Suomen kaikkien aikojen oikeistolaisin hallitus ei ole vielä aloittanut toimintaansa, mutta yhteiskunnallinen keskustelu sen ympärillä on käynyt kuumana. Mahdollisuus avoimeen kritiikkiin on tärkeää, mutta eri tavalla ajattelevien arvo on myös ymmärrettävä, jotta poliittinen ilmapiiri pysyy terveenä, sanoo moraalipsykologi Jonathan Haidt.
Haidt avaa erilaisella moraalikompassilla varustettujen ihmisten arvoa TED-puheessaan, joka perustuu hänen kattavaan tutkimustyöhönsä.
Haidt on yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi ja New Yorkin yliopiston eettisen johtamisen professori.
MTV Uutiset haastatteli tätä juttua varten Klaus Helkamaa ja Michael Laakasuota Helsingin yliopistosta.
Helkama on erityisesti moraaliin perehtynyt sosiaalipsykologi ja emeritusprofessori. Laakasuo taas on yliopistotutkijana työskentelevä kognitiotieteen dosentti ja sosiaalipsykologi. Laakasuolla on kolme eri tutkintoa sosiaalipsykologiasta.
Käsitteiden määrittely
Ennen haastattelun aloittamista Laakasuo halusi määritellä liberaaliuden, sillä Haidtin TED-puhe on vuodelta 2014.
– Käsitys liberaaliudesta on hieman muuttunut viime vuosien aikana.
Laakasuolle liberaali tarkoittaa henkilöä, joka korostaa yksilönvapauden merkitystä.
– Puhutaan ihmisestä, joka haluaa elää yhteiskunnassa, jossa jokainen saa valita ammattinsa, puolisonsa ja maailmankatsomuksensa, ja ajatella itsenäisesti.
Laakasuo haluaa erottaa klassisen liberaaliuden “wokesta”, joka edustaa hänen mukaansa kehityksellisesti taaksepäin menevää suuntausta.
– Woke-porukka haluaa ylläpitää rajoja ihmisryhmien välillä ja kategorisoida ihmisiä ryhmiin, eikä purkaa niitä.
Konservatiiveilla sekä Laakasuo että Helkama tarkoittavat ihmisiä, jotka korostavat perinteiden vaalimisen tärkeyttä, eivätkä lähde varauksetta uudistamaan yhteiskunnallisia järjestelmiä.
Lue myös: “Pelko ja itsesensuuri värittävät akatemiaa” – sadoilta professoreilta vakava vetoomus woke-ajattelua vastaan
Persoonallisuus ja politiikka
Tutkimusten mukaan konservatiivit ja liberaalit eroavat toisistaan keskimäärin persoonallisuuksiensa osalta.
Tutkimusten mukaan geeneillämme on iso vaikutus siihen, miten näemme maailman.
Ihmisten persoonallisuus on tutkimusten mukaan melko pysyvä eri tilanteissa, ja eri aikoina. Viisi suurta persoonallisuuden piirrettä, eli Big Five, on yleisin, tutkituin ja laajimmin hyväksytty ihmisen persoonallisuutta kuvaavista malleista.
Big Five -mallin persoonallisuuspiirteet ovat sovinnollisuus, neuroottisuus, avoimuus uusille kokemuksille, tunnollisuus, ja ekstroversio.
Politiikkaa parhaiten ymmärtääksemme, on hyvä tutkia tarkemmin mitä avoimuus uusille kokemuksille ja tunnollisuus tarkoittavat sosiaalitieteissä.
Avoimuus ja tunnollisuus
Avoimet ihmiset ovat kokeilunhaluisia, uteliaita, mielikuvitukseltaan aktiivisia, kauneudesta kiinnostuneita ja tunteistaan tietoisia. He myös kyseenalaistavat useammin auktoriteetteja.
He ovat siis enemmän kaikkea edellä mainittua suhteessa vähemmän avoimiin ihmisiin.
Laakasuo kertoo, että avoimuus uusille kokemuksille ennustaa hyvin ihmisten äänestyskäyttäytymistä.
– Tällaisen piirteen säilyminen voi viitata siihen, että evoluution haasteissa variaatio avoimuuden suhteen on saattanut auttaa ihmisyhteisöjä pysymään paremmin kasassa, Laakasuo pohtii.
Tunnolliset ihmiset taas ovat tarkkoja, huolellisia, ahkeria, tehokkaita, perinpohjaisia, organisoituja ja saavutuksiin tähtääviä. He toimivat vähemmän tunnollisia ihmisiä useammin suunnitellusti, kuin spontaanisti.
Tutkimusten mukaan liberaalit ovat keskimäärin avoimempia ja vähemmän tunnollisia. Konservatiivit taas ovat keskimäärin tunnollisempia ja vähemmän avoimia uusille kokemuksille.
Tämä on tietenkin keskiarvoihin perustuva yksinkertaistus, koska suurin osa ihmisistä ei ole puhtaan liberaaleja tai konservatiiveja. Yksinkertaistus voi auttaa kuitenkin ymmärtämään eri tavalla ajattelevien ja toimivien arvon.
Kaikki välttelevät
Yhteiskunnan tasolla ero persoonallisuuksissa näkyy hyvin politiikassa, oli se sitten yhteiskunnallista, kuten eduskunnan toiminta, tai paikallista, kuten talonyhtiön toiminta.
Sekä liberaalit että konservatiivit välttelevät tutkimusten mukaan toistensa mielipiteille altistumista keskimäärin yhtä paljon.
Välttely ei johdu tutkimusten mukaan siitä, että "vastapuolet" ovat jo tietoisia toistensa näkemyksistä. Sen sijaan ihmiset ennakoivat, että kuuleminen vaatii paljon vaivannäköä ja aiheuttaa turhautumista.
Lisäksi ihmiset ennakoivat, että keskustelu heikentää tunnetta jaetusta todellisuudesta toisella tavalla ajattelevan ihmisen kanssa.
Sosiaalipsykologia ja politiikka
Haidt avaa liberaalien ja konservatiivien ajattelun eroa.
– Avoimet yksilöt suosivat liberaaleja, edistyksellisiä, vasemmistolaisia poliittisia näkökantoja. He pitävät yhteiskunnasta joka on avoin ja liikkeessä, kun taas vähemmän avoimet yksilöt suosivat konservatiivisia, perinteisiä, oikeistolaisia näkökantoja.
Haidt painottaa, että kun iso joukko ihmisiä jakaa liian tiiviisti samat moraaliset näkemykset sosiaalipoliittisissa asioissa, aidosti yhteiskuntaa kehittävä ajattelu häviää.
Tutkija Laakasuo vertaa avoimuutta fyysiseen pituuteen. Joskus on hyvä olla pitkä, mutta joissain tilanteissa lyhyestä varresta on hyötyä.
– Ihmisille lienee siis tärkeää elää sellaisessa ympäristössä, jossa vierustoverit ovat sekalaisesti eri avoimuustason olentoja, Laakasuo runoilee.
Miten eroamme?
Haidt on määritellyt moraalimallin. Mallissa on viisi moraalisuuden peruspilaria, joiden hän uskoo ohjaavan ihmisiä.
Mallissa kulmakivet ovat:
- huolenpito / vahingonteko
- reiluus / vilpillisyys
- lojaalius / petturuus
- auktoriteetin kunnioittaminen / kumouksellisuus
- puhtaus / rappiollisuus
Haidtin mukaan kärjistäen voidaan sanoa, että liberaalien mukaan vain kaksi ensimmäistä kuuluvat moraalikeskusteluun.
Haidtin mallissa liberaalien moraali on kaksikanavainen ja konservatiivien viisikanavainen. Vaikutus on havaittavissa kulttuurista riippumatta, Haidt kertoo. Suurin osa ihmisistä sijoittuu moraalinsa osalta välimaastoon.
Moraalikanavien merkitys
Keskimäärin lojaalimmat konservatiivit suosivat tutkitusti sisäpiiriä kanssakäymisissään. Vuonna 2021 julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että tämä saattaa johtua, ainakin osittain, evoluutiobiologisesta tarpeesta vältellä tartuntatauteja.
– Ihmisten immuunijärjestelmä, poliittinen vapaamielisyys ja inhoherkkyys liittyvät jollain tavalla toisiinsa. Sitä ei ole ihan tarkkaan osattu selittää, että miten, Laakasuo kertoo.
Alueilla, joissa tartuntatauteja on enemmän tai ihmisillä on kokemus niiden uhasta, on enemmän konservatismia. Laakasuo muistuttaa, että tartuntataudit ovat tappaneet valtavasti ihmisiä, kun eri ryhmät ovat olleet kanssakäymisessä keskenään.
– Se on inhoreaktion evolutiivinen funktio. Konservatiivisuus ylläpitää rajoja sisä- ja ulkoryhmien välillä. Yksi asia, mikä tuhosi Etelä-Amerikan alkuperäisväestön, oli vieraat taudit, mihin ei ollut syntynyt vastustuskykyä, Laakasuo sanoo.
Lojaalius ja puhtaus
Haidt arvioi, että lojaalius-aspekti näkyy arjessa myös urheiluseurojen fanittamisena.
Haidtin mukaan kyseessä on heimoajan psykologinen jäänne. Urheilu ja sen fanittaminen ovat siis hänen mukaansa jossain määrin tapoja käydä sotaa käymättä sotaa.
Siveellisyyden eli puhtauden osalta Haidt tarkentaa, että motiivi ei ole vain naisten seksuaalisuuden tukahduttaminen. Siveellisyys on idea, jonka mukaan minkä tahansa hyveen voi saavuttaa kontrolloimalla sitä, mitä henkilö tekee kehollaan ja mitä hän kehoonsa laittaa, Haidt pohtii.
Erään tutkimuksen mukaan moralisointi puhtaudesta ja siveellisyydestä saattaa liittyä siihen, että konservatiivit ovat reilusti herkempiä inhon tunteelle, joka on kulttuurista riippumaton universaali tunne.
Ympäristö muuttuu
Haidt kannustaa ihmisiä moraaliseen nöyryyteen.
– Kaikki tuntevat olevansa oikeassa. Astu moraalisen matriisin ulkopuolelle.
Yhteinen ongelmamme on, että ympäristö jossa elämme, muuttuu jatkuvasti. Teknologian kehityksen ansiosta muutos on lisäksi tänä päivänä ennätysnopeaa.
Emeritusprofessori Helkama sanoo, että joskus oikea ratkaisu on keventää hieman rajoja asioiden välillä, ja antaa informaation virrata. Joskus taas on tärkeää hidastaa tahtia, seurata kehitystä, pohtia riskejä tai säilyttää rajat toistaiseksi sellaisena, kuin ne ovat.
– Tarvitaan vakautta ja stabiliteettia yhtäältä, ja muutosta ja uudistuksia toisaalta. Se olisi aikamoista kaaosta, jos vain liberaaleista koostuva joukko pitäisi yhteiskuntajärjestystä yllä pidemmän aikaa, Helkama tiivistää.
Suuret muutokset
Suurien instituutioiden muuttamisessa ongelma on se, että vaikka muutoksen tarkoitus olisi parantaa jotain osaa järjestelmästä, ei ole itsestään selvää, että muutos todella parantaisi sitä.
Voi olla, että muutos tuo mukanaan yllättäviä ongelmia, joiden seurauksena instituutiosta, tai jostain siihen yhteydessä olevasta, tulee muutoksen seurauksena huonompi.
Voi olla, että muutos lisää kärsimystä enemmän kuin vähentää sitä, vaikka tarkoitusperät olisivat hyvät.
– On hyvä olla vastapuoli, joka ei lähde mukaan siihen uuteen ideaan varauksetta, tutkija Laakasuo pohtii.
Instituutiot kuitenkin tarvitsevat välillä muutosta. Ne vanhentuvat ja kangistuvat ympärillään muuttuvan yhteiskunnan seurauksena, ja ovat taipuvaisia korruptioon.
Vahvuudet esiin
Kun konservatiivit on saatu mukaan tarpeelliseksi nähdyn muutoksen panemiseksi toimeen, liberaaleilla saattaa mennä sormi suuhun; miten kaavailtu muutos tulisi tarkalleen käytännössä toteuttaa?
Laakasuo sanoo, että keskimäärin tunnollisemmat konservatiivit tarttuvat toimeen, kunhan he avautuvat uusille ajatuksille.
– Kyllä, kunhan tapahtuu sukupolvenvaihdos ensin.
Laakasuo kertoo, että liberaalien tulee elättää isoa ideaa tai muutosta noin 25 vuotta, jotta sukupolven vaihdos ehtii tapahtua.
– Liberaalit kokeilevat uusia asioita ja epäonnistuvat tai onnistuvat. Niistä asioista, missä liberaalit onnistuvat, tulee tulevien sukupolvien konservatiivien säilömiä, Laakasuo kertoo.
Kyse on siis politiikan paritanssista, jossa molemmilla puolilla on roolinsa.
– Me tarvitsemme toisiamme, emeritusprofessori Helkama tiivistää.