Mikä on oikein ja mikä väärin? Mitkä tekijät vaikuttavat siihen mikä on hyvää ja pahaa? Suomen arkkipiispa Tapio Luoma ja sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa pohtivat tässä artikkelissa niiden merkitystä.
Moni varmasti tunnistaa tilanteen, jossa oikaistaan maantiellä vastaantulijoiden kaistalle hieman ylinopeutta ajaen tai suusta pääsee pieni valkoinen valhe.
Se, mitä laki sanoo, ei välttämättä aina kohtaa yleistä oikeustajua tai ajatusta siitä, mikä on oikein ja väärin.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma kertoo MTV Uutisille, että kysymys on äärimmäisen vaikea. Hän jakaa aiheen tarkastelun kahteen peruslähtökohtaan.
– Ehkä kaksi peruslähtökohtaa voisin kuvitella. Missä määrin se on aika- ja kulttuurisidonnaista, ja missä määrin sitten taas on jotain semmoisia ikuisia, kenties jopa annettuja asioita tai näkökohtia moraalissa ja etiikassa. Se onkin sitten jo vaikeampi rajalinja vedettäväksi, Luoma kertoo.
”ikuiset arvot”, jotka Luoma mainitsee, kumpuavat juutalaiskristillisestä traditiosta, sekä eri tavoin ilmaistuna, muissakin uskonnoissa.
– Meillä sellaiset ikuiset arvot on kiteytetty kymmeneen käskyyn, Luoma avaa.
Työssään pappina, arkkipiispa Tapio Luoma on kohdannut paljon ihmisiä, jotka ovat pohtineet, onko elämässä tullut tehtyä oikeita tai vääriä valintoja.Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio
Muuttuvat käsitteet
Arkkipiispa näkee, ettei niin sanottu oikea tai väärä ole välttämättä täysin sama joka paikassa.
– Yhteistä kuitenkin on, että kaikilla on kyky tehdä ero näiden kahden välillä.
Arkkipiispa on koulutukseltaan teologian tohtori. Työssään pappina, Luoma on kohdannut paljon ihmisiä, jotka ovat pohtineet, onko elämässä tullut tehtyä oikeita tai vääriä valintoja.
Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa Helsingin yliopistosta kertoo, että näkemykset siitä, mikä on hyvä ja paha, ovat muuttuneet ajan saatossa merkittävästi.
– Aikaisemmin on ehkä ajateltu, että esimerkiksi ihminen on hyvä tai paha ja pahuus on jokin selittävä tekijä. Nykyään etsitään vahingolliselle käyttäytymiselle psykologisia ja yhteiskunnallisia syitä, Hallamaa kertoo.
Mahdollisilla syillä Hallamaa nostaa esimerkkeinä kasvuympäristön tai mielenterveyden haasteet.
Yhteiskunnan näkökulmasta oikein ja väärin -ajattelulla kuvataan toimintaa ja hyvän ja pahan määrittelyssä seurauksia ja tavoitteita. Tilanteet kuitenkin elävät ajan mukana.
– Ajatellaan, että paha on se, mikä on ihmiselle haitallista ja vahingollista, eikä vain ihmiselle, vaan eläville, tunteville olennoille. Mutta käsitys siitä, että mikä on paha, tai haitallista, vaihtelee sen mukaan, että minkä tyyppistä elämää pidetään hyvänä ja tavoittelemisen arvoisena, Hallamaa avaa.
Myös Luoma näkee ”oikean toiminnan tähtäävän hyvään”.
– Oikea toiminta saattaa kuitenkin joskus johtaa myös siihen, mikä sitten paljastuu pahaksi. Sitten taas väärä toiminta helposti nähdään, että se johtaa pahaan. Mutta kyllähän väärä toiminta joskus saattaa sitten vähän paradoksaalisesti ikään kuin päätyä myös johonkin hyvään. Eli, että oikea ja väärä on tämmöisiä kanavia, joilla sitten tietynlaiseen maaliin, joka on hyvä tai paha, kuljetaan.
Kansan riveissä piilee totuus
Professorin mukaan ihminen on vahvasti sidoksissa myös vallitsevan kulttuurin luomaan kuvaan siitä, mitä tarvitsee. Perusasiat ovat kuitenkin lähtökohtaisesti säilyneet samana historian myllerryksessä.
– Ihminen on ruumiillinen olento, jonka on hyvin elääkseen saatava hoivaa ja huolenpitoa muilta koko elämänsä ajan, oltava yhteisön jäsen. Ihminen kaipaa arvostusta ja yhteenkuulumista.
Myös arkkipiispa puhuu hyvän ja pahan määritteiden olevan sidoksissa sen hetkiseen aikaan.
– Näen, että aikaisemmin on ajateltu, että käsitykset oikeastaan väärästä on olleet laajemminkin jaettuja. Puhutaan vaikkapa yhtenäiskulttuurin ajasta. Puhutaan länsimaisesta arvoyhteisöstä, länsimaisista arvoista, eurooppalaisista tai vaikkapa perhearvoista.
Arkkipiispa kertoo, että laajemmassa keskustelussa häntä usein ”kiusaa” se, ettei niitä arvoja, joiden varaan näkemykset rakennetaan, aina vaivauduta määrittämään.
– Ja siinä mielessä semmoisten yksiselitteisten vastausten löytäminen ei ole aina ihan helppoa.
Hallamaa kertoo, että yhteiskuntien onnellisuutta ja hyvinvointia mittaavat tutkimukset sekä kyselyt antavat vertailukelpoista tietoa siitä, mikä on yleisesti ottaen hyvää ja mikä on vahingollista tai haitallista.
– Kansan syvissä riveissä piilee totuus, mutta yhtä lailla siellä piilee myös ristiriita ja hankaus, Hallamaa sanoo.
Myös Luoma tunnistaa lukuisten sukupolvien mittaan kiteytyneen arvomaailma ja käsityksen siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.
– Kyllä minä näen, että se on aika lailla vahvaa ja pysyvää, vaikka muuten meidän kulttuurimme elää todellisuudessa, jossa muutos on yhä kiihtyvämpää, Luoma sanoo.
Kaikessa vallankäytössä piilee riski
Rikosoikeuden näkökulmasta kysymyksen asettelu on kuitenkin helpompaa. Mitä tulee arvioida rikoksena ja millaisia asioita tulee kriminalisoida.
Finlex avaa yleisiä lakivaliokunnan käytännössä vakiintuneita kriminalisointiperiaatteita. Ultima ratio -periaate, rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, oikeushyvien suojelun periaate, hyöty-haitta punninnan periaate ja ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate.
Oikeuden näkökulmasta perusoikeuksiin tulisi puuttua vasta viimeisenä vaihtoehtona.
Rikoslakiin on kirjattu rangaistussäännösten lähtökohdat ja lainkirjoitusperiaatteet.
Helsingin yliopiston vuoden 2017 oikeustajututkimuksessa kävi ilmi, että kansalaisten käsitykset sopivasta rangaistustasosta vaihtelevat huomattavasti. Tutkimus toteutettiin oikeusministeriön toimeksiantona.
Väestön asenteet väkivalta- ja seksuaalirikoksia kohtaan olivat esimerkiksi tuomareita tiukempia. Väestöhaastatteluissa korostui yhdyskuntaseuraamusten suosiminen. Rankaisumuoto on ehdollista vankeusrangaistusta ankarampia, mutta ehdottomalle vankeusrangaistukselle vaihtoehtoisia.
Vallan varjopuolena on kuitenkin aina olemassa se riski, että sitä käytetään manipuloinnin välineenä. Sitä myötä myös hyvän ja pahan yleismaailmalliseen kokemukseen on mahdollista vaikuttaa.
– Kaikkeen valtaan, kellä sitten minkälaista valtaa on, niin siihen liittyy mahdollisuus sekä oikein- että väärinkäyttöön, Luoma sanoo.
Arkkipiispan mukaan tiedon pimittäminen tai vääristäminen kumpuaa usein vallanpitäjän halusta pitää vallasta kiinni.
– Jos ihmisen toiminnan mahdollisuuksia ja hänen vapauttaan rajoitetaan mielivaltaisesti, niin kyllähän nämä ovat sellaisia vallan väärinkäyttöjä, joiden yhtenä tarkoituksena usein on se, että vallan pitäjä haluaa turvata oman asemansa.
Hallamaa kertoo, että yhteiskuntatieteissä tunnistetaan keinoja, joilla yleisiä mielipiteitä pyritään muokkaamaan. Oman aatteen tai näkemyksen eteenpäinvieminen voidaan katsoa vaikuttamiseksi.
– Tällaiset ideologiset kamppailut on leimallisesti juuri sitä, että eturintamat tai aatteelliset keskittymät pyrkivät saamaan muutkin vakuuttumaan siitä edustastansa asiasta.
Hallamaan mukaan arvo- ja aatejärjestelmien hierarkioissa pyritään määrittämään mikä on tavoittelemisen arvoista. Mikä on sopivaa ihmiselle, tai mikä on normaalia.
Nopeasti muuttuvassa ja kehittyvässä maailmassa hyvän ja pahan, oikean ja väärän merkitykset kehittyvät ja muuttuvat. Arkkipiispan mukaan yhden on kuitenkin säilyttävä.
–Yhteiskunnan kannalta olennaista on se, että missä määrin me pystymme ottamaan vakavasti jokaisen ihmisen moraalinen toimijuus ja käymään vuoropuhelua erilaisista näkökulmista ja sitten löytämään yhteisesti hyväksyttyjä ratkaisuja, Luoma sanoo.
