Kansainvälinen nykytaiteen näyttely ARS17 on digitaidetta. Edellisen kerran ARS järjestettiin Helsingin Kiasmassa kuusi vuotta sitten ja muutos on ollut nopeaa. ARS-taiteilija uskoo teoksensa kestävän tuhat vuotta – tai ikuisesti!
Taidetta tehdään yhä enemmän tietokoneilla ja museot arkistoivat jo teoksia pelkästään digitaalisiin kansioihin.
Myös osa Kiasman näyttelyn teoksista on esillä pelkästään verkossa. Museonjohtaja Leevi Haapala kertoo, että teoksia tehdään jo pelkästään nettiin katsottaviksi eli niillä ei ole enää mitään fyysistä olomuotoa.
Museon kokoelmissa softaa ja kovalevyjä
Kiasma aikoo ostaa kokoelmiinsa myös tästä näyttelystä teoksia, jotka perustuvat tietokonetallenteisiin.
– Onhan siinä haastetta arkistoida nämä teokset, kun tärkeintä on säilyttää softat ja kovalevyt toimivina tuleville sukupolville, miettii museonjohtaja Haapala.
Näyttelyssä on esillä 13 taiteilijaa ympäri maailma, suomalaisia on mukana kolme. Yksi heistä on Juha van Ingen, joka päätti heittää tuleville polville kunnon haasteen.
Tuhat vuotta kestävää digitaidetta!
Van Ingenin teos käynnistettiin lähtölaskennalla. Mustalle ruudulle syttyy valkoinen numero: ykkönen. Tätä saa sitten katsella 10 minuuttia, kunnes syttyy kakkonen. Ja niin edelleen, kunnes ilmestyy numero 4000000, siis neljä miljoonaa. Tämä ottaa aikansa, tuhat vuotta.
Eikä tässä vielä kaikki, teos on luuppi, eli tuhannen vuoden päästä kaikki alkaa alusta.
– Kiasma on luvannut pitää huolta tästä teoksesta, naurahtaa van Ingen.
Taiteilijalla on sanoma. Hän toivoo, että jossain galaktisessa ajassa ihminen ihmettelisi jonkun muinaisen taiteilijan vaihtuvia numeroita.
– Kuinkahan moni miettii, mihin meidän digitaaliset tallenteet, filmit ja valokuvat päätyvät. Tallennamme ne jonnekin pilveen eikä kukaan tiedä, säilyvätkö ne. Haluan jättää jäljen tästä ajasta.
Digitaalinen maailma ei ole harhaa
Monet ARS 17-näyttelyn teokset voi nähdä dystooppisina kuvina ja kritiikkinä kylmästä digiajasta, joka vieraannuttaa meidät toisistamme. Taiteilija Reija Meriläisen Survivor on tietokonepeli ihmisten välisistä suhteista. Hän ei ihan niele kritiikkiä kylmistä ruuduista.
– Minun mielessäni asiat eivät ole niin, että olisi jotenkin todellinen fyysinen maailma, jossa on ihmisen kosketus läsnä ja sitten olisi feikkimaailma, se virtuaalinen tai digitaalinen, pohtii Meriläinen.
– Molemmat ovat rinnakkain ja pitää löytää tasapaino. Mutta mikä sitten on hyvää elämää, ei minulla ole sellaiseen vastausta.
ARS17 avautuu yleisölle nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä perjantaina 31.3.