurauksin. Eikä kostoa tarvinnut kauan odottaa; se osui kirkkoihin ja hotelleihin Filippiineillä.
Aivan ensimmäisiä hälytyskelloja soitti Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Madeleine Albright kirjassaan "Faschism - A Warning" varoittaen vahvasti ajan merkeistä. Tshekkoslovakiasta juutalaisen perheensä kanssa vuonna 1948 paennut Albright korostaa sitä, että sekä Hitler että Mussolini nousivat valtaan maidensa perustuslain mukaisesti. Hän muistuttaa Mussolinin metodista: Jos nyhtäisee kanasta yhden höyhenen kerrallaan, ei kukaan sitä huomaa.
– Fasismi onkin ennen kaikkea prosessi, varoittaa Albright.
– Nyt on menossa paljon höyhenten nyhtämistä!
Tällä hän viittaa eurooppalaisten itse valitsemiinsa johtajiin Unkarissa ja Puolassa. Mutta yhtä lailla kaikissa EU-maissa on nyt jos koskaan väliä sillä, ketä äänestää.
Ranskassa juutalaisvastaisuus hälyttävässä nousussa
Helmikuisena lauantaiaamuna levisi Pariisin idylliseltä Saint-Louis’n levisi shokki koko Ranskaan: Saaren Bagelstein-nimisen ketjun bagel-kaupan ikkunaan oli yöllä töhritty isoin kirjaimin sana "Juden", juutalaiset saksan kielellä.
Vuosikymmeniin näitä kuvia oli totuttu näkemään Natsi-Saksan aikoja kuvaavissa elokuvissa; nyt näky tuli yhtäkkiä todelliseksi keskellä Pariisia kuin haamuna Berliinistä toisen maailmasodan alla.
Samana viikonloppuna levisi ympäri maata , tasavallan historiaan abortin vapauttajana jääneen entisen sosiaaliministerin ja EU-parlamentin ensimmäisen naispuhemiehen kuvia hakaristein töhrittyinä. Ranskan suurmiesten joukkoon Panthéonille haudattu Simone Veil oli perheestään ainoa, joka oli palannut elävänä keskitysleiriltä.
