Teollisuustaiteen liitto Ornamon toiminnanjohtaja Salla Heinänen ei muista, että Marimekon kaltaisia kopiointikohuja olisi ennen tätä kevättä noussut esille näin suuressa mittakaavassa.
– Sen takia toivoisinkin, että koska tätä keskustelua nyt käydään, niin näitä asioita vietäisiin myös eteenpäin. Se toisi raja-aitaa ja selkeyttäisi alaa, eli ketä tuotantoprosessissa on mukana, miten suunnittelutyö tapahtuu, ja myöskin se, mitkä ovat ne tekijänoikeudelliset ulottuvuudet, Heinänen sanoo.
Marimekko joutui tällä viikolla jälleen kohun keskelle, kun Yle uutisoi, että Teresa Moorhousen Marimekolle suunnittelema Isoisän puutarha -kuosi muistuttaa brittiläisen Pat Hutchinsin Rosie's Walk -lastenkirjan kuvitusta.
– Nythän tämä keskustelu on sitä, että joku on sitä mieltä että se on kopio ja toiset ovat sitä mieltä että se saattaa muistuttaa. Selkeää käsitystä ei ole, koska oikeustapauksia on niin vähän, Heinänen sanoo.
Heinänen korostaa, että vaikutteiden ottaminen on sallittua ja jopa suotavaakin, mutta siitä syntyvän inspiraation pitää aina näkyä myös omana kädenjälkenä, josta uniikki teos syntyy. Toista teosta voi käyttää oman työnsä varsinaisena lähteenä vain luvan kanssa.
– Jos tekijä on ottanut jonkun teoksen niin, että suoraan kopioi ja käyttää sitä lähteenä, niin se täytyy aina mainita. Siihen täytyy pyytää siltä alkuperäiseltä suunnittelijalta tai taiteilijalta lupa, Heinänen toteaa.
Hän ei kuitenkaan ota kantaa siihen, onko Teresa Moorhousen Marimekolle suunnittelema Isoisän puutarha -kuosi kopio vai ei.
Tilaajayrityksen roolista ei puhuta
Kun Metsänväki-kuosin suunnittelija Kristina Isola myönsi toukokuussa työnsä kopioksi, Marimekko nosti kriisiviestinnässään kädet pystyyn ja vieritti vastuun freelancesuunnittelijoilleen.
Julkisuudessa ei ole keskusteltu juurikaan siitä, millainen on ollut Marimekon tilausvaiheessa antama ohje, "briiffaus" kopiointiepäilyjen kohteeksi joutuneille Metsänväki-, Ginkgo- ja Isoisän puutarha -kuoseille.
Nyt Heinänen haluaa nostaa esille kysymyksen tilaajan roolista työn suunnitteluprosessissa, ja peräänkuuluttaa sen selkiyttämistä laajemminkin alalla. Loppujen lopuksi hän kuitenkin korostaa suunnittelijan omaa vastuuta.
– Suunnittelijan etiikkaa ei voi vierittää muille kuin suunnittelijalle itselleen. Jokaisen suunnittelijan pitää perustaa maineensa ja ammattinsa omalle suunnittelutyölleen, eikä muiden kopiointiin. Se on ihan yksinkertainen ja selkeä sääntö, ja kyllä suunnittelijat sen hyvin tietävät.